Niku Hooli
Niku Hooli opiskelee tiedotusoppia Tampereen yliopistossa ja työskentelee opiskelujen ohella toimittajana. Niku toimii tämän syksyn ajan EAPPI-tarkkailijana Jerusalemissa.
Nikun matkakirjeet:
Älkää kutsuko meitä vähemmistöksi, http://tinyurl.com/823kgfc
Muurin varjossa, http://tinyurl.com/7dfw26y
Pyhä, paha Jerusalem, http://tinyurl.com/7nryzxw
Älkää kutsuko meitä vähemmistöksi
Torstaina 23. joulukuuta 2010 |Israelin-Palestiinan konflikti mielletään usein vain muslimien ja juutalaisten väliseksi. Länsirannalla ja Jerusalemissa on kuitenkin kautta aikain asunut myös kristittyjä. Heidän elintilansa kutistuu huolestuttavaa tahtia. Jerusalemissa asuvien palestiinalaisten kristittyjen määrä on laskenut rajusti sen jälkeen, kun Israeli miehitti Itä-Jerusalemin ja Länsirannan vuonna 1948.
"Ennen vuotta 1948 täällä asui 32 000 palestiinalaista kristittyä. Nyt tuo luku on enää alle 9000. Tuhannet elävät diasporassa", sanoo Yusef Daher, Jerusalem Inter-Church -keskuksen johtaja ja viiden Jerusalemissa asuvan lapsen isä.
Daher on työskennellyt kirkkokeskuksessa neljä vuotta. Hän tietää, miten vaikeaa on elämä kristittynä palestiinalaisena kaupungissa, jonka ovat julistaneet pääkaupungikseen sekä muslimit että juutalaiset.
Yksi kristittyjen suurimpia ongelmia on asumisoikeus. Daherin 21 perheenjäsenestä 10 joutuu tälläkin hetkellä asumaan jossain muualla kuin kotikaupungissaan. Syyt vaihtelevat.Daherin veli on asunut Yhdysvalloissa kymmenen vuotta. Nyt hän ei voi tulla takaisin, koska Israelin mukaan jerusalemilainen, joka on asunut kaupungin ulkopuolella yli 7 vuotta, ei voi enää väittää kaupunkia elämänsä keskukseksi. Jerusalemilaiset palestiinalaiset kun eivät ole Israelin kansalaisia, vaan vain Jerusalemin asukkaita. Toisin kuin vaikka Suomessa, Jerusalemissa oikeutensa kotiin menettää, jos on poissa liian pitkään.
Kuva 1: Yusef Daherin mielestä Jerusalemin tulisi olla kaikille avoin, vapaa kaupunki.
Daherin toisen veljen vaimo, Jerusalemissa hänkin syntynyt, on niinikään asunut aiemmin Yhdysvalloissa. Nyt hän joutuu matkustamaan Jordaniaan kolmen kuukauden välein uusiakseen turistiviisuminsa passissaan. Näin siitäkin huolimatta, että hänen miehensä on jerusalemilainen ja kaupungissa syntynyt. Israel kun ole suostunut perheiden yhdistämiseen lähes 10 vuoteen. Tämän takia jerusalemilaisen on hyvin vaikea avioitua Länsirannalla tai toisessa maassa asuvan palestiinalaisen kanssa.
Ongelmat eivät lopu siihen.
"Siskoni ja hänen miehensä ovat syntyneet Jerusalemissa, mutta koska miehen työpaikka on Ramallahissa ja koska heillä on talo siellä, he eivät enää saa uusia Jerusalemin henkilökortteja. Tällaisesta ongelmasta ei ollut mitään tietoa kymmenen vuotta sitten, kun he muuttivat Ramallahiin". Ilman Jerusalemin henkilökortteja Daherin perhe ei käytännössä voi enää tulla Jerusalemiin, vaikka se on heidän kotinsa.
Jerusalemin palestiinalaiset kristityt kärsivät myös pahasta asuntopulasta. Daherin mukaan maa-ala, jolle palestiinalaiset saavat Jerusalemissa rakentaa, on vain 13 prosenttia kaupungin pinta-alasta. Tuo ala on jo lähes täyteen rakennettu. Palestiinalaisten on usein pakko rakentaa taloihinsa kokonaan uusia kerroksia tai muita laajennuksia saadakseen perheensä mahtumaan. Tämä heidän on melkein aina tehtävä laittomasti, sillä Jerusalemin kaupunki myöntää vain äärimmäisen harvoissa tapauksissa uusia rakennuslupia palestiinalaisille. Laittomasta rakentamisesta rangaistaan usein tuhoamalla koko talo.
