
Laura on 31-vuotias yhteiskuntatieteiden maisteri, joka työskentelee tällä hetkellä tiedottajana. Hän on ollut aktiivinen Palestiina-solidaarisuustoiminnassa useita vuosia muun muassa Palestiinaan suuntautuvassa kehitysyhteistyöhankkeessa. Hän on vieraillut palestiinalaisalueilla aikaisemmin muutamaan otteeseen, ja häntä kiinnostaa EAPPI-ohjelmassa erityisesti sen kautta avautuva mahdollisuus viettää pidemmän aikaa osana paikallista yhteisöä ja siten oppia enemmän ihmisten arjesta miehityksen alla.
Laura toimii EAPPI-tarkkailijana Hebronissa joulukuusta 2010 maaliskuuhun 2011.
Hän bloggaa osoitteessa http://maailma.net/blogit/laura_tuominen
Lauran matkakirjeet:
Kodittomaksi keskellä autiomaata, http://tinyurl.com/7vhgjhy
Painostuksen alla omassa kodissaan, http://tinyurl.com/86ntl5g
Noin puoli kahdeksan aikaan aamulla keskiviikkona 12.1. Hebronin EAPPI-tiimi sai tietoonsa, että puskutraktoreita on nähty Um al Kherin kylän läheisyydessä Etelä-Hebronin kukkuloilla. Puskutraktoreiden liikkeet ennustavat aina talojen tuhoamisia, joten EAPPI-tiimi lähti välittömästi liikenteeseen päästäkseen paikan päälle ajoissa. Emme voi tehdä juuri mitään talojen tuhoamisen estämiseksi, mutta voimme kuitenkin dokumentoida tapahtumia ja asukkaiden kokemuksia sekä osoittaa solidaarisuutta asumuksensa juuri menettäneille.
Saimme tietoomme, että puskutraktorit suuntaavat Dkaikan kylään. Kylä sijaitsee kukkuloiden ympäröimänä keskellä autiomaata lähellä vuoden 1949 aselevon rintamalinjaa eli niin sanottua vihreää linjaa. Kylässä asuu 39 palestiinalaista beduiiniperhettä. Pääsymme Dkaikaan viivästyi, sillä armeija oli sulkenut alueelle johtavan suorimman tien. Kiertoreitin etsimiseen kului valitettavan pitkä aika, ja kylää lähestyessämme jouduimme vielä kertaalleen armeijan pysäyttämäksi. Saimme jatkaa matkaa, mutta loppumatka meidän piti kulkea jalkaisin. Saapuessamme Dkaikaan noin kello 9.30 puskutraktorit olivat jo matkalla pois. Kyläläisten mukaan talojen tuhoamista turvaamassa oli ollut jopa sata Israelin sotilasta.
Kuva: Puskutraktorit lähdössä Dkaikan kylästä
Dkaikan kylässä tuhottiin sinä aamuna kaiken kaikkiaan 7 rakennelmaa: yksi kyläkoulun luokkarakennuksista, perheiden asumuksia, vajoja ja eläinten talleja. Tuhoamismääräys oli toimitettu kyläläisten tietoon kuukausi sitten, mutta tarkkaa ajankohtaa ei ollut kerrottu. Puskutraktoreiden saapuessa lapset olivat koulussa ja kylän muut asukkaat olivat suorittamassa aamuaskareitaan. Osa kyläläisistä nukkui. Aikaa kalusteiden ja muiden tavaroiden ulos kantamiseen ei juuri ollut. Kolme kyläläistä, muun muassa kaksi kyläkoulun opettajaa, pidätettiin.
Kuva: Oppilaat entisen luokkahuoneensa raunioilla
Kuva: Luokkahuoneesta jäljelle jääneitä kalusteita ja tavaroita
Kylässä asuva Hamdah Najadah kysyy: "Missä me nyt nukumme? On talvi, ja huonot säät ovat tulossa. Jumala olkoon kanssamme!" Hän kertoo tapahtuneesta: "Kaksi naispoliisia pysäytti minut, kun halusin mennä taloon ja noutaa sieltä huonekaluja ja tavaroita ennen kuin se tuhottaisiin. En saanut mennä sisään. He tuhosivat kaiken - myös kahvin, sokerin ja jauhot." Nainen on tapahtumasta edelleen niin järkyttynyt, ettei halua itseään kuvattavan. Punainen Risti tuo kotinsa menettäneille perheille hätämajoitukseksi telttoja.
Viime vuosikymmeninä Israel on rajoittanut merkittävästi maankäyttöä ja rakentamista miehittämillään palestiinalaisalueilla. Erityisesti niin sanotulla C-alueella, joka on täysin Israelin hallinnassa, täytyy rakennuslupia hakevien käydä läpi monimutkainen ja hidas prosessi. Israelilaisen Gush Shalom -järjestön mukaan jopa 94 % palestiinalaisten rakennuslupahakemuksista hylätään C-alueella. Tilanne on johtanut siihen, että tuhannet palestiinalaiset joutuvat rakentamaan tonteilleen ilman rakennuslupaa. 60 % Länsirannasta on C-aluetta, niin myös Dkaikan kylä.
