Jerusalem

Sheikh Jarrahin asuinalue Itä-Jerusalemissa on pitkittyneen oikeuskamppailun näyttämö. Palestiinalaisten häädöt ja siirtokuntalaisille menetetyt talot piirtävät kokonaiskuvaa siitä, miten maankäytön ja rakennusoikeuksien kontrollointi tiukentaa Israelin otetta Itä-Jerusalemista.

Lue koko artikkeli täältä

Tulostettava versio 

Itä-Jerusalemia ympäröivällä aavikolla asuu pari tuhatta beduiinia. Suurin osa heistä on pakolaisia. Kaksi kolmannesta on lapsia. He asuvat kankaista ja metallilevyistä rakennetuissa taloissa, joista miltei jokaisella on Israelin armeijan toimittama tuhoamismääräys. Israelin viranomaiset aikovat pakkosiirtää beduiiniväestön pois kasvavien siirtokuntien vaatimilta mailta.

Israel on julkaissut suunnitelman pakkosiirtää 2300 beduiinia pois nykyisiltä asuinalueiltaan. Uusi sijoituspaikka sijaitsee todennäköisesti lähellä Al Ezariyan kaupunginosaa. Tämä beduiineille asuinpaikaksi kaavailtu alue on terveyshaitta, sillä se sijaitsee aivan Jerusalemin suurimman kaatopaikan vieressä.

Käymme viikoittain opettamassa beduiinitytöille englantia aivan tuon kaatopaikan lähellä. Sinne pakkosiirrettiin 90-luvun lopulla useita beduiiniperheitä, kun Ma'ale Adummimin siirtokunta laajeni. Monesti alueella hengittäminen tuntuu vaikealta kaatopaikalla poltetun muovin käryn tunkeutuessa keuhkoihin.

Beduiinit ovat pakotettuja elämään äärimmäisessä köyhyydessä

Beduiinit ovat miehitetyn alueen köyhin ja poliittisesti heikoimmin edustettu ryhmä.

Beduiinit ovat kansainvälisesti tunnustettu alkuperäiskansa, jonka oikeutta perinteiseen kulttuuriin ja elämäntapaan tulisi suojella kansainvälisen työjärjestön, ILO:n alkuperäis- kansasopimuksen määrittelemällä tavalla. Israelin valtio on pakottanut beduiinit asumaan koko ajan rajoitetummalla alueella, mikä on vahingoittanut vakavasti heidän liikkuvuuteen perustuvaa perinteistä elämäntapaansa.  

Israelin viranomaiset eivät ole onnistuneet perustelemaan, miksi beduiiniyhteisöjä ei ole liitetty vesi-, sähkö ja tieverkkoon, vaikka se on ollut läheisten siirtokuntien kohdalla mahdollista. Vain puolet beduiiniyhteisöstä saa juoksevaa vettä. Kaivojen poraaminen on kielletty, mutta jo olemassa olevat kaivot on muurattu umpeen tai niiden vesi johdettu läheisten siirtokuntien hyödynnettäväksi. Vaikka myös sähkölinjat kulkevat kyläyhteisöjen ylitse siirtokuntiin, yksikään beduiinikoti ei saa niistä sähkövirtaa. Pääsy terveyspalveluiden tai koulutuksen piiriin on vaikeaa.

Khan Al-Ahmar

Khan Al-Ahmarin yhteisön johtaja Abu Hamis on hyvin huolissaan tulevaisuudesta. Vielä kymmenisen vuotta sitten nomadielämää viettävällä yhteisöllä oli paljon eläimiä, yli 2500 lammasta ja 9 kamelia. Israelin pystyttämät liikkumisen esteet ja lupakäytännöt ovat tehneet eläintenpidon miltei mahdottomaksi.

