Niklas Saxén

Kello on 4:30 aamulla ja hyytävä tuuli tuntuu takin läpi. Aurinko ei vielä ole noussut, mutta kirkkaat valot kahdeksanmetrisen betonimuurin päällä valaisevat aluetta. Työläisten massa on asettunut hiljaisesti jonottamaan, vaikka portit eivät vielä ole aunneet. Marja on taas laskenut heidät: 600 ihmistä on jonossa. Ensimmäiset saapuvat kahdelta aamulla ja nukkuvat jonossa. Joka aamu, checkpointin läpi menee noin 2000 ihmistä neljässä tunnissa. Kyseessä on GILO-checkpoint, Länsirannan sisäinen muurinylityspaikka Betlehemin ja Jerusalemin välillä.

Häkitetty käytävä seuraa muuria 400 metrin matkalta ennen varsinaista sisäänkäyntiä muurissa. Käytävään mahtuu rinnakkain kaksi ihmistä ja se on jo täpötäynnä. Käytävään pääsyä odottaa 250 ihmistä. Käytävää ei ole katettu, eikä se suojaa auringolta, sateelta tai ihmisiltä.

Yhtäkkiä kaksi ihmistä lähtevät juoksemaan käytävän sivustaa pitkin kiivetäkseen aidan yli ja hypätäkseen jonoon lähempänä sisäänkäyntiä. Satakunta ihmistä seuraa heidän esimerkkiään, ja koko jono hajoaa. Loput pyrkivät käytävän suulle lasken 60 ihmistä pienessä ihmispallossa. Eilen olin itse suljetussa käytävässä, kun ihmiset hyppivät aidan yli päälleni kiilatakseen jonossa.

Tämän jälkeen ihmiset juoksevat massiiviseen terminaaliin metallinpaljastimille. Viimeistä henkilöllisyydentarkastuspistettä edeltävät eristetyt kuulusteluhuoneet, joissa ei ole kameroita. Tarinat sieltä ovat karmivia. Terminaalia turvallisuudesta vastaa yksityinen turvallisuusyritys, mikä edelleen hämärtää vastuuketjua. Samana päivänä yksi EAPPI-vapaaehtoinen näki vartijan lyövän kiväärin perällä palestiinalaista. Emme tietenkään voi tehdä paljoakaan paitsi ajatella, että tilanne olisi vielä pahempi ilman läsnäoloamme. Kaikilla näillä ihmisillä on Israelin valtion myöntämä työlupa ja moni heistä menee rakentamaan siirtokuntia.

Tämä on yksi osa sulkujärjestelmää ('closure system'), jota myös kutsutaan liikkumisen rajoituksiksi ('restrictions on access and movement'). Nämä rajoitukset vaihtelevat teitä tukkivista miehittämättömistä maakasoista suuriin tarkastuspisteisiin sekä muuriin.

Yhdessä ne muodostavat osan Israelin armeijan ylläpitämää järjestelmää, jolla hallitaan palestiinalaisten liikkumista. Liikkumisen rajoitukset yhdessä kasvavan siirtokuntien rakentamisen kanssa ovat suurimpina esteinä tämänhetkisissä rauhanneuvotteluissa, joiden muuttamiseksi Israelin valtio ei ole käytännössä tehnyt mitään.

Kun puhuin palestiinalaisten kanssa Länsirannalla, eniten vihaa ihmisten arjessa herättivät siirtokunnat ja sulkujärjestelmä. Liikkumisen rajoitukset rajoittavat tehokkaasti liikkumisen mahdollisuuksia, ja moni palestiinalainen kertoi minulle olevansa mieluummin liikkumatta paikasta toiseen kuin kokevansa checkpointien nöyryytyksen.

Olen aiemmin kirjoittanut, ettei siirtokuntapolitiikkaa voi puolustaa turvallisuusperustein. Sulkujärjestelmää kuitenkin voidaan perustella turvallisuuden kannalta.

