
Marja aamuneljältä tarkkailemassa Betlehemin muurin GILO 300 tarkastuspistettä.
Marjan matkakirjeet:
Yksi tarina tilastojen takaa, http://tinyurl.com/7cd3l4g
Tarkastuspiste 300, yksi monista, http://tinyurl.com/7l976py
Kylien kamppailu eristystä vastaan, http://tinyurl.com/7zrw9ey
'Carried by the Wind', viesti muurin taakse, http://tinyurl.com/7h2pwts
Viime viikolla Israelin armeija suoritti Länsirannan alueella 91 etsintäoperaatiota, joissa kuulusteltiin 99 henkilöä ja 12 ihmistä haavoittui. Näiden virallisten lukujen takana piilee kuitenkin monta ihmisten elämää koskettavaa erillistä tarinaa. Lähdimme selvittämään yhtä niistä kuultuamme useista pidätyksistä edellisen yön aikana, suuri osa niistä Betlehemin läheisyydessä.
Tapasimme perheen, noin 10 000 asukkaan Ad Duheishan pakolaisleirissä. Edellinen yö oli ollut heille painajaismainen, sillä perheen isä, 55-vuotias journalisti sekä poika, 26-vuotias sosiaalityön opiskelija, joutuivat pidätetyksi ja kuulusteltaviksi Israelin yöllisessä etsintäoperaatiossa. Poika oli päästetty kuulusteluista vapaaksi ja hän oli kertomassa meillä tarinaansa. Isä oli vielä pidätettynä ja kuulusteltavana. Tämä voisi kestää yhteensä 96 tuntia, jonka jälkeen ilman oikeudenkäyntiä voidaan vielä pitää puoli vuotta vankeudessa. Kaikille samana yönä pidätetyille on kansainvälisen avustusjärjestön kautta järjestetty yksi yhteinen asianajaja, mutta perheenjäsenet kertovat, etteivät saa olla yhteydessä isään ja voivat vaan odottaa, koska saava hänestä tietoja ja hänet takaisin kotiin. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun perheessä koetaan tällaisia hetkiä. Isä on ollut pidätettynä ja vangittuna yhteensä 13 vuotta, ja saanut myös karkotusmääräyksen Jordanian puolelle. Poika puolestaan on juuri pari kuukautta aikaisemmin palannut takaisin edelliseltä neljän vuoden vankilareissultaan ja yrittää nyt jatkaa opiskelujaan ja elämäänsä.
Osittain pidätyksen syyt jäävät mysteeriksi sekä meille että pidätetyille itselleen. Kerran pidätettynä olo kuitenkin johtaa usein herkästi uusiin kuulusteluihin. Ensimmäisenä vastauksen kysymykseen pidätyksen syystä saamme kuitenkin osittain naurahtavan vastauksen Tietysti, koska olen palestiinalainen. Toisaalta todennäköinen syy isän ja pojan pidätyksiin on heidän aiempi aktiivinen poliittinen roolinsa PLFP -puolueen (Popular Front for the Liberation of Palestine) riveissä. Poika kertoo, etteivät he kuitenkaan enää uskalla aktiivisesti olla politiikassa mukana. Isä työskentelee toimittajana tunnetussa sanomalehdessä Ramallahissa, mutta hänen kirjoituksensa ovat pikemminkin hyvin yleisiä, koskien esimerkiksi taloutta. Perheen tytär nauraa, ettei palestiinalaisten poliittinen aktiivisuus toki tarkoita samaa kuin terrorismi, vaikka heitä tämän vuoksi epäiltynä pidetäänkin. Poliittisen mielipiteen ilmaiseminen koetaan suurena uhkana.Meidät otetaan lämpimästi vastaan perheeseen ja sekä pidätettynä ollut poika että hänen sisarensa kertovat meille tarinansa. Koko perhe sekä sukulaisia ja ystäviä on kokoontunut tukemaan toisiaan. He keskustelevat ja kertovat meille yöllisistä tapahtumista ja kertovat sotilaiden tulleen heidän kotiinsa yhden jälkeen yöllä herättäen kaikki ja käskien heidät huutaen ulos. Perheen yhdelle neljästä tyttärestä oli juuri syntynyt pieni poika, eivätkä he voineet kovin hyvin, mutta joutuivat muiden mukana keskellä yötä ulos seisomaan. Tällä välin heidän kotinsa etsittiin läpi ja kaikilta miespuolisilta vietiin heidän henkilöllisyystodistuksensa. Isä ja poika pidätettiin, heidän silmänsä sidottiin ja heidät heitettiin autoon muiden pidätettyjen joukkoon.