Maat, joilla ennen laidunnettiin lampaita, ovat nyt varattu siirtokuntalaisten tai armeijan käyttöön. "Suljetulle sotilasalueelle" eksyminen johtaa pidätykseen tai pahimmillaan kuolemaan. Eläimiä pidätetään systemaattisesti ja luovutetaan takaisin omistajalle korkeita sakkomaksuja vastaan.

Elinkustannusten ja kalliin eläinten rehun kattamiseksi beduiinit joutuvat myymään eläimiään. Khan Al-Ahmarissa on enää jäljellä yhdeksän lammasta ja yksi nuori kameli. Liikkuvuuteen perustuva paimentolaiselämäntapa on käytännössä tuhottu miehityksen aikana.

Khan Al-ahmarin kylästä pohjoiseen on kukkulalle rakennettu Kfar Adummimin siirtokunta. Siellä asuu useita Israelin poliittiseen eliittiin kuuluvia ihmisiä, muun muassa neljä parlamentaarikkoa.

Siirtokuntalaisten ja beduiinien sopuisa naapuruus muuttui vuonna 2009, kun Khan Al-Ahmariin rakennettiin koulu. Viime vuonna ryhmä Kfar Adummimissa asuvia siirtokuntalaisia vetosi Israelin korkeimpaan oikeuteen beduiinien koulun tuhoamisen puolesta. Sittemmin siirtokuntalaiset vierailevat säännnöllisesti Khan Al-Ahmarissa uhkailemassa sen asukkaita.

Beduiiniyhteisöt sijaitsevat strategisesti tärkeällä maaperällä

Jerusalemin itäpuolen beduiiniyhteisöt asuvat alueella, jolla on Israelille tärkeä strateginen merkitys. Israelin valtion tavoitteena laajentaa on alueen siirtokuntia ja liittää ne osaksi Jerusalemia. Yhdessä ne muodostaisivat vyöhykkeen, joka irrottaisi Jerusalemin Länsirannasta. Samalla laajenevat siirtokunnat loisivat käytävän Jordanlaaksoon ja siellä sijaitseviin siirtokuntiin. Siirtokuntien pirstomalle Länsirannalle ei voi syntyä elinkelpoista palestiinalaisvaltiota.

Riikka Jalonen lehtori, VTM EAPPI-tarkkailija Itä-Jerusalemissa

Lisätiedot:

UN OCHA, Bedouin Relocation: Threat of Displacement in the Jerusalem Periphery http://www.ochaopt.org/documents/ocha_opt_bedouin_FactSheet_October_2011_english.pdf

Amnesty Int'l, Stop the Transfer http://www.amnesty.org/en/library/asset/MDE15/001/2012/en/0b66dcc1-bb09-4a0d-8560-e10ac19f8f9e/mde150012012en.pdf

B'Tselem, Bedouin community near settlement faces expulsion, 2012

http://www.btselem.org/video/2012/01/israel-plans-expel-tens-of-thousands-of-bedouins-west-bank

Tulostettava versio 

Kun työmatkamme kestää jostain syystä puoli tuntia tai tunnin ylimääräistä, turhautuu meistä jokainen. Miltä tuntuu, kun viivästys on jokapäiväistä? Kirkkojen Maailmanneuvoston EAPPI-tarkkailijat päivystävät Itä-Jerusalemissa sijaitsevan Kalandian tarkastuspisteellä kolme kertaa viikossa kello 05.00-08.00. Kalandian ylityspaikka on Jerusalemin alueen suurin ja se sijaitsee Jerusalemin ja Ramallahin välissä.

Aikainen aamu

Taksi vie meidät Kalandian portille, josta siirrymme tarkastuspisteen Länsirannan puolelle. Vastaan tulee jo useita palestiinalaismiehiä matkalla töihin Jerusalemin keskustaa kohti. Osa rukoilee aitaa vasten tarkastuksesta päästyään, osa odottaa kimppakyytiin osallistujia. Sisällä seuraamme, miten moni palestiinalainen pääsee sisään ja merkitsemme luvut ylös puolen tunnin välein. Tilastot välitämme YK:lle, Kansainvälisen Punaisen Ristin komitealle sekä Lähi-idän kvartetille, jotka seuraavat miehityksen toteutusta ja sen vaikutuksia. Israelin armeijan lisäksi EAPPI on ainut taho, joka raportoi kulkijoiden määrää ja kulkuaikaa. Armeijan ja EAPPIn luvut eroavat usein toisistaan.