"Kristityistä perheistä 22:n talo on tällä hetkellä häätö- tai tuhoamisuhan alla. Viiden vuoden päästä Jerusalemissa asuvien kristittyjen palestiinalaisten määrän odotetaan putoavan 5500:een", Daher varoittaa.
Kuva 2: Jerusalem ei ole pelkästään muslimien ja juutalaisten pyhä kaupunki. Palestiinalaisten kristittyjen määrä kuitenkin laskee kovaa vauhtia.
Kristityt ovaat eräänlaisia väliinputoajia. Heidän suhteensa Israelin hallintoon on yhtä huono kuin muslimeilla, mutta he eivät kuulu myöskään palestiinalaisten muslimienemmistöön. Marraskuussa 2010 Allianssi-kirkko Länsi-Jerusalemissa paloi osittain. Palo vaikutti tuhopolttoyritykseltä, joskaan syyllisiä ei koskaan löytynyt.
"Ennen paloa kirkko oli saanut lukuisia uhkauksia kiihkouskovaisilta juutalaisyhteisöiltä", Daher kertoo.
Kristittyjen ei ole helppo harjoittaa uskontoaan Jerusalemissa. Varsinkin ne kristityt palestiinalaiset, jotka asuvat Länsirannalla, pääsevät vain harvoin pyhään kaupunkiinsa. Israel myöntää Länsirannan kristityille lupia tulla Jerusalemiin kristillisten juhlapyhien aikana, mutta luvan saavat vain harvat.
"Viranomaiset väittävät antavansa 10 000 lupaa pääsiäisenä, mutta todellisuudessa tuo luku on noin 3000. Ja jos kristittyjen juhlapyhä osuu samaan aikaan juutalaisen kanssa, vähemmän lupia myönnetään".
Paikalliset kirkot yrittävät kamppailla syrjintää vastaan. "Kirjoitimme vetoomuksen eri valtioiden päämiehille ympäri maailman ja yritämme esittää asiamme kansainvälisessä oikeudessa", Daher kertoo.
Kirkoilla on myös paljon rakennus- ja kouluprojekteja Jerusalemissa. Vuosien varrella noin tuhat taloa on rakennettu paikallisten kirkkojen tuella.
Vaikka kristittyjen määrä putoaa, Daher ei halua, että häntä kutsutaan vähemmistön edustajaksi. "Me emme olemme vähemmistö. Olemme paikallinen, alkuperäinen osa Jerusalemin väestöä", hän painottaa. "Haluamme avoimen kaupungin. Emme vastusta juutalaisia tai muslimeja. Me vastustamme poissulkevuutta", Daher sanoo.
"Jerusalemin pitäisi olla kaikille Jumalan lapsille avoin ja vapaa kaupunki. Täällä kaikilla pitäisi olla samanlaiset oikeudet".
Niku Hooli,
Jerusalem
EAPPI-tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.
Muurin varjossa
Perjantaina 3. joulukuuta 2010 |Lauantai-iltapäivä Itä-Jerusalemissa on hiljainen. Vanhalla Jerikoon johtavalla tiellä kulkee autoja harvakseltaan. Kauppias Hassan Eakermawilla ei ole kiire. Hänellä on sama ongelma kuin kaikkina muinakin päivinä: kauppa ei käy.
Näin ei ole kuitenkaan aina ollut. Aikoinaan Hassanin ruokakauppa oli vireä ja menestyvä pieni yritys. Jerikoon suunnanneet autoilijat pysähtyivät hänen kaupallaan tämän tästä. Mutta se olikin ennen Muuria.
Israel alkoi rakentaa muuria Länsirannan ympärille palestiinalaisten toisen kansannousun eli intifadan aikana. Israelin mukaan kyseessä on turvatoimi, jonka on tarkoitus ehkäistä terroristi-iskut tai estää itsemurhapommittajien pääsy Israelin puolelle. Kriitikoiden mielestä kyseessä on vain tapa eristää Jerusalem muista palestiinalaisalueista. Israel pyrkii liittämään Itä-Jerusalemin ja laajoja alueita Länsirannasta itseensä kansainvälisten lakien vastaisesti.
Hassanin kaupan kohdalle muuria alettiin rakentaa elokuussa 2002. Vuoteen 2003 mennessä pääsy vanhaa Jerikon tietä Länsirannalle oli jo täysin mahdotonta. Nyt kahdeksanmetrinen muuri seisoo aivan Hassanin marketin vieressä.- Minulla oli ennen hyvä bisnes. Pystyin elämään ihan mukavasti ja matkustelemaan Eurooppaan pari kertaa vuodessa. Nyt elintasoni on tipahtanut alle puoleen, Hassan kertoo.