Pidätystilanne koskettaa koko perhettä ja myös koko asuinyhteisöä ja yhteiskuntaa. Ihmiset kuulevat sotilaiden tulon, eivätkä tiedä, mitä ympärillä tapahtuu. Meille on jaettu paljon kokemuksia siitä, kuinka yölliset operaatiot pitävät sekä aikuisia että lapsia hereillä ja pelokkaina. He eivät tiedä, milloin on kenenkin vuoro lähteä ja lapset eivät ymmärrä, miksi heräävät yöllisiin ampumisääniin, joita käytetään ainakin pelotteina.
Seuraavana päivänä joukko ihmisiä ja mediaa on kokoontunut osoittamaan mieltään Betlehemin keskusaukiolla. Perheen isä on tunnettu journalisti, jonka vuoksi hänen tapauksessaan pidätysoperaatio saa paljon julkisuutta. Kylteissä on isän kuva ja teksti, jossa lukee: älkää tukkiko journalistien suuta. Mielenilmaus on osittain myös kaikkien muiden pidätettyjen palestiinalaisjournalistien sekä ilmaisunvapauden puolesta taistelemista. Viime viikolla soittaessamme perheelle saamme kuulla iloisen uutisen, että isä päästetään vapaaksi muutaman viikon päästä. Samaan aikaan useat muut palestiinalaiset pysyvät pidätettyinä, heidän joukossaan 327 lasta. Näiden numeroiden takana löytyy jälleen moninkertainen määrä ihmisiä ja suuri joukko surullisia tarinoita.
Lähteet haastatteluiden lisäksi: DCI (Defence for Children International), UNRWA (United Nations Relief and Works Agency for Palestine Refugees in the Near East). Taustatietoa: IFJ (International Federation of Journalists) www.ifj.org.
EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta EAPPI-koalition (Kirkon Ulkomaanapu, Ortodoksisen kirkon ulkomaanapu Ortaid ja NNKY-liitto ry. ) kantaa.
Kolmen kuukauden jaksoni Betlehemissä on päättymässä. Jos palaan takaisin vuoden päästä, en tiedä, miltä ympäristö enää näyttäisi. Betlehemin alueen kylien maisema on rajusti muuttumassa kun muurin rakentaminen etenee ja suunnitelman mukaan se tulee katkaisemaan usean kylän kulkuyhteydet ja eristämään heidät yhä enemmän muista alueista. Kylien ympärille sekä kyläläisten omistamille ja viljelemille maille nousee uusia Israelin siirtokuntia.
Betlehemin ympäristössä yhteensä 24 kylän elämä on muuttunut ja muuttumassa dramaattisesti Israelin rakentaman muurin vuoksi. Muurin suunnitellusta yli 700km reitistä vain 51 km kulkisi Israelin valtion (Green Line 1949) rajalla, loppuosa siis Länsirannan sisällä. Israelin puolella puhutaan turvamuurista kun taas palestiinalaisalueilla eristysmuurista. Länsirannalla 138 kylää menettävät alueitaan muurin, siirtokuntien, tarkastuspisteiden ja teiden rakentamisen myötä. 29 kylää ovat tai tulevat olemaan täysin eristettynä muurin ympäröiminä. Betlehemin EAPPI- tiimin yksi tärkeimpiä tehtäviä on tukea ja käydä keskustelua kyläläisten kanssa heidän elämästään alueella sekä monitoroida ja raportoida tilanteen kehittymisestä.
