Ekumeeninen kumppanuusohjelma
palestiinalaisalueilla ja Israelissa

Katariina Sorri

Katariinan matkakirjeet:
Rauhantekijä sheikki Bukhari, http://tinyurl.com/6taskmp
Turvallisuutta ja turvattomuutta, http://tinyurl.com/73tlf6r
Shuafatin pakolaisleiri, http://tinyurl.com/898rw2m
Tapahtumia ja tunnelmia Jerusalemista, http://tinyurl.com/894lcd9

Rauhantekijä sheikki Bukhari

Torstaina 20. joulukuuta 2007 | Katariina Sorri

Face2face: sheikki Bukhari.

Jerusalemin tiimin työnkuvaan kuuluu paljon järjestötapaamisia. Eräs näistä kohtaamisista tapahtui keskellä Jerusalemin vanhaa kaupunkia. Vilkkaalta Via Dolorosalta astuimme sisään vanhaan kivitaloon, jonka yläkerrassa meitä odotti sheikki Bukhari. Sheikki toivotti tiimimme tervetulleeksi kattohuoneistoonsa, pyysi istumaan ja tarjosi maan tapojen mukaisesti teetä ja kahvia.

Kahvittelun lomassa sheikki Bukhari kertoi Jerusalem peacemakers -järjestön toiminnasta, jossa hän on aktiivisesti mukana. Järjestö on perustettu vuonna 2004 ja sen toimii rauhan, oikeudenmukaisuuden ja uskontojenvälisen dialogin puolesta Israelissa ja Palestiinassa. Järjestö koostuu yksittäisistä uskontojenvälistä dialogia harjoittavista ihmisistä, joita yhdistää halu rohkaista molemminpuolista ymmärrystä ja sovinnontekoa konfliktin osapuolten välillä. Sheikki Bukhari on itse sufi, mutta organisaation toiminnassa on mukana niin juutalaisia, muslimeja kuin kristittyjäkin.

Jerusalem peacemakers toimii monin tavoin rauhan ja oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Sheikki Bukhari luennoi kollegojensa tavoin uskontojenvälisestä dialogista ja kiertää ympäri maailmaa puhumassa rauhan puolesta Israelissa ja Palestiinassa. Rauhantekijät eivät kuitenkaan vain puhu rauhasta, vaan myös toimivat sen puolesta. Organisaatio järjestää konferensseja, kokoontuu rukoilemaan rauhan puolesta ja järjestää ruohonjuuritasolla tapaamisia israelilaisten ja palestiinalaisten kesken.

Sheikki Bukhari kertoi meille eräästä sapatti-illallisesta hänen kollegansa, juutalaisen Eliyahu McLeanin, kotona. Eliyahu oli kutsunut paikalle juutalaisia ystäviään ja sheikki Bukhari toi kollegansa kotiin palestiinalaisia ystäviään. Tällaiset tapaamiset eivät ole nykyään kovinkaan yleisiä ennakkoluulojen ja liikkumarajoitusten vuoksi. Bukharin mukaan illan aikana keskusteltiin ihmisten arkipäiväisestä elämästä näkyvän ja näkymättömän muurin molemmin puolin. Ihmisten välinen kohtaaminen, rohkeus voittaa ennakkoluulot ja tahto elää sovussa ovat kaiketi rauhanprosessin kannalta avaintekijöitä.

Näkymätön muuri - ennakkoluulot ja asenteet - sortuvat Bukharin mukaan fyysistä muuria vaikeammin. Jerusalem peacemakers on kuitenkin oiva esimerkki siitä, kuinka eri kansallisuuksiin ja uskontokuntiin kuuluvat ihmiset voivat eroavaisuuksista huolimatta toimia yhdessä rauhan rakentamiseksi. Rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan yhdistää monia uskontoja toisiinsa.

Tämän perusteella on oikeutettua esittää Bukharin tavoin kysymys: "If we're all going to love each other in the end, why wait until then?" (Jos kaikki aiomme rakastaa toisiamme kaiken lopussa, miksi odottaa siihen saakka?).

Katariina Sorri

(20.12.2007)

EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta EAPPI-koalition (Kirkon Ulkomaanapu, Ortodoksisen kirkon ulkomaanapu Ortaid ja NNKY-liitto ry. )

Ei kommentteja

Turvallisuutta ja turvattomuutta

Sunnuntaina 16. joulukuuta 2007 | Katariina Sorri

Naisten mielenosoitus miehitystä vastaan.