Oma näkemykseni on, että sulkujärjestelmän taustalla on tehokas sotilaallinen strategia, mutta tämä strategia heikentää Israelin turvallisuutta pitkällä tähtäimellä. Sulkujärjestelmällä on myös toinen tarkoitus: vallata maata Israelin valtiolle. Maailmanpankki on todennut seuraavasti:  ''liikkumisen rajoitusten analyysi osoittaa, että ne ensisijaisesti toimivat siirtokuntatoiminnan laajentamisen ja siirtokuntalaisten sekä muiden israelilaisten liikkumisen turvaamiseksi Länsirannalla.''

Etenen kolmessa osassa: ensiksi käyn läpi Israelin turvallisuusuhat, sitten kuvailen sulkujärjestelmää kokonaisuudessaan ja lopuksi teen turvallisuusanalyysin sulkujärjestelmästä yhdistämällä nämä kaksi.

Väkivalta israelilaisia kohtaan

En ole tähän mennessä käsitellyt lainkaan Israelin turvallisuutta uhkaavia tekijöitä palestiinalaisten taholta. Uskon, että ainakin Suomessa media ottaa hyvin esiin israelilaisiin kohdistuvan väkivallan, muttei tilannetta Länsirannalla  Tämä ei tarkoita, etten tunnustaisi Israelin kansalaisiin ja etenkin siviileihin kohdistuvia hyvin todellisia turvallisuusuhkia.

Palestiinalaisten tekemiä hyökkäyksiä Israelilaisia vastaan on kolmenlaisia: itsemurhaiskut, raketti-iskut Gazasta Israeliin, ja muut hyökkäykset etenkin Israelilaisia sotilaita vastaan palestiinalaisalueilla. Kaksi ensimmäistä kuitenkin usein kohdistuvat israelilaisiin siviileihin.

Vuosien 2000-2007 aikana Israelissa on ollut 140 itsemurhaiskua, joissa on kuollut yhteensä 542 ihmistä. Tätä ennen vuosien 1993 ja 2000 välillä 256 israelilaista kuoli erilaisissa hyökkäyksissä. Oslon rauhanprosessin kaatumisen jälkeen toisen intifadan itsemurhaiskujen kannalta pahimpana vuonna 2002  213 israelilaista tapettiin. Yksi asia oli yhteistä kaikille tapaamilleni israelilaisille: he todella pelkäsivät. Tästä syystä he kokevat miehityksen - niin ankara kuin se onkin - välttämättömänä.

Vuoden 2007 alusta itsemurhaiskuja on ollut viisi: Eilatin isku tappoi kolme israelilaista, Dimonan itsemurhapommi-isku tappoi yhden naisen, Jerusalemissa uskonnolliseen kouluun tehty isku, jossa kuoli kahdeksan ja kaksi maansiirtoautohyökkäystä Jerusalemissa, joissa kuoli kolme israelilaista. Viimeisimmässä hyökkäyksessä auto ajoi päin sotilasryhmää Jerusalemissa. Monet palestiinalaiset, joiden kanssa puhuin pitivät iskua kouluun reaktiona Israelin veriseen kevääseen Gazassa. Israelin joukot tappoivat 360 palestiinalaista tammikuun ja toukokuun välillä. Surmansa saaneista 67 oli lapsia. Samalla aikavälillä Gazassa tai Gazan läheisyydessä tapettiin 12 israelilaista, joista kolme oli siviilejä.

 

Lähde: YK

Oma kantani on, että kaikki hyökkäykset siviilejä kohtaan ovat ehdottoman tuomittavia, ovat ne sitten Israelin armeijan 'sivullisia uhreja' tai palestiinalaisten 'marttyyrien' hyökkäyksiä.