Aamulla kello viiden ja kuuden välillä on Kalandian kiireisin vaihe. Miehet jonottavat jopa neljästä asti ehtiäkseen töihin, sillä jonotus ja turvatarkastus kestää aamuisin usein yli tunnin. Tarkastukseen tarvittavaa aikaa on vaikeaa arvioida. Sen kesto vaihtelee päivittäin. Itse läpipääseminen riippuu voimassa olevasta Jerusalemin alueen työluvasta. Työluvan saa työnantajan kautta. Jatkuva myöhästyminen saattaa kuitenkin johtaa irtisanomiseen. Työnantajan on helppo palkata joku toinen, sillä Palestiinalaisalueilla on paljon työttömyyttä ja vähävaraisuutta. "Lähes joka päivä jonotan täällä. Välillä kestää kauemmin. Mikäli olen myöhässä töistä, voin saada potkut. Minulla ei ole varaa jäädä työttömäksi, sillä minun täytyy elättää perheeni", kertoo jonossa seisova Fahkri. Välillä miehet tulevat kertomaan meille turhautumisestaan ja vihastaan. Tarkastuspiste saa heidät tuntemaan itsensä nöyryytetyiksi ja alistetuiksi.

Israelin puolustusvoimilla, joka käytännössä toteuttaa miehitystä, on oma aikataulunsa. Sotilaiden yövuoro päättyy puoli kuuden ja kuuden välillä. Silloin tarkastuspisteen toiminta lähes pysähtyy. Armeijan ja aamulla töihin pyrkivien palestiinalaisten aikataulut eivät kohtaa. Palestiinalaiset ovat turhautuneita odottamiseen ja jonottamiseen. Toisinaan miehet tappelevat ja yrittävät väkisin tunkea portista sisään.

Humanitaarinen linja

Kello kuuden aikaan sotilaiden vuoronvaihdon pitäisi olla ohitse ja humanitaarisen linjan avautua. Sitä käyttävät muun muassa lääkärit ja muissa tärkeissä töissä olevat sekä naiset, vanhukset, lääkäriä tarvitsevat, opiskelijat ja lapset. Linjan kautta kulkevilla täytyy olla erillinen lupa tai lääkärintodistus, jotta he pääsevät läpi. Tällä linjalla jonoa ei pitäisi syntyä ja läpipääseminen on helpompaa. Usein linjan avaaminen kuitenkin kestää: tilastojemme mukaan se on lähes joka kerta viidestä kahteenkymmeneenviiteen minuuttia myöhässä. Tällöin soitamme humanitaarisen kuuman linjan numeroon, jonne voi raportoida tarkastuspisteen ongelmista.

 Vuoron loppu häämöttää

Meitä haukotuttaa. Seitsemän aikoihin suurin osa jonottavista ihmisistä on jo kulkenut tarkastuspisteen läpi. Paikalle tulevien ei enää tarvitse jonottaa ja humanitaarinen linja sulkeutuu. Silloinkin tarkastuspisteen läpimeno kestää noin viisitoista minuuttia. Joka päivä. Toisinaan jonotus jatkuu ja vielä lähtiessämme miehet saattavat jonottaa päästäkseen ensimmäisen vaiheen läpi. Heitäkin haukotuttaa. Me matkaamme takaisin kotiin aamiaiselle. Heidän työpäivänsä on vasta aluillaan.