Kuva 1: Hassan Eakermawin kauppa oli ennen Jerusalemista Jerikoon vievän tien varrella. Israelin rakentama muuri katkaisi tien ja vei Eakermawin elannon.
Asiakkaina ovat enää ne harvat, jotka sattuvat asumaan lähistöllä. Useat vanhat naapurit jäivät muurin toiselle puolelle. Heidän pitää nyt tulla Jerusalemiin tarkastuspisteiden läpi. Naapuri, joka ennen asui 20 metrin päässä Hassanin kaupasta, joutuu nyt kulkemaan ainakin tunnin automatkan päästäkseen tervehtimään tätä. Hassan itse ei ole poistunut Jerusalemista muurin rakentamisen jälkeen.
- Ei minulla ole aikaa. Avaan kaupan puoli yhdeksältä aamulla ja suljen iltakymmeneltä. Kaikki aikani menee siihen, että saan kuun loppuun mennessä tarpeeksi rahaa pakollisten verojen ja laskujen maksuun.
Eikä sekään riitä. Kaupalla menee nyt niin huonosti, että Hassan ei tulisi toimeen ilman isänsä ja siskonsa rahallista tukea. Näin Hassanin tulot riittävät juuri ja juuri hänen 10- ja 12-vuotiaiden lastensa elättämiseen.
Pahinta ei ole kuitenkaan rahallinen menetys. Muuri on pystytetty useissa paikoissa palestiinalaisalueille, ei niin sanotulle vihreälle linjalle, jolla vuonna 1967 määriteltiin Israelin ja palestiinalaisalueiden rajat. Palestiinalaisten maita valtaamalla Israel vaikeuttaa heidän pääsyään esimerkiksi sairaaloihin ja kouluihin. Tällä on suora negatiivinen vaikutus palestiinalaisten oikeuksien toteutumiseen ja elinkeinoon.
Kuva 2: Usein paikoin Länsirantaa ympäröi sähköaita. Jerusalemiin on kuitenkin rakennettu oikea muuri, joka nousee jopa kahdeksan metrin korkeuteen.
- Kuvittele, että laittaisin keskelle taloasi aidan, ja sinun pitäisi pyytää minulta joka kerta lupa, kun haluat käydä vessassa. Siltä muuri minusta tuntuu, Hassan sanoo.
Biokemiaa yliopistossa opiskellut Hassan ei aio kuitenkaan kuopata kauppiaan uraa. Hänen isänsä perusti kaupan vuonna 1963. Kaupan jatkaminen on kunnia-asia.
- Tämä kauppa on pala historiaa. Minä pysyn täällä kunnes kuolen.
Tulevaisuus kuitenkin huolettaa.
- En oikeasti osaa sanoa, mitä lapsilleni tapahtuu. Minä en pysty tarjoamaan heille hyvää elämää. En niin kauan kuin miehitys jatkuu.
Niku Hooli, Itä-Jerusalem
EAPPI-tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.
Lisää sisältö
Pyhä, paha Jerusalem
Maanantaina 8. marraskuuta 2010 |Kymmeniä upeita rakennuksia. Satoja vilkkaita pikkukujia. Ja tuhansia, tuhansia surullisia tarinoita. Maailmanhistoriaan kiehtovimpiin ja kauneimpiin kaupunkeihin kuuluvan Jerusalemin arkea sävyttää väkivalta ja pelko.
Kuva 1: Itkumuuri on vanhassakaupungissa on juutalaisten pyhä paikka. Aivan sen takana on muslimien Temppelivuori.
Israel miehitti Länsirannan ja Gazan Kuuden päivän sodan jälkeen vuonna 1967. Samalla Israel liitti yksipuolisella päätöksellä Jordanian hallinnassa olleen Itä-Jerusalemin osaksi Israelin valtiota, vaikka tämä on kansainvälisen lain puitteissa laitonta. Tuolloin noin 80 000 palestiinalaista häädettiin kodeistaan Länsi-Jerusalemista kaupungin itäpuolelle.
Nykyisin Itä-Jerusalemissa asuu 300 000 palestiinalaista, mikä tarkoittaa 33 prosenttia koko Jerusalemin asukkaista[1]. Alueella asuvat palestiinalaiset eivät ole Israelin kansalaisia, vaan ainoastaan Jerusalemin asukkaita. Heillä on tästä todisteena siniset henkilöllisyystodistukset, jotka helpottavat liikkumista Israelin ja miehitettyjen palestiinalaisalueiden välillä. Sininen kortti on arvokas mutta helposti menetettävissä oleva dokumentti. Se, joka ei pysty todistamaan asuvansa ja työskentelevänsä Jerusalemissa menettää Jerusalemin henkilöllisyytensä.