Uskon, että monet israelilaiset pitävät 85 prosentin laskua palestiinalaisten tekemissä iskuissa miehityksen ja erityisesti muurin ansiona. Ainakin ajallisesti miehityksen syveneminen ja hyökkäyksien väheneminen täsmäävät. Siitä huolimatta, että iskut ovat vähentyneet muutaman vuoden ajan liikkumisen rajoitukset ovat tasaisesti lisääntyneet. Yritän tässä kirjeessä analysoida toimivatko sulkujärjestelmä ja miehitys sotilaallisena strategiana etenkin viimeisimpien hyökkäyksien valossa. Olen yrittänyt aiemmin perustella, että laillisesti ja moraalisesti miehitys on tuomittavaa.

Mutta mikä on sulkujärjestelmä?

Sulkujärjestelmä

Sulkujärjestelmä on kattava palestiinalaisten liikkumista rajoittava järjestelmä: Länsirannan lukemattomat tarkastuspisteet, muuri, Israelin hallitsema henkilöllisyystodistusjärjestelmä ja ohikulkutiet ainoastaan siirtokuntalaisille (kts. esim. Road 443 [1]), jotka kaikki leikkaavat Länsirannan pieniksi saarekkeiksi.

Muuri

Muuria (israelilaiset kutsuvat sitä turvaesteeksi tai turva-aidaksi) ryhdyttiin rakentamaan vuonna 2002, ja syyksi ilmoitettiin itsemurhapommi-iskujen estäminen. Israelin ulkoministeriö on esittänyt asian seuraavasti: ''Jos [palestiinalaista] terrorismia ei olisi, aitaakaan ei olisi''. Muuri koostuu suurimmaksi osaksi erilaisista rinnakkaisista aidoista, joiden päällä on piikkilankaa ja antureita. Aitojen molemmin puolin kulkevat ojat ja keskellä on tie, jota armeijan jeepit käyttävät partioimiseen. Aidan turva-alue on noin 60 metriä leveä. Muilta osin, erityisesti kaupunkien läheisyydessä, se on kuudesta kahdeksaan metriä korkea betoniseinä. Turva-aita on haitallisempi, sillä se vie leveytensä takia enemmän palestiinalaisten maita.

Viime vuoden loppuun mennessä 60 prosenttia suunnitellusta 725 kilometrin muurista oli rakennettu. Kansainvälisen lain mukaan Israelilla on oikeus rakentaa muuri oman alueensa sisälle. Kuitenkin 90 prosenttia muurista on Länsirannalla liittäen 12 prosenttia Länsirannan maa-alasta 'Israelin puolelle'.

Vuonna 2004 kansainvälinen tuomioistuin antoi neuvoa-antavan lausunnon muurista (käyttäen tätä sanaa). Esimerkiksi tuomari Koroma totesi lausunnossaan: '' Rakentamalla muurin, miehittävä valtio Israel on ensisijaisesti liittänyt miehitettyjä alueita omiinsa. Tämä on vastoin kansainvälisen oikeuden perustavanlaatuista sääntöä, joka kieltää alueiden liittämisen voimalla''.

Mikäli muurin rakentamisen ensisijainen ja ainoa tarkoitus on Israelin valtion turvallisuus, ei muurin epälooginen reitti tue tätä. 725 kilometrin pituisena se on kaksi kertaa pidempi kuin kansainvälisesti tunnustettu 315 kilometrin pituinen raja 'Green Line', jonka tulisi erottaa Länsiranta Israelista. Muuri on näin kalliimpi (yhden arvion mukaan 2,8 miljardia dollaria), sen rakentaminen kestää kauemmin, ja vartioitavaa 'rajaa' on enemmän. Muurin reitti on loogisempi, kun tarkastelee niitä alueita, jotka se ympäröi: Länsirannan suurimmat siirtokunnat, koko Itä-Jerusalemin alue, parhaimmat viljelymaat rajan tuntumassa, ja suuret vesivarannot.