Useissa kylissä käydään vielä kamppailua muurin rakentamista vastaan. Joka perjantaisissa mielenosoituksissa useammasta kylästä kokoontuneet ihmiset kohtaavat sekä yrittävät saada näkyvyyttä ja tukea kamppailulleen muurin rakentamista vastaan. Muutama kymmenen ihmistä ja vähintään sama määrä raskaasti aseistettuja sotilaita seisoo vastakkain piikkilanka-aidan molemmin puolin. Kyläläiset vaativat pääsyä alueilleen, pitävät puheita ja rukouksia. Dialogia osapuolten välillä ei käydä, vaikka palestiinalaiset huutavat kysymyksensä ilmaan. Yleensä tilanne on melko rauhallinen, mutta joskus yhteenottojakin tapahtuu. Kyläläiset kertovat, etteivät juuri usko mielenilmauksella olevan merkitystä lopputulokseen, mutta se on henkisesti tärkeä osa heidän kamppailuaan. Tiimimme on mukana mielenosoituksissa tapaamassa kyläläisiä, seuraamassa tilannetta ja raportoimassa siitä.Jokainen kylä käy omaa kamppailuaan elinolojen huonontumista ja eristystä vastaan. Al Walajan kylä on yksi Betlehemin alueen kylistä, ja yksi mainituista 29 kylästä, joka tulee tulevaisuudessa olemaan täysin eristettynä. Kylä tulee jäämään sekä muurin että siirtokuntien ympäröimäksi. Tulevaisuudessa kylän asukkaille jää vain yksi kulkureitti: muurin läpi vievä tarkastusterminaali. Ongelmana on myös, että muurin ja siirtokuntien rakentamisen aloittamisen jälkeen useita koteja alueella on tuhottu.
Al Walajan kylässä asuva Mundirin viisihenkinen perhe on kohdannut paljon ongelmia. Perheen koti on tuhottu kahteen kertaan vuonna 2006 ja rakennettu kansainvälisen avun turvin uudestaan. Kuukausien ajan perhe joutui asumaan pienessä teltassa pihalla. Vieraillessamme perheen luona perheen äiti esittelee kotiaan ja pojat pelaavat uudelleen rakennetussa huoneessaan tietokonepelejä. Jo kahteen kertaan uudelleen rakennettu talo on kuitenkin jälleen tuhoamisuhan alla eikä perhe voi koskaan olla varma, minä päivänä heidän täytyy jättää kotinsa.
Jokaisessa kylässä löytyy useita erilaisia tarinoita talojen tuhoamisista maiden viemisistä, armeijan häiriköinnistä ja liikkumisrajoituksista. Yritämme vierailla viikoittain kylissä keskustelemassa paikallisten kanssa heidän elämästään ja päivitämme kylien tilannetta, joista raportoimme eteenpäin. Perheet ovat ottaneet meidät aina lämpimästi vastaan. He kaikki haluaisivat kertoa tarinansa joista jokainen ansaitsisi tulla kuulluksi.
Toivottavasti jonain päivänä pääsen vielä takaisin tapaamaan näitä ihmisiä, jotka vaikean tilanteen keskellä ovat avanneet ovensa ja tarinansa meille. Minä lähden huomenna kotiin, mutta kyläläisten kamppailu elämästä alueella jatkuu.
Lähteet ja lisätietoja: www.betselem.org, www.arij.org
EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta EAPPI-koalition (Kirkon Ulkomaanapu, Ortodoksisen kirkon ulkomaanapu Ortaid ja NNKY-liitto ry.) kantaa.
