Saara Luoma
Tulkaremin kaupungissa Israelin armeijan miehitys vaikuttaa ihmisten elämään jatkuvasti. Kaupungin vieressä kulkeva muuri sekä lukuisat tarkastuspisteet rajoittavat huomattavasti muun muassa työntekijöiden kulkua Israeliin ja maanviljelijöiden pääsyä mailleen.
Tulkaremin EAPPI-tiimi monitoroi tarkastuspisteiden ja maatalousporttien toimintaa sekä osallistuu paikallisten arkeen vierailemalla pakolaisleireissä ja läheisissä kylissä, jotka ovat erityisen vaikeassa tilanteessa siirtokuntalaisten ja Israelin armeijan toimien takia.
Saara Luoma toimii EAPPI-ohjelman lähettämänä ihmisoikeustarkkailijana Tulkaremin kaupungissa Israelin miehittämällä Länsirannalla. Saara on maailmanpolitiikan tutkimuksen opiskelija Helsingin yliopistossa ja Helsingin NMKY:n pitkäaikainen vapaaehtoistyöntekijä.
Saaran matkakirjeet:
Pakolaisena Länsirannalla, http://tinyurl.com/7gmrxdn
Kun rukoiluun tarvitsee armeijalta luvan, http://tinyurl.com/73a888w
Elämää ja vaikuttamismahdollisuuksia tarkastuspisteiden keskellä, http://tinyurl.com/7y8cr8d
Työt jatkuvat Tulkarmissa, http://tinyurl.com/7lfd3kt
Pakolaisena Länsirannalla
Tiistaina 5. lokakuuta 2010 |"Me menetimme jakson elämästämme. Vasta nyt saamme elää teini-ikäämme", 22-vuotias Asma ja 31-vuotias Suhair kertovat. Molemmat ovat korkeakoulutettuja työssäkäyviä naisia, jotka asuvat Tulkaremin pakolaisleirissä. Väkivaltaisuuksien ja pelon takia he kokevat menettäneensä toisen intifadan eli kansannousun aikaiset vuodet elämästään.
Kuva 1. Tulkaremin pakolaisleirin sisäänkäynnin luona
Suhair pelkää yhä lentokoneiden ääntä. Hän sanoo syyksi Israelin armeijan käyttämät F-16-koneet, jotka pommittivat Länsirantaa intifadan aikana. Asma oli toisen kansannousun alkaessa 12- ja Suhair 21-vuotias. He eivät ole tyytyväisiä Länsirannan nykytilanteeseen, mutta nyt on hieman helpompaa kuin viisi vuotta kestäneen kansannousun aikoihin. "Voimme esimerkiksi matkustaa Nablusiin melko vapaasti. Intifadan aikana sinne oli hyvin vaikea päästä", Suhar kertoo. Hänen työpaikkansa sijaitsi Nablusissa. Työmatka oli kuljettava metsien läpi Israelin armeijan tarkastuspisteiden vuoksi. Hän ei voinut palata Nablusista kotiinsa Tulkaremiin kuukausiin Israelin armeijan asettamien rajoitusten takia.
Kuva 2. Suhair
Molempien naisten isovanhemmat asuivat nuoruutensa Um Khaledin alueella -siellä missä israelilainen Netanjan kaupunki on nykyään. Vuoden 1948 sodan takia he joutuivat pakenemaan kodeistaan vailla päämäärää ja päätyivät useamman mutkan kautta vuonna 1950 perustettuun Tulkaremin pakolaisleiriin. "Vanhat ihmiset haluavat edelleen mennä takaisin. Heillä on yhä avaimet taloihin, joista he joutuivat lähtemään vuosina 1948-1949", Asma kertoo. Hänen isoäitinsä pakeni kodistaan 19-vuotiaana ja kaipasi koko elämänsä takaisin Um Khalediin.
Vaikka Tulkaremin pakolaisleirissä on 18 000 asukasta, on kyseessä silti varsin tiivis yhteisö. Pakolaisleirissä elämisessä on jotain hyvääkin. "Olemme kuin yhtä suurta perhettä", Asma ja Suhair kertovat yhteen ääneen. Silti Asman mukaan nuoret haluavat pakolaisleireistä lähinnä vain pois. "Jonnekin, missä on paremmat elinolosuhteet", Suhair tarkentaa.