Länsirannalta ei yleensä saa lupaa muuttaa Jerusalemiin. Jos jerusalemilainen siis avioituu Länsirannalla asuvan kanssa, perheen asuinpaikkana ei voi olla Jerusalem. Tästä on enää lyhyt askel siihen, että jerusalemilainen menettää henkilöllisyystodistuksensa. Edes Jerusalemissa syntynyt palestiinalaislapsi ei saa automaattisesti henkilökorttia. Civic Coalitionin mukaan kaupungissa asuu tällä hetkellä 14 000 lasta vailla Jerusalemin henkilöllisyystodistusta.
Mihin Israel tällaisella politiikalla pyrkii? Jerusalem Master Plan on ollut julkinen vuodesta 2004 saakka. Israelin päämääränä Jerusalemissa on luoda kaupunkiin väestöllisesti ja maantieteellisesti sellaiset olosuhteet, jotka tukevat Israelin täysvaltaista otetta kaupungista.
Suunnitelmana on vähentää palestiinalaisten osuus kaupungin asukasluvusta 30 prosenttiin, vaikka se luonnollisen syntyvyyden myötä nousisi 49 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Palestiinalaiset aiotaan puristaa yhä pienemmille ja pienemmille alueille, kauas vanhastakaupungista ja siellä sijaitsevasta muslimien pyhästä paikasta, Temppelivuoresta. Jerusalemin nykyinen pormestari Nir Barkat on sitoutunut suunnitelmaan.
-Minun on tasapainotettava Jerusalem ja pidettävä se juutalaisena, juutalaisen maailman pääkaupunkina, Barkat sanoi tultuaan valituksi virkaan vuonna 2008.
Suunnitelma näkyy kaikissa toimissa, jotka kohdistuvat palestiinalaisiin. Uusien rakennuslupien saaminen on miltei mahdotonta. Vain 10 prosenttia verorahoista käytetään Itä-Jerusalemin infrastruktuuriin ja elinoloihin. Kymmenet tuhannet Jerusalemin palestiinalaiset asuvat pakolaisleireillä, joita niitäkin suunnitellaan tuhottavaksi. Tuhansia palestiinalaisia on häädetty kodeistaan. Useita taloja ja asuinalueita on tuhottu kokonaan. Israelin rakentama muuri - joka on laiton niiltä osin kun se on rakennuttu Israelin miehittämille palestiinalaisalueille - katkoi kokonaisia asuinalueita ja jätti naapurit tai pahimmassa tapauksessa perheet taloineen eri puolille muuria. Länsirannan puolelle jääneet ovat Jerusalemin asukkaita, mutta joutuvat kulkemaan Jerusalemin puolelle tarkastuspisteiden läpi, jossa heitä kohdellaan usein nöyryyttävästi.
Kuva 2: Jerusalemin pakolaisleireillä asuu kymmeniätuhansia ihmisiä.
Vuosikymmenen alistaminen näkyy useimpien tavallisten ihmisten mielialassa. Koko elämänsä miehityksen ja nöyryyttämisen alaisena eläneet jaksavat vain harvoin uskoa parempaan huomiseen. Tapasimme Civic Coalitionin (www.ccdprj.ps) johtajan Zacharia Odehin Jerusalemissa. Hänen mielestään juuri lapsien lannistaminen on palestiinalaisten tulevaisuuden kannalta kohtalokkainta.
-Voit rakentaa tuhotun talon tai tien uudestaan, mutta et ihmistä, Odeh sanoi.
Niku Hooli, Itä-Jerusalem
EAPPI-tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.
[1]Tieto Civic Coalition for Defending PalestiniansŽ Rights in Jerusalem-järjestöltä
Kirjoittajat
- Åsa Edström
- Eija Forsvik
- Niku Hooli
- Mikko Häkkinen
- Hanna Isbom
- Riikka Jalonen
- Kati Jääskeläinen
- Laura Kajala
- Niina Karling
- Heidi Kumpulainen
- Jorma Larinkoski
- Nina Loimi
- Saara Luoma
- Pauliina Mäkinen
- Eero Mäntymaa
- Anna Palmén
- Viking Pentzin
.jpg)
- Tuija Maaret Pykäläinen
- Ossi Rajala
- Hanna Salomäki
- Niklas Saxén
- Katariina Sorri
- Erja Säkkinen
- Laura Tuominen
- Alex Virtanen
- Eeva Warro
- Marja Winter