Tänä aamuna kävellessämme tarkastuspisteelle, kohtasimme epätavallisen näyn. Vain muutama ihminen seisoi portilla kertoen meille, että loman vuoksi Betlehemistä Jerusalemiin johtava tarkastuspiste on suljettuna sunnuntai-iltaan saakka. Tarkistaessamme tiedon myöhemmin, meille selvisi, että Israel on sulkenut Länsirannan tarkastuspisteet ja tiukentanut turvakontrolleja pelätessään kostoiskua pian 40 päivää sitten tapetun Hezbollah- johtajan, Imad Mughniyahin, kuoleman vuoksi. Suruajan päättyessä iskujen todennäköisyyden katsotaan kasvavan. Tämän vuoksi kaikkien ihmisten kulku Länsirannalta estetään. Töihin pyrkivät, portilla käännytetyt ihmiset, eivät meidän tavoin enää ihmettele sitä, että osa normaalia elämää tehdään monimutkaiseksi. He eivät näytä kaipaavan selitystä meidän tavoin vaan palaavat takaisin koteihinsa. Israelin turvarajoituksiksi luonnehditut esteet ovat heille arkipäivää.
Normaalina aamuna 4.45, kiivetessämme jyrkkää mäkeä ylös kohti tarkastuspistettä, kuulemme minareetin rukouskutsun ohella äänekästä puheensorinaa ja pian kohtaamme useita satoja, joskus jopa tuhat ihmistä (pääasiassa työmiehiä) jonottamassa tarkastuspisteellä. Tunnelmaa on vaikea pukea sanoiksi. Ihmiset seisovat ja odottavat pimeässä pääsyä Jerusalemin puolelle töihin, tiiviisti pakkautuneena rauta-aidan sisällä (häkiksikin voisi luonnehtia), muurin vieressä. Työt useimmilla eivät toki ala aamu viideltä, mutta kulku tarkastuspisteen läpi voi kestää kaksikin tuntia. Tänä aikana jokainen läpikulkija tarkastetaan ainakin kolmella eri pisteellä.
Betlehemin tarkastuspiste, tarkastuspiste numero 300 (Gilon tarkastuspiste toiselta nimeltään), avattiin marraskuussa 2005. Tämä tarkastuspiste on vain yksi palestiinalaisten kohtaamista esteistä Länsirannalla. Yhteensä noin 550 eri estettä, mukaan lukien tarkastuspisteet, tiesulut, - portit, maavallit rajoittavat paikallisten kulkua Länsirannalla. Kahden vuoden sisällä esteiden lukumäärä on kasvanut noin kahdella sadalla. Pienen Länsirannan alueella (noin 5000 km2) tämä tarkoittaa sitä, että kulku on hyvin rajoitettua. Ei myöskään riitä, että tarkastuspisteiden läpi kuljettaisiin, vaan usein paikallisten kulku alueelta toiselle (myös Länsirannan sisällä) estetään kokonaan, oli sitten kyseessä vierailu toisella alueella asuvan perheenjäsenen luokse, töihin pääsy tai sairauskohtaus, joka vaatisi kiireellistä pääsyä tarkastuspisteen läpi. Turvamääräykset palestiinalaisalueilla ovat kiristyneet toisen Intifadan jälkeen ja tarkastuspisteiden lisäksi Israelin pääosin palestiinalaisalueiden sisälle rakentama muuri vartiotorneineen sulkee paikalliset tietyille, tarkoin rajatuille alueille ja jatkuvan kontrollin alaiseksi.