Laura Kajala
Teologian kandidaatti
EAPPI-tarkkailija 2011, Itä-Jerusalem                        

Kuvat:
1: Jonotus voi alkaa jo ennen aamuviittä. (Laura Kajala) 

2: Kuva 2: Välillä miehet turhautuvat ja
yrittävät aidan yli kiipeämällä päästä
tarkastusvaiheeseen pitkäveteisen
jonottamisen sijaan. (Astrid Nåvik Braut)

3:  Kuva 3: Yhtenä aamuna vanhempi nainen
odotti 40 minuuttia, jotta humanitaarisen
linjan ovi aukaistaisiin ja hän pääsisi
jatkamaan matkaansa. (Laura Kajala)

Lähteet:
http://www.ochaopt.org/documents/ocha_opt_jerusalem_report_2011_03_23_web_english.pdf
http://www.ochaopt.org/documents/ocha_opt_east_jerusalem_closure_map_july_2010_a3.pdf

EAPPI-tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä

Israelin-Palestiinan konflikti mielletään usein vain muslimien ja juutalaisten väliseksi. Länsirannalla ja Jerusalemissa on kuitenkin kautta aikain asunut myös kristittyjä. Heidän elintilansa kutistuu huolestuttavaa tahtia. Jerusalemissa asuvien palestiinalaisten kristittyjen määrä on laskenut rajusti sen jälkeen, kun Israeli miehitti Itä-Jerusalemin ja Länsirannan vuonna 1948.

"Ennen vuotta 1948 täällä asui 32 000 palestiinalaista kristittyä. Nyt tuo luku on enää alle 9000. Tuhannet elävät diasporassa", sanoo Yusef Daher, Jerusalem Inter-Church -keskuksen johtaja ja viiden Jerusalemissa asuvan lapsen isä.

Daher on työskennellyt kirkkokeskuksessa neljä vuotta. Hän tietää, miten vaikeaa on elämä kristittynä palestiinalaisena kaupungissa, jonka ovat julistaneet pääkaupungikseen sekä muslimit että juutalaiset.

Daherin veli on asunut Yhdysvalloissa kymmenen vuotta. Nyt hän ei voi tulla takaisin, koska Israelin mukaan jerusalemilainen, joka on asunut kaupungin ulkopuolella yli 7 vuotta, ei voi enää väittää kaupunkia elämänsä keskukseksi. Jerusalemilaiset palestiinalaiset kun eivät ole Israelin kansalaisia, vaan vain Jerusalemin asukkaita. Toisin kuin vaikka Suomessa, Jerusalemissa oikeutensa kotiin menettää, jos on poissa liian pitkään.

Kuva 1: Yusef Daherin mielestä Jerusalemin tulisi olla kaikille avoin, vapaa kaupunki.

Daherin toisen veljen vaimo, Jerusalemissa hänkin syntynyt, on niinikään asunut aiemmin Yhdysvalloissa. Nyt hän joutuu matkustamaan Jordaniaan kolmen kuukauden välein uusiakseen turistiviisuminsa passissaan. Näin siitäkin huolimatta, että hänen miehensä on jerusalemilainen ja kaupungissa syntynyt. Israel kun ole suostunut perheiden yhdistämiseen lähes 10 vuoteen. Tämän takia jerusalemilaisen on hyvin vaikea avioitua Länsirannalla tai toisessa maassa asuvan palestiinalaisen kanssa.

Ongelmat eivät lopu siihen.

"Siskoni ja hänen miehensä ovat syntyneet Jerusalemissa, mutta koska miehen työpaikka on Ramallahissa ja koska heillä on talo siellä, he eivät enää saa uusia Jerusalemin henkilökortteja. Tällaisesta ongelmasta ei ollut mitään tietoa kymmenen vuotta sitten, kun he muuttivat Ramallahiin". Ilman Jerusalemin henkilökortteja Daherin perhe ei käytännössä voi enää tulla Jerusalemiin, vaikka se on heidän kotinsa.