Pakolaisleirissä on ahdasta, huonot viemäriverkostot ja heikommat koulutusmahdollisuudet kuin muualla kaupungissa. Pakolaisten identiteettikään ei ole aivan selvä asia. "Olemme vieraita täällä", Suhair kertoo tuntemuksestaan elää pakolaisleirissä. "Toivon, että voisin päättää itse missä asun eikä minulla olisi pakolaisuuden tuomaa leimaa", hän sanoo.
Saara Luoma
EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.
Elämää ja vaikuttamismahdollisuuksia tarkastuspisteiden keskellä
Maanantaina 20. syyskuuta 2010 |
Keskiviikkoaamuna seison Taybe-nimisen tarkastuspisteen sisäänkäynnin luona. Ihmiset kulkevat metallikehikkojen muodostamien tunneleiden läpi päästäkseen Israelin puolelle. Seison ensimmäisten metallinpaljastimien kohdalla ja lasken ohi menevien miesten ja naisten määrän. EAPPI-tarkkailijat ovat ainoa taho Länsirannalla, joka kerää säännöllisesti tilastoja Israelin armeijan tarkastuspisteillä. Tiedot välitetään eteenpäin YK:lle, mutta pelkään silti lukujen katoavan kaiken tietotulvan joukkoon. Turhautuminen ottaa pikku hiljaa otteeseensa ja väsymys painaa, sillä olemme tarkastuspisteellä keskellä yötä. Ihmisten on tultava tarkastuspisteelle hyvin varhain, sillä myöhässä saapuvat jäävät ilman työmahdollisuuksia.
Yhtäkkiä eräs tarkastuspistettä lähestyvistä miehistä alkaa puhua minulle englanniksi vihaiseen sävyyn. Hän ei kuitenkaan ole vihainen minulle, vaan miehitykselle kotimaassaan. "Tiedätkö kuinka kauan tätä on jatkunut", hän kysyy ennemmin retorisesti kuin suoraan minulta. "Tunnetko Geneven sopimukset?", hän jatkaa, ja alkaa luetella kansainvälisen oikeuden kieltämiä toimia, joita Israelin armeija toteuttaa Länsirannalla. "Minä en voi muuttaa mitään, mutta sinä voit", mies lopettaa yksinpuhelunsa.
|
Ihmisten turhautuminen miehitystä kohtaan vain kasvaa, ja on meidän kaikkien etu saada se loppumaan. Kansainvälisen yhteisön painostuksen avulla se on mahdollista.
Tulkaremilainen Fayes on sitkeä maanviljelijä. Kun Israelin armeija vuonna 2002 alkoi rakentaa muuria tällä alueella, Fayes menetti lähes kaksi kolmasosaa omistamastaan maa-alasta. Osa maista jäi muurin alle ja osa sen toiselle puolen. Fayes ei kuitenkaan aio antaa periksi. Hän vaatii oikeutta maahansa, ja jatkaa viljelyä sillä osuudella, mikä hänellä on muurista huolimatta vielä käytössään.
YK:n humanitaarisen avun koordinaation mukaan Israelin rakentamasta muurista/aidasta 85 prosenttia jää Länsirannan sisäpuolelle sen valmistuttua.
Sen vuoksi noin 126 000 palestiinalaista joutuu asumaan paikassa, jota muuri/aita ympäröi kolmelta eri puolelta, ja noin 28 000 palestiinalaista paikassa, jota muuri/aita ympäröi kaikilta eri suunnilta.[1]
Miehityksen kaikista ikävyyksistä huolimatta Tulkaremissa osataan myös pitää hauskaa. Nyt Ramadanin aikaan nautitaan ajasta perheen parissa, ja iltaisin paaston rikkomisen jälkeen kadut ja kahvilat täyttyvät iloisista ihmisistä ja juhlatunnelmasta.
Kuvassa Megaland-huvipuisto, missä kävimme testaamassa pari laitetta.
EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.
([1] UN OCHA, West Bank Barrier Route Projections, July 2010.
<http://www.ochaopt.org/documents/ocha_opt_route_projection_july_2010.pdf>)
Kun rukoiluun tarvitsee armeijalta luvan
Maanantaina 20. syyskuuta 2010 |EAPPI (Ecumenical Accompaniment Program in Palestine and Israel) on Kirkkojen maailmanneuvoston ihmisoikeustarkkailuohjelma, jonka aikana EAPPI-vapaaehtoiset ovat sijoituspaikkakunnillaan kolmen kuukauden ajan. Jaksoon kuuluu myös useita vierailuja muissa kylissä ja kaupungeissa ympäri Israelia ja Länsirantaa - tämä matkakirjeeni liittyy viikonloppuuni Betlehemin EAPPI-tiimin luona syyskuun alussa.