Viime viikkojen aikana olemme alkaneet ymmärtämään, ettei tarkastuspisteestä 300 kuulemamme Täällä kohtaatte kaikkea mahdollista; lause ollut liioittelua. Neljänä päivänä viikossa tarkastuspisteellä toimiessamme olemme olleet todistamassa kaikenlaisia tilanteita. Ensimmäisenä yllättää ihmispaljous, joka tarkastuspisteellä, tarkemmin kuvailtuna tarkastusterminaalissa, aamuisin vallitsee. Joka aamu noin 2000000 palestiinalaista kulkee pisteen läpi Jerusalemiin. Tietenkin vain ne hyvin harvat, joilla lupa kulkuun on. Ihmismassan läpi kulkeminen ensimmäiselle portille on jo haaste sinänsä, mutta on vasta alkua reitille terminaalista ulos Jerusalemin puolelle. Kun portit avataan, yleensä viiden jälkeen, ihmiset ryntäävät läpi ensimmäisestä pyöröovista, näyttävät lupalappunsa tarkastuskopissa istuvalle sotilaalle ja kulkevat odottamaan seuraavaan jonoon. Sisällä terminaalissa jono jakautuu kahtia (tai sitten muuttuu täydeksi kaaokseksi) ja ihmiset alkavat riisua vöitään ja kenkiään valmistautuessaan menemään sisään seuraavista pyöröovista metallinpaljastuksen läpi. Tämä osio muistuttaa lentokentän turvatarkastusta, mutta sen sijaan, että paikalla olisi henkilökuntaa selvittämässä sääntöjä, istuu pimeässä kopissa Israelin armeijan sotilas, joka koneiden piipatessa huutaa kovaääniseen ohjeita hepreaksi. Tämä lamauttaa kaikki jonossa seisojat, samoin kuin pihalla olijat, sillä tarkastushuudot kuuluvat läpi terminaalin. Mikäli yhteistyö ilman yhteistä kieltä ei suju, saattavat läpikulkijat joutua erilliseen huoneeseen tarkastukseen. Pyöröovet ennen ja jälkeen metallinpaljastimia pysyvät suljettuina, joten tarkkailijoiden on vaikea nähdä ja vielä vaikeampi on puuttua siihen, mitä sisäpuolella tapahtuu. Kaikesta tästä selvittyään jonotetaan vielä kopille, jossa tarkistetaan henkilöllisyystodistus, joka varmennetaan sormenjäljin. Tämän jälkeen tie on vapaa ja ihmiset pääsevät töihin rajatuksi ajaksi. Kunnes seuraavana aamuna reitti kuljetaan taas uudestaan.
On onnekasta, mikäli terminaalissa kulku onnistuu kuvauksen mukaan. Esteitä esteellä liikkumiseenkin on toki monia ja niiden tarkkailu ja niistä raportoiminen on yksi tärkeä tehtävämme. Tarkastuspisteellä sijaitsevat portit saattavat olla suljettuina, ihmisiä voidaan poistaa jonosta, heitä voidaan kuulustella ja uhkailla ja heidät voidaan myös selittämättä käskeä takaisin. Henkistä väkivaltaa ja nöyryytystä todistamme päivittäin. Jonojen yläpuolella kulkee reitti, jota kutsumme catwalkiksi, jossa yksityisen turvapalvelun vartijat kävelevät ja tarkkailevat ihmisiä sekä huutavat heille ohjeita terminaalissa toimimiseen. Tilanteista on mahdotonta neuvotella itseään ulos ja paineet kontrolloiduissa tilanteissa toimimisessa, (niin tarkastuspisteillä kuin muuallakin), purkautuvat tönimisenä ja avunpyyntöinä, mutta pahimmillaan epätoivo näkyy totaalisena pettymyksenä ja lamautumisena tilanteeseen, jossa ei uskota olevan mitään toivoa jäljellä. Meidänkin työllä ja raportoinnilla on vaikutusta vasta pidemmällä tähtäimellä, mutta läsnäolijana ja tilanteen tarkkailijana toivomme antavamme toivoa siitä, että paikallisten oloja seurataan, eikä heitä ole jätetty yksin muurien taakse. Tarkastuspisteiden valvonta on yksi EAPPI- tarkkailijoiden tärkeimmistä tehtävistä eri puolilla Länsirantaa.