Lisäksi muuri sulkee sisäänsä useita palestiinalaiskyliä, joiden turhautuneilla asukkailla on vapaa pääsy Israeliin. Tämä on turvallisuusperusteiden vastaista. Kaikki alueet vihreän linjan ja muurin välillä on julistettu suljetuksi sotilasalueeksi vuodesta 2003. Minua ei päästetty alueelle huhtikuussa.

Sharonilla oli suunnitelmia muurista jo 1970-luvulla, kaksikymmentä vuotta ennen ensimmäistä itsemurhapommi-iskua. Tämäkin fakta kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan itsemurhapommi-iskut olisivat muurin rakentamisen ensisijainen syy.

Samaa sanoo Israelilainen sanomalehti Haaretz,: '' Nämä kaksi [pääministeri Olmert ja puolustusministeri Barak] yhtyivät esikuntapäällikkö Gabi Ashkenazin näkemykseen siitä että aidan reitti on poliittinen kysymys, eikä välttämättä turvallisuuskysymys''.

Kaiken kaikkiaan, muuri luo uuden ''de facto'' rajan, jolla on paitsi massiiviset taloudelliset seuraamukset kaikille palestiinalaisille myös humanitaarisia seuraamuksia sen lähellä asuville, syrjäyttäen ihmiset ja pakottamalla heidät pois mailtaan. Muuri käytännössä eristää kaksi kansaa toisistaan tehden dialogin mahdottomaksi. Minun näkemykseni on, että muurin tarkoituksena on liittää maa-alueita Israelin valtiolle mahdollisimman turvallisella tavalla.

Muita vartioituja ja vartioimattomia liikkumisen rajoituksia

Muurin lisäksi sulkujärjestelmä koostuu vartioimattomista esteistä (maakasat, ojat, tiesulut, portit) ja osa-aikaisesti tai täysaikaisesti vartioiduista  tarkastuspisteistä sekä sattumanvaraisista eli 'lentävistä' tarkastuspisteistä. Huhtikuussa 2008 YK laskujen mukaan Länsirannalla oli 607 sulkuestettä.

Vartioidut tarkastuspisteet vaihtelevat massiivista terminaaleista miehitettyihin kojuihin, joista tehdään sattumanvaraisia henkilöllisyystodistustarkastuksia. 'Lentävässä' tarkastuspisteessä esimerkiksi jeeppi voi olla poikittain tiellä joko henkilöllisyyksien tarkastamista varten tai vain tukkiakseen tien. YK:n mukaan lentäviä tarkastuspisteitä oli 2008 keskiarvolta 66 viikottain. Vaikka näillä miehitetyillä tarkastuspisteillä voidaan estää ihmisten liikkuminen tai saada kiinni ihmisiä, joita Israel epäilee iskuista sitä vastaan ja Israelin valtion mukaan näin tapahtuu vartioimattomat esteet eivät voi tehdä tätä.

Kuvassa: Maatalousportti muurissa Tulkaremissa. Portti on auki kahdesti päivässä ja erikoisluvalla palestiinalaiset pääsevät viljelemään maitaan, jotka ovat toisella puolella. YK:n tutkimuksien mukaan lupia myönnetään järjestelmällisesti yhä vähemmän.

Miehittämättömien esteiden ensisijaisena tarkoituksena on estää palestiinalaisten liikkuminen, sekä ohjata se tiettyihin pisteisiin. Näkemäni maakasat ja betonikuutiot tukkivat enimmäkseen palestiinalaisten autoteitä niissä kohdin, joissa niitä ristesi israelilaisille autoille rajoitettu tie. Näitä vain israelilaisille tarkoitettuja maanteitä on yhteensä 1661 km Länsirannalla. Suurin osa tie-esteistä suojaa israelilaisia teitä, ja näin käytännössä leikkaavat Länsirannan pieniksi saarekkeiksi. Tammikuussa 2008, YK laskujen mukaan Länsirannalla oli 214 maakasaa ja 68 tie-estettä.