Israel ei ole pyrkinyt helpottamaan maankäyttöä palestiinalaisalueilla, vaan päinvastoin ottanut käyttöön laajamittaisen talojen tuhoamisen politiikan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Israelin viranomaiset ovat tuhonneet yli 2200 palestiinalaisasumusta, mikä on tehnyt yli 13 000 henkeä asunnottomiksi. Talojen tuhoaminen on arkipäivää erityisesti Länsirannan C-alueella ja Itä-Jerusalemissa.
Laura Tuominen,
Hebron
EAPPI-tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.
Aurinko paistaa kauniisti. On vain muutama päivä jouluaattoon. Nousemme Qanabin perheen talon katolle katsomaan maisemia Hebronin vanhan kaupungin yllä. Avautuva näkymä antaa paitsi uuden perspektiivin vanhan kaupungin myyntikojuihin, mutta paljastaa myös vieressä sijaitsevat siirtokunnat ja armeijan vartiopisteet talojen katoilla. Meidät huomataan välittömästi. Muutaman metrin päässä sijaitsevan siirtokunnan asukas valittaa sotilaalle läsnäolostamme. "Ette saa olla siellä. Poistukaa katolta heti!", sotilas huutaa meille parinkymmenen metrin päässä olevasta vartiopisteestä. Emme halua aiheuttaa Qanabin perheelle haittaa, joten tällä kertaa laskeudumme pois katolta.
Hebronin vanhassa kaupungissa asuu eri arvioiden mukaan noin 400-500 israelilaista siirtokuntalaista. Heitä suojelee noin kolminkertainen määrä sotilaita. Vanhassa kaupungissa on asunut parhaimmillaan jopa kymmenentuhatta palestiinalaista. Siirtokuntien perustamisen jälkeen 1970- ja 1980-lukujen taitteessa sekä armeija että siirtokuntalaiset ovat toistuvasti painostaneet heitä muuttamaan kodeistaan. 1990-luvun puolessavälissä vanhan kaupungin palestiinalaisasukkaiden määrä olikin tippunut vain viiteensataan.
Kansainvälisen taloudellisen tuen ja hylättyjen talojen entisöimistoiminnan ansiosta palestiinalaisia on viime vuosina palannut takaisin asuinsijoilleen. Nyt heitä asuu vanhassa kaupungissa arviolta 5500. Talojen asuttuna pitäminen on tärkeää, sillä läheiset Beit Romanon, Beit Hadassan, Avraham Avinun ja Tel Rumeidan siirtokunnat pyrkivät laajentamaan alueitaan aina, kun siihen avautuu mahdollisuus. Siirtokunnat ovat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan laittomia.
Fatma Qanabi ei aio muuttaa pois kodistaan. Talon omistaa hänen appensa, ja se on ollut hänen miehensä suvun omistuksessa usean sukupolven ajan. Siirtokuntalaiset ovat yrittäneet saada Qanabien taloa haltuunsa niin uhkailemalla, häirinnällä kuin oikeustoimillakin. Oikeusjutun Qanabit voittivat, sillä talon todettiin kuuluvan heille. Tämä ei ole kuitenkaan lopettanut painostusta.
Vuonna 2008, kun talon restaurointi oli saatu lähes päätökseen, poliisi ja armeija häätivät perheen kodistaan. Armeija julisti talon restauroidun puolen suljetuksi sotilasalueeksi, hitsasi asunnon viisi ovea kiinni ja pidätti perheen isän, Mohammedin. Kun Mohammed Qanabi myöhemmin avasi talon ovet ja perhe otti restauroidut huoneet käyttöönsä, hänelle tarjottiin kahta mahdollisuutta: joko perheelle maksettaisiin 150 000 shekeliä (n. 33 000 euroa) siitä, ettei huoneita oteta käyttöön tai he saisivat 2000 shekelin (n. 440 euroa) sakot. Köyhä perhe ei aio luopua talostaan, mutta sakkorahojen kerääminen oli suuren työn takana.
Talon ikkuna rikottiin viime vuonna, eikä Qanabeilla ole myöskään ollut varaa uusia laseja. Vain kaksi viikkoa sitten siirtokuntalaiset suihkuttivat autonpesuun käytettävällä letkulla vettä heidän ikkunastaan sisään. Yhdessä talon huoneista
on kosteusvahinko ja hometta, sillä katto vuotaa. Perhe ei kuitenkaan saa nousta katolle edes siivotakseen, katon korjaamisesta puhumattakaan. Katto on julistettu suljetuksi sotilasalueeksi. Siirtokuntalaiset ovat uhkailleet Fatma Qanabia, että he tappaisivat perheen neljä lasta. Hän pysyy kuitenkin vahvana: "Ainoastaan jumala voi päättää, kenen elämä otetaan tai annetaan."
Kuva: Fatma Qanabi
Laura Tuominen,
Hebron
EAPPI-tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.







.jpg)





Yhteystiedot:
Kirkon Ulkomaanapu,
EAPPI-ohjelma,
PL 185,
00161 Helsinki