Jokainen päivä tarkastuspisteellä on erilainen. Koemme ihmisten kiitollisuuden siitä, että olemme paikalla, mutta myös syytökset siitä, ettemme pysty auttamaan heitä. Useimmiten sotilaat suhtautuvat meihin neutraalisti. Kerran todistin tosin tilannetta, jossa ensimmäisen tarkastuskopin sotilas tylsistyessään laittoi musiikin soimaan ja yltyi laulamaan ja toivottamaan huomenia. Samaan aikaa metallinpaljastimien luona syötiin raakoja kananmunia, joiden kuljettamisen Israelin puolelle muistettiin olevan kiellettyä. Lähes aina seuraan kuitenkin vakavia tilanteita. Eräänä aamuna sattui terminaalin väenpaljoudessa onnettomuus ja yritimme saada apua ihmismassassa loukkaantuneelle miehelle. Yhteistyö turvamiesten kanssa ja ambulanssin saaminen terminaaliin vei melkein tunnin, oli hyvin epävarmaa ja monen avunpyynnön takana. En tiedä, oliko pahempaa seurata tilanteesta aiheutuneita fyysisiä vammoja vai henkistä nöyryytystä.
Lisätietoa: http://www.ochaopt.org/?module=displaysection§ion_id=143&static=0&format=html
EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta EAPPI-koalition (Kirkon Ulkomaanapu, Ortodoksisen kirkon ulkomaanapu Ortaid ja NNKY-liitto ry. ) kantaa.
Kolmen kuukauden jaksoni Betlehemissä on päättymässä. Jos palaan takaisin vuoden päästä, en tiedä, miltä ympäristö enää näyttäisi. Betlehemin alueen kylien maisema on rajusti muuttumassa kun muurin rakentaminen etenee ja suunnitelman mukaan se tulee katkaisemaan usean kylän kulkuyhteydet ja eristämään heidät yhä enemmän muista alueista. Kylien ympärille sekä kyläläisten omistamille ja viljelemille maille nousee uusia Israelin siirtokuntia.
Betlehemin ympäristössä yhteensä 24 kylän elämä on muuttunut ja muuttumassa dramaattisesti Israelin rakentaman muurin vuoksi. Muurin suunnitellusta yli 700km reitistä vain 51 km kulkisi Israelin valtion (Green Line 1949) rajalla, loppuosa siis Länsirannan sisällä. Israelin puolella puhutaan turvamuurista kun taas palestiinalaisalueilla eristysmuurista. Länsirannalla 138 kylää menettävät alueitaan muurin, siirtokuntien, tarkastuspisteiden ja teiden rakentamisen myötä. 29 kylää ovat tai tulevat olemaan täysin eristettynä muurin ympäröiminä. Betlehemin EAPPI- tiimin yksi tärkeimpiä tehtäviä on tukea ja käydä keskustelua kyläläisten kanssa heidän elämästään alueella sekä monitoroida ja raportoida tilanteen kehittymisestä.
Useissa kylissä käydään vielä kamppailua muurin rakentamista vastaan. Joka perjantaisissa mielenosoituksissa useammasta kylästä kokoontuneet ihmiset kohtaavat sekä yrittävät saada näkyvyyttä ja tukea kamppailulleen muurin rakentamista vastaan. Muutama kymmenen ihmistä ja vähintään sama määrä raskaasti aseistettuja sotilaita seisoo vastakkain piikkilanka-aidan molemmin puolin. Kyläläiset vaativat pääsyä alueilleen, pitävät puheita ja rukouksia. Dialogia osapuolten välillä ei käydä, vaikka palestiinalaiset huutavat kysymyksensä ilmaan. Yleensä tilanne on melko rauhallinen, mutta joskus yhteenottojakin tapahtuu. Kyläläiset kertovat, etteivät juuri usko mielenilmauksella olevan merkitystä lopputulokseen, mutta se on henkisesti tärkeä osa heidän kamppailuaan. Tiimimme on mukana mielenosoituksissa tapaamassa kyläläisiä, seuraamassa tilannetta ja raportoimassa siitä.Jokainen kylä käy omaa kamppailuaan elinolojen huonontumista ja eristystä vastaan. Al Walajan kylä on yksi Betlehemin alueen kylistä, ja yksi mainituista 29 kylästä, joka tulee tulevaisuudessa olemaan täysin eristettynä. Kylä tulee jäämään sekä muurin että siirtokuntien ympäröimäksi. Tulevaisuudessa kylän asukkaille jää vain yksi kulkureitti: muurin läpi vievä tarkastusterminaali. Ongelmana on myös, että muurin ja siirtokuntien rakentamisen aloittamisen jälkeen useita koteja alueella on tuhottu.