Esimerkiksi Länsirannan toiseksi suurimmasta kaupungista Hebronista oli vain kaksi ulospääsyä, kun niitä aiemmin oli 11. Tämän 'pullonkaula'-strategian turvin Israelin armeija voi sulkea kaupungin hyvin nopeasti. Palestiinalaisille matkustaminen kyliin tai kylistä kaupunkiin on lähes mahdotonta, ja usein matkaltaan moninkertainen. Taloudelliset seuraukset ja negatiiviset vaikutukset pääsyyn terveydenhuoltoon, koulutuslaitoksiin ja rukouspaikoille ovat ilmeiset.

Fyysiset liikkumisen rajoitukset eivät kuitenkaan muodosta koko järjestelmää: ''niitä hallinnoidaan yhdessä moninaisten hallinnollisten toimien ja lakisäädöksien kanssa, joihin kuuluvat mm. maa-alueiden muodollinen lisääminen Israelin valtioon, alueiden julistaminen 'suljetuiksi sotilasalueiksi', pääsyn estäminen teille henkilöllisyystodistuksien ja lupajärjestelmän pohjalta, ihmisten liikkumisen estäminen tarkastuspisteillä käyttäen ikä- ja sukupuolikriteerejä, tarkastuspisteiden sulkeminen tiettyinä kellonaikoina, sekä ulkonaliikkumiskiellon toimeenpaneminen tiettyjen yhteisöjen kohdalla'' (Y.K.).

Olennainen osa sulkujärjestelmää on sen luonne kollektiivisena rangaistuksena koko Länsirannan väestöä kohtaan, mikä on myös laitonta kansainvälisen lain mukaan.

Sen lisäksi, että sulkujärjestelmä estää ihmisten liikkumisen, sen taloudelliset seuraukset ovat myös hyvin tunnetut. Maailmanpankin raportti toteaa seuraavan: ''kasvukierteen edellyttämä yksityisen sektorin elpyminen ei ole toteutunut jatkuneiden liikkumisten rajoitusten vuoksi. Maailmanpankin analyysi on osoittanut, kuinka kutistuva pääsy markkinoille ja liikkumisen vaikeus ovat pääasiallinen palestiinalaisia yritystoimintaa rajoittava tekijä.'' Massiivinen kehitysavun määrä palestiinalaisille ei voi saada aikaan itsenäisiä ja tuottavia tuloksia, ennen poliittisen ratkaisun löytymistä Israelin valtion kanssa.

Kuinka sulkujärjestelmä suojaa israelilaisia?

En ole sotilaallisen strategian asiantuntija, ja vietin vain lyhyen ajan Länsirannalla, joten analyysiani monimutkaisesta sulkujärjestelmästä on hyvä lukea kriittisesti. Aihe on kuitenkin liian tärkeä jättääkseni sen huomioimatta.

Sulkujärjestelmän tarkoituksena on 'hajoittaa ja hallita', sekä tarkkailla ihmisten liikkumista Israelin hallinnoimalla henkilöllisyystodistusjärjestelmällä. Strategisesti perinteisen armeijan on äärimmäisen vaikeaa kukistaa, koska sissitaistelijat eivät käytä univormua ja toimivat siviiliväestön keskuudesta. Sissisodan kukistaminen vaatii suuren määrän sotilaita, jotka kykenevät hallitsemaan koko maata. Länsiranta on kuitenkin pieni ala (130x50km), jossa asuu 2,8 miljoonaa ihmistä.

Kuvassa: graffiti Tulkaremin pakolaisleirissä.