Jerusalemin palestiinalaiset kristityt kärsivät myös pahasta asuntopulasta. Daherin mukaan maa-ala, jolle palestiinalaiset saavat Jerusalemissa rakentaa, on vain 13 prosenttia kaupungin pinta-alasta. Tuo ala on jo lähes täyteen rakennettu. Palestiinalaisten on usein pakko rakentaa taloihinsa kokonaan uusia kerroksia tai muita laajennuksia saadakseen perheensä mahtumaan. Tämä heidän on melkein aina tehtävä laittomasti, sillä Jerusalemin kaupunki myöntää vain äärimmäisen harvoissa tapauksissa uusia rakennuslupia palestiinalaisille. Laittomasta rakentamisesta rangaistaan usein tuhoamalla koko talo.

"Kristityistä perheistä 22:n talo on tällä hetkellä häätö- tai tuhoamisuhan alla. Viiden vuoden päästä Jerusalemissa asuvien kristittyjen palestiinalaisten määrän odotetaan putoavan 5500:een", Daher varoittaa.

Kuva 2: Jerusalem ei ole pelkästään muslimien ja juutalaisten pyhä kaupunki. Palestiinalaisten kristittyjen määrä kuitenkin laskee kovaa vauhtia.

Kristityt ovaat eräänlaisia väliinputoajia. Heidän suhteensa Israelin hallintoon on yhtä huono kuin muslimeilla, mutta he eivät kuulu myöskään palestiinalaisten muslimienemmistöön. Marraskuussa 2010 Allianssi-kirkko Länsi-Jerusalemissa paloi osittain. Palo vaikutti tuhopolttoyritykseltä, joskaan syyllisiä ei koskaan löytynyt.

"Ennen paloa kirkko oli saanut lukuisia uhkauksia kiihkouskovaisilta juutalaisyhteisöiltä", Daher kertoo.

Kristittyjen ei ole helppo harjoittaa uskontoaan Jerusalemissa. Varsinkin ne kristityt palestiinalaiset, jotka asuvat Länsirannalla, pääsevät vain harvoin pyhään kaupunkiinsa. Israel myöntää Länsirannan kristityille lupia tulla Jerusalemiin kristillisten juhlapyhien aikana, mutta luvan saavat vain harvat.

"Viranomaiset väittävät antavansa 10 000 lupaa pääsiäisenä, mutta todellisuudessa tuo luku on noin 3000. Ja jos kristittyjen juhlapyhä osuu samaan aikaan juutalaisen kanssa, vähemmän lupia myönnetään".

Paikalliset kirkot yrittävät kamppailla syrjintää vastaan. "Kirjoitimme vetoomuksen eri valtioiden päämiehille ympäri maailman ja yritämme esittää asiamme kansainvälisessä oikeudessa", Daher kertoo.

Kirkoilla on myös paljon rakennus- ja kouluprojekteja Jerusalemissa. Vuosien varrella noin tuhat taloa on rakennettu paikallisten kirkkojen tuella.

Vaikka kristittyjen määrä putoaa, Daher ei halua, että häntä kutsutaan vähemmistön edustajaksi. "Me emme olemme vähemmistö. Olemme paikallinen, alkuperäinen osa Jerusalemin väestöä", hän painottaa. "Haluamme avoimen kaupungin. Emme vastusta juutalaisia tai muslimeja. Me vastustamme poissulkevuutta", Daher sanoo.

"Jerusalemin pitäisi olla kaikille Jumalan lapsille avoin ja vapaa kaupunki. Täällä kaikilla pitäisi olla samanlaiset oikeudet".

Niku Hooli,

Jerusalem

EAPPI-tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.

Kymmeniä upeita rakennuksia. Satoja vilkkaita pikkukujia. Ja tuhansia, tuhansia surullisia tarinoita. Maailmanhistoriaan kiehtovimpiin ja kauneimpiin kaupunkeihin kuuluvan Jerusalemin arkea sävyttää väkivalta ja pelko.