Al Walajan kylässä asuva Mundirin viisihenkinen perhe on kohdannut paljon ongelmia. Perheen koti on tuhottu kahteen kertaan vuonna 2006 ja rakennettu kansainvälisen avun turvin uudestaan. Kuukausien ajan perhe joutui asumaan pienessä teltassa pihalla. Vieraillessamme perheen luona perheen äiti esittelee kotiaan ja pojat pelaavat uudelleen rakennetussa huoneessaan tietokonepelejä. Jo kahteen kertaan uudelleen rakennettu talo on kuitenkin jälleen tuhoamisuhan alla eikä perhe voi koskaan olla varma, minä päivänä heidän täytyy jättää kotinsa.
Jokaisessa kylässä löytyy useita erilaisia tarinoita talojen tuhoamisista maiden viemisistä, armeijan häiriköinnistä ja liikkumisrajoituksista. Yritämme vierailla viikoittain kylissä keskustelemassa paikallisten kanssa heidän elämästään ja päivitämme kylien tilannetta, joista raportoimme eteenpäin. Perheet ovat ottaneet meidät aina lämpimästi vastaan. He kaikki haluaisivat kertoa tarinansa joista jokainen ansaitsisi tulla kuulluksi.
Toivottavasti jonain päivänä pääsen vielä takaisin tapaamaan näitä ihmisiä, jotka vaikean tilanteen keskellä ovat avanneet ovensa ja tarinansa meille. Minä lähden huomenna kotiin, mutta kyläläisten kamppailu elämästä alueella jatkuu.
Lähteet ja lisätietoja: www.betselem.org, www.arij.org
EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta EAPPI-koalition (Kirkon Ulkomaanapu, Ortodoksisen kirkon ulkomaanapu Ortaid ja NNKY-liitto ry.) kantaa.
Ennen vuonna 2000 alkanutta toista intifadaa (palestiinalaisten kansannousua) Raakelin haudan alue Betlehemissä oli yksi suurimpia turistikohteita ja sen vieressä kulki yksi vilkkaimmista teistä Jerusalemin ja Hebronin välillä. Tänä päivänä aluetta ympäröi 12 metriä korkea, 1,3 kilometriä pitkä muuri, jonka avulla alue on liitetty Jerusalemiin. Muurin välittömässä läheisyydessä alueella elää 5000 ihmistä Aidan pakolaisleirissä sekä perheitä, joiden ikkunasta ainoa näkymä on muutaman metrin päässä seisova betonimuuri. Alue on osa Israelin vuodesta 2002 rakennuttamaa, vielä keskeneräistä noin 700 kilometrin muuria, joka erottaa Länsirannan Israelista ja ottaa Israelin puolelle useita Israelin Länsirannalle rakentamia siirtokuntia. Samalla se erottaa israelilaiset ja palestiinalaiset, paikoittain myös entiset naapurit ja perheenjäsenet, yhä etäämmälle toisistaan. Vain kivenheiton päässä toisistaan elävät palestiinalaiset ja israelilaiset eivät juuri kohtaa. Kummallakin puolen muuria kuulemme tarinoita pelosta ja epäilyksistä toisia kohtaan. Kertomukset ovat surullisia, sillä todellisuudessa toisten elämästä ei tiedetä ja kohtaaminen tapahtuu lähinnä tarkastuspisteiden ja välikohtauksien myötä. Nämä tosiasiat ovat vain pieni, valitettava osa heidän elämäänsä. Tämän ulkopuolelle jää monta inhimillistä tarinaa.