Tulkarm ja Betlehem ovat lähes eri puolilla Länsirantaa, mutta niiden asukkaiden kokemat vaikeudet ovat monelta osin samankaltaisia. Muuri kulkee molemmissa kaupungeissa hyvin läheltä, ja on vaikeuttanut asukkaiden elämää niin esteettömän kulkemisen kuin elinkeinon hankinnan kannalta. Sekä Tulkarmissa että Betlehemissä EAPPI-tiimien tehtäviin kuuluu Israelin armeijan tarkastuspisteiden monitorointia sekä pakolaisleireissä ja läheisissä kylissä vierailua.
Aisha* on viisitoistavuotias tyttö, joka asuu isovanhempiensa kanssa Aida-pakolaisleirissä. "Haluan mennä Jerusalemiin rukoilemaan, en tappamaan ketään", hän sanoo itku kurkussa Gilo-tarkastuspisteellä, Betlehemin ja Jerusalemin välissä. On Laylat al-Qadr, muslimien pyhäpäivä, jolloin on tärkeä päästä moskeijaan rukoilemaan. Koraanin mukaan taivaanportit ovat silloin auki ja rukoukset kuullaan erityisen hyvin.
Aisha käy koulua pakolaisleirissä ja hänen suurimpana haaveenaan on opiskella englantia yliopistossa -sekä päästä rukoilemaan Al Aqsan moskeijassa. Hän ei ole kuitenkaan onnistunut saamaan lupaa mennäkseen tarkastuspisteen läpi Jerusalemiin, joten käynti moskeijassa on jäänyt pelkäksi haaveeksi.
Sotilas päästää Aishan isoäidin läpi, mutta tytön kohdalla hän on järkkymätön. Aisha on väärän ikäinen päästäkseen tarkastuspisteestä läpi.
Kuva 1. Gilo 300-tarkastuspiste
|
Al Aqsa on moskeija Jerusalemin vanhassa kaupungissa ja sitä pidetään yleisesti Islamin uskon kolmanneksi pyhimpänä paikkana. Länsirannalla asuvien palestiinalaisten on vaikea päästä rukoilemaan moskeijassa, sillä normaalisti heillä ei ole pääsyä Jerusalemiin. Juhlapyhiä varten palestiinalaiset voivat anoa lupaa päästä päiväksi tai pariksi Jerusalemiin. Näitä lupia myönnetään yleensä vain tietyn iän ylittäneille naimisissa oleville naisille ja miehille. Tyypillinen luvansaaja on 40 ikävuoden ylittänyt nainen tai 50 ikävuoden ylittänyt mies. He voivat ottaa mukaan Jerusalemiin alle 12-vuotiaat lapsensa, mikäli heillä on syntymätodistus lapsen iän osoittamista varten. |
Kuva 2. Naisia ja miehiä odottamassa Gilo 300-tarkastuspisteen ensimmäisessä kohdassa. Kuvan naiset joutuivat odottamaan pääsyä tarkastuspisteen läpi yli neljä tuntia vielä sen avaamisen jälkeen.
Hätäännys sekoittuu pettymyksen kyyneliin, kun Aisha tajuaa jääneensä yksin Betlehemin puolelle. Isoäidin porhaltaessa porteista läpi Aisha jää hämmentyneenä tarkastuspisteelle. Isoäiti on liian innoissaan ainutlaatuisesta mahdollisuudesta päästä Jerusalemiin murehtiakseen lapsenlapsensa kohtaloa tänä iltana.
Kello on kymmenen illalla eikä tyttöjen ja nuorten naisten sovi kulkea siihen aikaan yksikseen Betlehemin kaduilla. Aisha hätääntyy tajutessaan jääneensä jumiin tarkastuspisteelle. Hän ei pääse isoäidin mukana Jerusalemiin, mutta hänen ei myöskään sovi lähteä kulkemaan yksin kohti kotia. Aisha ei tiedä mitä tehdä, sillä perhe ei asu Betlehemissä, eivätkä sukulaiset tiedä hänen lähteneen tarkastuspisteelle.