Kuva 1: Itkumuuri on vanhassakaupungissa on juutalaisten pyhä paikka. Aivan sen takana on muslimien Temppelivuori.

Israel miehitti Länsirannan ja Gazan Kuuden päivän sodan jälkeen vuonna 1967. Samalla Israel liitti yksipuolisella päätöksellä Jordanian hallinnassa olleen Itä-Jerusalemin osaksi Israelin valtiota, vaikka tämä on kansainvälisen lain puitteissa laitonta. Tuolloin noin 80 000 palestiinalaista häädettiin kodeistaan Länsi-Jerusalemista kaupungin itäpuolelle.

Nykyisin Itä-Jerusalemissa asuu 300 000 palestiinalaista, mikä tarkoittaa 33 prosenttia koko Jerusalemin asukkaista[1]. Alueella asuvat palestiinalaiset eivät ole Israelin kansalaisia, vaan ainoastaan Jerusalemin asukkaita.  Heillä on tästä todisteena siniset henkilöllisyystodistukset, jotka helpottavat liikkumista Israelin ja miehitettyjen palestiinalaisalueiden välillä. Sininen kortti on arvokas mutta helposti menetettävissä oleva dokumentti. Se, joka ei pysty todistamaan asuvansa ja työskentelevänsä Jerusalemissa menettää Jerusalemin henkilöllisyytensä.

Länsirannalta ei yleensä saa lupaa muuttaa Jerusalemiin. Jos jerusalemilainen siis avioituu Länsirannalla asuvan kanssa, perheen asuinpaikkana ei voi olla Jerusalem. Tästä on enää lyhyt askel siihen, että jerusalemilainen menettää henkilöllisyystodistuksensa. Edes Jerusalemissa syntynyt palestiinalaislapsi ei saa automaattisesti henkilökorttia. Civic Coalitionin mukaan kaupungissa asuu tällä hetkellä 14 000 lasta vailla Jerusalemin henkilöllisyystodistusta.

Mihin Israel tällaisella politiikalla pyrkii? Jerusalem Master Plan on ollut julkinen vuodesta 2004 saakka. Israelin päämääränä Jerusalemissa on luoda kaupunkiin väestöllisesti ja maantieteellisesti sellaiset olosuhteet, jotka tukevat Israelin täysvaltaista otetta kaupungista.

Suunnitelmana on vähentää palestiinalaisten osuus kaupungin asukasluvusta 30 prosenttiin, vaikka se luonnollisen syntyvyyden myötä nousisi 49 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Palestiinalaiset aiotaan puristaa yhä pienemmille ja pienemmille alueille, kauas vanhastakaupungista ja siellä sijaitsevasta muslimien pyhästä paikasta, Temppelivuoresta. Jerusalemin nykyinen pormestari Nir Barkat on sitoutunut suunnitelmaan.

-Minun on tasapainotettava Jerusalem ja pidettävä se juutalaisena, juutalaisen maailman pääkaupunkina, Barkat sanoi tultuaan valituksi virkaan vuonna 2008.

Suunnitelma näkyy kaikissa toimissa, jotka kohdistuvat palestiinalaisiin. Uusien rakennuslupien saaminen on miltei mahdotonta. Vain 10 prosenttia verorahoista käytetään Itä-Jerusalemin infrastruktuuriin ja elinoloihin. Kymmenet tuhannet Jerusalemin palestiinalaiset asuvat pakolaisleireillä, joita niitäkin suunnitellaan tuhottavaksi.  Tuhansia palestiinalaisia on häädetty kodeistaan. Useita taloja ja asuinalueita on tuhottu kokonaan. Israelin rakentama muuri - joka on laiton niiltä osin kun se on rakennuttu Israelin miehittämille palestiinalaisalueille - katkoi kokonaisia asuinalueita ja jätti naapurit tai pahimmassa tapauksessa perheet taloineen eri puolille muuria. Länsirannan puolelle jääneet ovat Jerusalemin asukkaita, mutta joutuvat kulkemaan Jerusalemin puolelle tarkastuspisteiden läpi, jossa heitä kohdellaan usein nöyryyttävästi.