Kun menen kauppaan sisälle Tel Avivissa, vartija tarkastaa laukkuni etsiäkseen aseita tai pommeja. Poliittinen tilanne ja miehitys vaikuttavat siten israelilaistenkin arkipäivään. Näillä sanoilla israelilainen tuttavani kuvaili miehityksen vaikutusta heidän jokapäiväiseen elämään.

Turvatarkastukset ruokamarkettien ovilla on se, mitä monet israelilaiset tietävät miehityksestä. Monikaan heistä ei tiedä, miten miehitys vaikuttaa palestiinalaisten elämään. Israelilaiset eivät yleensä matkusta Länsirannalle ja palestiinalaisten hallinnoimille alueille heillä ei ole edes lupaa mennä. Niinpä he eivät ole välttämättä koskaan nähneet edes muuria tai tarkastuspisteitä, eikä niiden vaikutusta ihmisten arkeen Länsirannalla. Monetkaan eivät tiedä, että useat palestiinalaiset jonottavat päivittäin tarkastuspisteillä pitkiäkin aikoja päästäkseen töihin, kouluun tai sairaalaan.

Israelissa muuria ja tarkastuspisteitä perustellaan turvallisuussyillä. Pelko itsemurhapommittajista elää yhä ihmisten mielissä. Israelilaiset, kuten muutkin ihmiset, haluavat elää normaalia ja turvallista elämää. He haluavat laittaa lapsensa aamulla koulubussiin ilman pelkoa siitä, tulevatko he elävinä takaisin. Toisinaan bussipysäkeillä joista on lähtenyt itsemurhapommittajia kyytiin, näkee edelleen sotilaita vartioimassa pysäkkiä ja tarkistamassa ihmisten henkilöllisyyttä.

Useat israelilaiset joiden kanssa olen keskustellut, ovat kieltäytyneet puhumasta politiikasta. Aihetta on kuitenkin hankalaa välttää ja keskustelun edetessä siihen lopulta päädytään. Politiikasta puhumista tai puhumattomuutta tärkeämpää on kuitenkin ihmisten asenne. Monet valitsevat olla kuulematta ja näkemättä mitä ympärillä tapahtuu Israelin harjoittaman politiikan seurauksena. Näkeminen pakottaisi ihmisiä muuttamaan omaa ajatusmaailmaa ja toimimaan ihmisoikeuksien ja turvallisemman valtion takaamiseksi muilla keinoin kuin aseilla ja pelolla. Näin tekevät ne israelilaiset jotka toimivat miehityksen loppumisen, ihmisoikeuksien ja rauhan puolesta.

Katariina Sorri

(16.12.2007)

EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta EAPPI-koalition (Kirkon Ulkomaanapu, Ortodoksisen kirkon ulkomaanapu Ortaid ja NNKY-liitto ry. )

Ei kommentteja

Shuafatin pakolaisleiri

Lauantaina 27. lokakuuta 2007 | Katariina Sorri

Kolme poikaa Shuafatin pakolaisleirissä, taustalla voi nähdä jätehuollon ongelmallisen tilan.

Työhöni Jerusalemissa kuuluu englannin opetus kerran viikossa Shuafatin pakolaisleirin nuorten keskuksessa. Viime viikolla ennen opetustuokiota saimme mahdollisuuden tutustua pakolaisleirin historiaan ja arkeen Shuafatin naistenkeskuksen johtajan, Nawal Shtayn, opastuksella. Nawal aloitti opastuskierroksen kertomalla pakolaisleirin historiasta. Shuafatin pakolaisleiri perustettiin UNRWA:n[1] toimesta vuosina 1965-1966. Pakolaisleirille muuttivat Israelin itsenäisyyssodan (1948-1949) seurauksena maanpakoon ajetut palestiinalaiset. Shuafat on ainoa palestiinalainen pakolaisleiri Jerusalemin sisällä.

Alun alkaen pakolaisleirillä asui muutama tuhat pakolaista. Heidän määränsä on 40 vuoden aikana moninkertaistunut ja leirillä on nykyään asukkaita noin 38 000, joista vain kolmanneksen tiedot ovat UNRWA:n rekisterissä. Loput asukeista ovat Nawalin mukaan palestiinalaisia pakolaisia, jotka omaavat joko jerusalemilaisen tai länsirantalaisen henkilöllisyystodistuksen[2]. Tämä tekee Shuafatista erikoisen: siellä voivat asua kokonaiset perheet vaikka vain toisella vanhemmista olisi jerusalemilaisen henkilöllisyystodistus. Muualla Jerusalemissa tämä ei ole mahdollista.