Arab Educational Institute on yksi palestiinalaisista kansalaisjärjestöistä, joka tarjoaa voimia ikkunoita keskustelukanavia eri taustoista ja uskontokunnista lähtöisin oleville ihmisille. Vastaavanlaisella idealla toimii myös useita muita kansalaisjärjestöjä palestiinalaisalueella. Tapasin myös Israelilaisen yliopisto-opiskelijan, jonka ajatukset rauhasta perustuivat samaan ajatusmalliin: Kahden kansan välille tarvitaan yhteys, jotta pysyvämpää rauhaa voidaan saavuttaa. Tavallisten ihmisten on aika nostaa äänensä kuuluviin, sillä suurin osa sekä palestiinalaisista että israelilaisista haluavat konfliktin päätökseen. Lähemmäksi rauhaa päästäisiin siis ihmisten keskinäisten ymmärryksen avulla, sillä sekä palestiinalaiset että israelilaiset joutuvat jatkamaan elämäänsä sekä konfliktin alla että mahdollisen rauhansopimuksen jälkeen. Mikäli vuoropuhelua kansojen välillä sekä sisällä ei ole, on mahdotonta odottaa minkäänlaisten rauhansopimusten johtavan pysyvään rauhaan. Rauhaa tulisi siis rakentaa yhteiskunnan sisältä päin.Todellisuus on kuitenkin toinen. Vuoropuhelu kahden kansan kesken on yhä vaikeampaa ja yhdenkin kansan sisällä haastavaa, sillä eristyksissä eläminen vie toivon ihmisiltä. Vieraillessamme eräässä Betlehemin läheisessä, Beit Fajjarin kylässä, kyläläisten viesti oli selvä: Ennen ihmiset jaksoivat uskoa ja taistella oikeuksiensa puolesta, nyt joudumme alistumaan siihen, että muurin valmistuttua jäämme eristyksiin muista ihmisistä sekä palveluista. Kummallakin puolella muuria on elämää, joka on vaikeutunut konfliktin myötä. Kummallakin puolella saattaisi vielä olla joitain toiveita rauhasta ja rakentavasta yhteistyöstä, mutta nämä toiveet eivät juuri pääse kohtaamaan.
Tänään auringonlaskun aikaan Raakelin haudan läheisyyteen talojen katoille on kokoontunut joukko ihmisiä kertomaan viestiä heidän elämästään muurin toisella puolella. Sotilaan tarkkaillessa vartiotornista, useat kymmenet ihmiset, mukaan lukien 50 lasta AIDA:n pakolaisleiriltä, laulavat, soittavat ja tanssivat sekä vilkuttavat muurin toiselle puolen. Tapahtuman nimi on Carried by the Wind - Tuuli kantaa viestin ihmisten elämästä muurin toiselle puolelle. Musiikki toimii välineenä tähän vuoropuheluun.
Lisätietoja järjestöistä: Arab Educational Institute (AEI) www.aeicenter.org, One Voice www.onevoicemovement.org
EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta EAPPI-koalition (Kirkon Ulkomaanapu, Ortodoksisen kirkon ulkomaanapu Ortaid ja NNKY-liitto ry. )kantaa.







.jpg)





Yhteystiedot:
Kirkon Ulkomaanapu,
EAPPI-ohjelma,
PL 185,
00161 Helsinki Finland.
pauliina.liukkonen@kirkonulkomaanapu.fi