Vaikka sulkujärjestelmä on  ensisijaisesti sijoitettu niin, että se suojelee anastettuja alueita, on sulkujärjestelmän ja miehityksen tarkoituksena estää palestiinalaisen yhteiskunnan kyky järjestäytyä laajamittaiseksi vastarintaliikkeeksi. Se pyrkii tähän päämäärään fyysisesti eristämällä palestiinalaiset toisistaan pieniin saarekkeisiin muurin, tarkastuspisteiden ja ohikulkuteiden avulla. Miehitys tekee Israelin vastaisen sotilaallisen iskun järjestämisen vaikeaksi tuhoamalla palestiinalaisen yhteiskunnan siteet. Israel käyttää palestiinalaisten vakoojien verkostoa, jolla sen massiivinen tiedustelujärjestö kerää tietoa. Miehitys tuhoaa yksilöiden vastarinta-aikeet sattumanvaraisilla ja raskailla vankilatuomioilla kaikesta poliittisesta aktivismista, oli se sitten väkivaltaista tai väkivallatonta. Se tuhoaa taloudelliset resurssit vastarintaan aiheuttamalla laajamittaista köyhyyttä, tuhoamalla palestiinalaisten talouden ja kasvattamalla sen riippuvuutta israelilaisesta taloudesta sulkujärjestelmän avulla, sekä eristämällä palestiinalaiset ulkopuolisesta maailmasta niin taloudellisesti kuin fyysisestikin.

Kuvassa: Länsirannan hajonnaisuus, kun karttaan merkitään Israelin hallitsemat alueet, Israelin kansallispuistot, israelilaisille autoille tarkoitetut tiet, muuri, tarkastuspisteet ja tiesulut. (Y.K.)

Tällä politiikalla voidaan puuttua keinoihin hyökätä israelilaisia vastaan, mutta puuttuuko se niihin syihin, joiden vuoksi palestiinalaiset hyökkäävät Israelia vastaan? Pitkällä tähtäimellä Israelin miehityspolitiikka kasvattaa palestiinalaisten vihaa israelilaisia kohtaan. Näin sulkujärjestelmä puuttuu vihan seurauksiin, muttei sen syihin.

Terrori-isku vaatii vain pienen ryhmän ja vähän resursseja. Vaikka sulkujärjestelmä lyhyellä tähtäimellä voisi vähentää laajamittaisia hyökkäyksiä Israeliin, se ei voi taata absoluuttista turvallisuutta pitkällä tähtäimellä siten kuin rauhanomainen kahden valtion ratkaisu voisi. Kuten Maailmanpankki on todennut: ''Israelin perustellut ja kiistämättömät turvallisuushuolet tunnustetaan. On kuitenkin löydettävä tasapaino välittömien turvallisuusongelmien ja sen mahdollisuuden välillä, että saavutettaisiin pysyvämpi turvallisuus ja hyvinvointi sekä israelilaisille että palestiinalaisille''.

Havainnollistan Israelin pitkän tähtäimen turvallisuusongelmia pitkähköllä sitaatilla israelilaisesta lehdestä, joka koskee maansiirtoautoilla tehtyjä hyökkäyksiä:

''Armeijan menestys viimeisen viiden vuoden aikana on ollut vaikuttava. Palestiinalaisen terrorismin takia kuolleiden israelilaisten määrä on laskenut vuoden 2002 426:sta vain 13:sta viime vuonna. Sille joka väittää, ettei asymmetristä sotaa terrorismia vastaan voi lopullisesti voittaa, on todettava, että Länsirannalla Israel on tehnyt tämän niin pitkälle kuin se on mahdollista.

Mutta näiden kahden viimeisimmän yksilön Jerusalemissa toteuttaman julkeuden kaltaisten , iskujen , ehkäiseminen ennalta tiedustelun avulla on miltei mahdotonta. Kun murhaajana on yksilö, terroristi, jolla ei ole minkään järjestön tukea, eikä hän ole puhunut aikeistaan, on häntä vaikea pysäyttää. ---

Vaikka suurin osa tänä vuonna tapetuista on ollut yksilöiden Jerusalemiin tekemien hyökkäyksien uhreja sekä Gazan raketti- ja kranaatinheitiniskujen uhreja (molemmat vaikeasti estettäviä terrorismin muotoja), tilastot ovat huolestuttavia: 26 kuollutta puolessa vuodessa. Uhrien määrä on nelinkertainen verrattuna viime vuoteen.''