Kävellessämme ympäri Shuafatia oli helppoa nähdä, kuinka pakolaisleiriä ei ollut alun perin suunniteltu suurelle ihmisjoukolle. Leiri on tätä nykyä ylikansoitettu ja peruspalvelut ovat huonot. Kadut ovat täynnä isoja jätekasoja ja vain kerran viikossa yksi YK:n jäteauto tulee keräämään yli 30 000 ihmisen roskat. Osuimme sattumalta paikalle jäteauton kerätessä roskia ja harmiksemme havaitsimme Shuafatin jätehuollon surkean tilan: kun jäteauto oli täytetty roskilla ja valmiina lähtöön, katu ei puhdistunut jätteistä vaan puolet roskista jäi kadulle odottamaan seuraavaan viikkoon.

UNRWA tarjoaa pakolaisleirille palveluja, joista koulut ovat yksi merkittävä osa. Alueella on yhteensä kaksi peruskoulua, joista toinen on tytöille ja toinen pojille. Nawal kertoi että yleensä nuoret lopettavat koulunkäynnin 9. luokan jälkeen, sillä alueella ei ole mahdollisuutta jatkokoulutukseen ja koulunkäynti Jerusalemissa on hankalaa tarkastuspisteen takia. Näin ollen lahjakkailla ja oppimishaluisilla englanninoppijoillamme ei valitettavasti ole mahdollista jatkokouluttaa itseään. Tarkastuspiste hankaloittaa myös ihmisten työssäkäyntiä ja alueella onkin korkea työttömyys. Sen lisäksi perheväkivalta ja päihderiippuvuus, etenkin huumeriippuvuus, ovat Nawalin mukaan Shuafatissa lisääntyneet. Pakolaisleirillä viettämämme päivän aikana oli helppoa havaita, miten Israelin miehitys vaikuttaa palestiinalaisten jokapäiväiseen elämään ja kuinka heille sillä on kauaskantoiset seuraukset.

Lähtiessämme pois Shuafatista, luokseni tuli viisi vanhempaa miestä. Miehet selittivät kiihtyneen ja huolestuneen näköisinä minulle englannin ja arabian sekoituksella Shuafatin tilaa ja vaativat minua ottamaan kuvia leiristä, sen kapeista kaduista ja jätteistä. He halusivat minun ottavan kuvan myös poikakoulusta, josta he olivat UNRWA:lle silminnähden kiitollisia. Miehet toistivat englanniksi jatkuvasti lausetta: Kerro tarinamme kotonasi, älä unohda meitä. Shuafatin pakolaisille merkitsee paljon se että he tietävät ulkomaailman näkevän, kuulevan ja ennen kaikkea muistavan heidät.

[1] United Nations Relief and Works Agency for Palestine Refugees in the Near East.

[2] Jerusalemilainen henkilöllisyystodistuksen saavat vain ne palestiinalaiset, joiden katsotaan asuvan Jerusalemissa. Länsirannalla asuvat palestiinalaiset tarvitsevat henkilöllisyystodistuksen lisäksi työ-, opiskelu- tai lääkärinluvan päästäkseen Jerusalemiin. Länsirannalla asuvien palestiinalaisten työssäkäynti Jerusalemissa on hankalaa lupien saamisen ja tarkastuspisteiden takia.

Katariina Sorri
(27.10.2007)

EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kirkon Ulkomaanavun kantaa.

Ei kommentteja

Tapahtumia ja tunnelmia Jerusalemista

Keskiviikkona 17. lokakuuta 2007 | Katariina Sorri

Pari viikkoa sitten saavuin yöllisen Tel Avivin lentokentälle. Kentällä minua odotti palestiinalainen taksikuski. Lähestyessämme Jerusalemia kuski osoitti Israelin vuonna 2002 rakentamaan aloittamaa muuria (the Wall), josta olin paljon kuullut ja lukenut ennen lähtöäni. Siinä se nyt oli: muuri joka kiemurtelee pitkin Länsirantaa erottaen, ei vain israelilaiset ja palestiinalaiset, vaan usein myös palestiinalaiset toisistaan.