Kuva 2: Jerusalemin pakolaisleireillä asuu kymmeniätuhansia ihmisiä.

Vuosikymmenen alistaminen näkyy useimpien tavallisten ihmisten mielialassa. Koko elämänsä miehityksen ja nöyryyttämisen alaisena eläneet jaksavat  vain harvoin uskoa parempaan huomiseen.  Tapasimme Civic Coalitionin (www.ccdprj.ps) johtajan Zacharia Odehin Jerusalemissa. Hänen mielestään juuri lapsien lannistaminen on palestiinalaisten tulevaisuuden kannalta kohtalokkainta.

-Voit rakentaa tuhotun talon tai tien uudestaan, mutta et ihmistä, Odeh sanoi.

Niku Hooli, Itä-Jerusalem

EAPPI-tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.

[1]Tieto Civic Coalition for Defending PalestiniansŽ Rights in Jerusalem-järjestöltä

Kun menen kauppaan sisälle Tel Avivissa, vartija tarkastaa laukkuni etsiäkseen aseita tai pommeja. Poliittinen tilanne ja miehitys vaikuttavat siten israelilaistenkin arkipäivään. Näillä sanoilla israelilainen tuttavani kuvaili miehityksen vaikutusta heidän jokapäiväiseen elämään.

Turvatarkastukset ruokamarkettien ovilla on se, mitä monet israelilaiset tietävät miehityksestä. Monikaan heistä ei tiedä, miten miehitys vaikuttaa palestiinalaisten elämään. Israelilaiset eivät yleensä matkusta Länsirannalle ja palestiinalaisten hallinnoimille alueille heillä ei ole edes lupaa mennä. Niinpä he eivät ole välttämättä koskaan nähneet edes muuria tai tarkastuspisteitä, eikä niiden vaikutusta ihmisten arkeen Länsirannalla. Monetkaan eivät tiedä, että useat palestiinalaiset jonottavat päivittäin tarkastuspisteillä pitkiäkin aikoja päästäkseen töihin, kouluun tai sairaalaan.                         

Israelissa muuria ja tarkastuspisteitä perustellaan turvallisuussyillä. Pelko itsemurhapommittajista elää yhä ihmisten mielissä. Israelilaiset, kuten muutkin ihmiset, haluavat elää normaalia ja turvallista elämää. He haluavat laittaa lapsensa aamulla koulubussiin ilman pelkoa siitä, tulevatko he elävinä takaisin. Toisinaan bussipysäkeillä joista on lähtenyt itsemurhapommittajia kyytiin, näkee edelleen sotilaita vartioimassa pysäkkiä ja tarkistamassa ihmisten henkilöllisyyttä.

Useat israelilaiset joiden kanssa olen keskustellut, ovat kieltäytyneet puhumasta politiikasta. Aihetta on kuitenkin hankalaa välttää ja keskustelun edetessä siihen lopulta päädytään. Politiikasta puhumista tai puhumattomuutta tärkeämpää on kuitenkin ihmisten asenne. Monet valitsevat olla kuulematta ja näkemättä mitä ympärillä tapahtuu Israelin harjoittaman politiikan seurauksena.  Näkeminen pakottaisi ihmisiä muuttamaan omaa ajatusmaailmaa ja toimimaan ihmisoikeuksien ja turvallisemman valtion takaamiseksi muilla keinoin kuin aseilla ja pelolla. Näin tekevät ne israelilaiset jotka toimivat miehityksen loppumisen, ihmisoikeuksien ja rauhan puolesta.

Katariina Sorri

(16.12.2007)

EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta EAPPI-koalition (Kirkon Ulkomaanapu, Ortodoksisen kirkon ulkomaanapu Ortaid ja NNKY-liitto ry. )