Turvallisuusdilemma Länsirannalta vetäytymisessä

Ei pidä myöskään naiivisti olettaa, että Israelin yksipuolinen vetäytyminen Länsirannalta olisi turvatakuu israelilaisten näkökulmasta. Vetäytymisen olisi tapahduttava rakentavalla tavalla, johon sisältyisi turvallisuustakeita Israelille. Käynnissä oleva pyrkimys antaa enemmän turvallisuusvastuuta palestiinalaisissa kaupungeissa palestiinalaiselle poliisille ja armeijalle on askel oikeaan suuntaan. Jotta miehittämätön Palestiina olisi Israelille turvallisempi, palestiinalaisten on koettava rauhanehdot oikeudenmukaisiksi.

Israelin armeijan johtajat eivät ole tietämättömiä sulkujärjestelmän haitallisista vaikutuksista. Entiset israelilaiset kenraalit ovat käynnistäneet kampanjan tiesulkuja vastaan. USA Today kirjoittaa:  ''Kahdentoista entisen korkea-arvoisen komentajan mukaan sadat Länsirannalla sijaitsevat tarkastuspisteet ovat yliilyöntejä ja muita sotilaallisia keinoja voidaan käyttää itsemurhapommi-iskujen estämiseksi Israelissa. 'Tämä luo todellisuuden, joka luo terroria, ja meidän on myös muistettava se' --., sanoo Ilan Paz, kirjeen allekirjoittanut entinen [Israelin] armeijan palestiinalaisten siviiliasioiden komentaja''.

Yhteenveto

Kuten olen yrittänyt osoittaa, suurin osa liikkumisen rajoituksista suojaa siirtokuntia ja niihin johtavia teitä ja muurin tavoin pyrkii liittämään lisää maita Israelin valtioon. On tietenkin mahdollista argumentoida, että myös siirtokuntalaiset ovat Israelin kansalaisia, ja armeija ja tarkastuspisteet suojelevat israelilaisia. Siirtokuntalaiset määritelmällisesti pyrkivät laajentamaan Israelin maa-alaa palestiinalaisten omistamilla mailla. Suojelemalla heitä armeija ja sen sotilaallinen strategia tukee suoraan Israelin alueellista laajentumista. Olen myös aiemmin pyrkinyt näyttämään kuinka armeija itse osallistuu maa-alueiden tyhjentämiseen palestiinalaisista.

Uskon siis, että miehityksen sotilaallinen strategia, ja etenkin sulkujärjestelmän, on ottaa maata Israelin valtiolle mahdollisimman turvallisella tavalla. Tästä näkökulmasta katsottuna, miehitys näyttäytyy kaikkein ymmärrettävimmältä.

Kuvassa: Siirtokunta aitojen takana keskellä palestiinalaiskaupunkia, Hebronia.

Tämän kirjeen kuvat (selaa klikkaamalla oikeanpuolista pikkukuvaa 'browse'-toiminnolla)

Lue lisää:

Y.K:n raportteja: UNOCHA

Israelilainen rauhanjärjestö: Btselem

Tässä kirjeessä käytetyt lähteet ovat israelilaisia, tai tunnettuja kansainvälisiä järjestöjä, kuten YK.

Niklas Saxén, EAPPI-vapaaehtoinen, 2008.

 

Vastuuvapauslauseke:

EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta EAPPI-koalition (Kirkon Ulkomaanapu, Ortodoksisen kirkon ulkomaanapu Ortaid ja NNKY-liitto ry. ). Kirjeen tai kuvien julkaisemiseksi, ottakaa yhteyttä EAPPI henkilökuntaan ( ).