Puhuimme taksinkuljettajan kanssa myös siitä kuinka paljon Jerusalem on muuttunut sitten viime käyntini, joka oli kymmenen vuotta sitten. Kaupunkiin päästäkseen on kuljettava tarkastuspisteen läpi, jota vartioi Israelin armeijan sotilaat. Nämä tarkastuspisteet vaikeuttavat monen Länsirannalla asuvan palestiinalaisen elämään. Tullessaan töihin tai kouluun Jerusalemiin, heiltä vaaditaan henkilöllisyystodistuksen lisäksi erillinen lupa. Joskus jonot tarkastuspisteillä ovat varsin pitkät ja töihin päästäkseen ihmiset joutuvat jonottamaan joskus jopa useita tunteja tarkastuspisteillä. Vielä kymmenen vuotta sitten kulku Länsirannalta Jerusalemiin oli helpompaa.

Ihmisoikeuksien ja rauhan puolesta

Seuraavat kolme kuukautta tulen toimimaan kanssakulkijana Jerusalemissa yhdessä tiimini kanssa, johon kuuluvat lisäkseni Maria Ruotsista, Michalina Puolasta, Gunhilde Norjasta ja Diana Saksasta. Viime viikolla edellinen Jerusalemin tiimi perehdytti meitä tuleviin tehtäviimme. Heidän opastuksellaan saimme esimakua työstä, englannin opetuksesta Shuafatin pakolaisleirin nuorten- ja lasten keskuksessa sekä Jahalinin beduiinileirillä.

Iso osa Jerusalemin tiimin toiminnoista koostuu yhteistyöstä sekä israelilaisten että palestiinalaisten rauhanjärjestöjen kanssa. Israelilaisista rauhanjärjestöistä olemme tutustuneet jo järjestöihin nimeltä Rabbis for Human Rights (RHR) ja Machsom Watch. Rabbien kanssa olemme olleet auttamassa palestiinalaisia viljelijöitä oliivien keruussa Pohjois-Länsirannalla. Merkittävä osa alueella asuvista palestiinalaisista saa elantonsa oliivituotannosta. Viime vuonna oliivitarhan lähistöllä asuvat israelilaiset siirtokuntalaiset varastivat oliivit ennen kuin viljelijät ehtivät niitä keräämään. Tapahtuma tuli paikalla olleiden journalistien ansiosta julkisuuteen ja tänä vuonna viljelijöiden turvana oli Israelin armeijan sotilaita, rabbit ja me muutamat kansainväliset ihmiset. Machsom Watchin naisten kanssa teemme yhteistyötä tarkastuspisteillä. Järjestön toiminta perustuu vapaaehtoisten toimintaan, jotka tässä tapauksessa ovat ihmisoikeuksien puolesta toimivia israelilaisia naisia.

Täällä Jerusalemissa tavallisesta turistista kanssakulkijan erottaa beige liivi, jossa on EAPPI-ohjelman logo. Viime viikolla tiimimme oli työtehtävissä Länsi-Jerusalemissa ja kotimatkalla poikkesimme kaupassa. Kassajonossa eräs Länsi-Jerusalemissa asuva israelilainen oli kiinnostunut siitä keitä olimme ja mitä teimme Jerusalemissa. Kun kerroimme tekevämme yhteistyötä sekä israelilaisten että palestiinalaisten rauhanjärjestöjen kanssa, mies pyöritteli päätään ja sanoi ettei palestiinalaisilla voi olla rauhaan tähtäävää toimintaa.

Tähän ennakkoluuloon olen näiden muutaman viikon aikana törmännyt useampaan otteeseen. Luulo on kuitenkin osoittautunut vääräksi ja olemmekin tehneet yhteistyötä palestiinalaisen rauhanjärjestön International Peace Cooperation Center (IPCC) kanssa. Järjestö painottaa tasokkaan koulutuksen merkitystä elinvoimaisen Palestiinan syntymiseksi. Tavatessamme järjestön edustajia eräs ryhmämme jäsenistä kysyi järjestön johtajalta mitä hän tahtoisi että kertoisimme maailmalle palestiinalaisten tilanteesta. Hän vastasi: "ertokaa että Israelin miehitys aiheuttaa kärsimystä palestiinalaisille, mutta kertokaa myös että palestiinalaiset haluavat rauhaa eivätkä ole luopuneet toivosta sen aikaansaamiseksi."

Katariina Sorri
(17.10.2007)

EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kirkon Ulkomaanavun kantaa.

Ei kommentteja