Pienen neuvottelun jälkeen tulemme hänen kanssaan siihen tulokseen, että lähden saattamaan Aishaa kotiinsa. Naispuolisena EAPPI-vapaaehtoisena voin tehdä näin, sillä meidän on soveliasta kulkea yhdessä myös pimeän tultua. Sovin työparini kanssa kuvioista ja lähdemme Aishan kanssa matkaan. Aisha pääsee kotiin ja minä menen jatkamaan monitorointitehtäviä tarkastuspisteellä.
|
Aida on YK:n ylläpitämä pakolaisleiri Betlehemin ja Beit Jalan välissä. Se perustettiin vuonna 1950. Leirin alkuperäiset asukkaat tulivat pääosin Jerusalemin ja Hebronin alueelta. Pakolaisleirin suurimmat haasteet ovat korkea työttömyysprosentti (43%), korkea asukastiheys sekä puutteelliset viemäri- ja vesiverkostot. Tytöt käyvät pakolaisleirin koulua kahdessa eri vuorossa ja pojat käyvät koulua Beit Jalassa. Lähes 1,4 miljoonaa YK:n rekisteröimää palestiinalaista asuu pakolaisleireissä Itä-Jerusalemissa, Länsirannalla, Gazassa, Jordaniassa, Libanonissa ja Syyriassa.
|
*nimi muutettu.
Työt jatkuvat Tulkaremissa
Maanantaina 20. syyskuuta 2010 |
Siinä on risti ja rauhankyyhky. Beigenvärisessä EAPPI-liivissäni nimittäin, joka minulla on aina ylläni kulkiessani Tulkaremin kaduilla ja vieraillessani läheisissä kylissä. Tämän liivin avulla ihmiset tunnistavat keitä minä ja kolme tiimikaveriani olemme ja ketä me edustamme.
EAPPI (Ecumenical Accompaniment Program in Palestine and Israel) on Kirkkojen maailmanneuvoston kanssakulkijaohjelma Israelissa ja Palestiinalaisalueilla. Vapaaehtoiset työskentelevät tiimeittäin kuudella eri paikkakunnalla: Jerusalemissa, Betlehemissä, Hebronissa, Tulkaremissa, Yanounissa ja Jayyousissa. Minun sijoituspaikakseni osui näistä Tulkarem, joka on noin 60 000 asukkaan palestiinalaiskaupunki aivan Länsirannan luoteisosassa. Vaikka Tulkarem on vain 15 kilometrin päässä mereltä, kaupungin asukkailla ei ole sinne pääsyä. Israelin armeijan rakennuttama muuri estää sen.
Muuri vaikeuttaa ihmisten elämää monella tapaa. Useiden paikallisten maanviljelijöiden maat ovat jääneet muurin "väärälle puolen", toisin sanoen Israelin puolelle. Muuri ei sijaitse täysin Israelin ja Länsirannan kansainvälisesti tunnustetulla rajalla, niin sanotulla Vihreällä linjalla. Sen sijaan muuri kulkee suurelta osin Länsirannan sisäpuolella. Päästäkseen viljelysmailleen tulkaremilaiset joutuvat anomaan kulkuluvan Israelin armeijalta ja kulkemaan määrättynä aikana armeijan avaamien maatalousporttien läpi.Yksi meidän tärkeimmistä tehtävistämme on olla aamuisin näillä porteilla. Seuraamme tapahtumia, juttelemme paikallisten kanssa ja kirjaamme ylös kuinka monta henkilöä, kulkuneuvoa ja eläintä porttien läpi kulkee ja missä ajassa. Mikäli portilla ilmenee ongelmia, yritämme vaikuttaa tapahtumien kulkuun ottamalla yhteyttä esimerkiksi Kansainvälisen Punaisen Ristin Komiteaan tai israelilaiseen Machsom Watchiin. Raportoimme vaikeuksista aina eteenpäin ja keräämämme tilastot menevät muun muassa YK:n toimielinten ja erityisjärjestöjen käyttöön.
Tähän mennessä olen viihtynyt Tulkaremissa erittäin hyvin. Lämpötila huitelee päivisin 30 asteen tietämissä, mikä tarkoittaa että lounasaikaan on mukavinta istua ulkona puutarhassamme; varjossa tietenkin. Monitorointitehtävämme maatalousporteilla ja muilla tarkastuspisteillä tapahtuu niin aikaisin aamulla, ettei kuumuus pääse yllättämään. Aamupäivisin ja iltaisin meillä on tapaamisia paikallisten kanssa tai järjestettyä ohjelmaa, kuten englanninkielisten keskustelupiirien vetämistä pakolaisleireissä ja läheisissä kylissä. Tulkaremissa ei ole meidän tiimin ja yhden Punaisen Ristin työntekijän lisäksi muita ulkomaalaisia, joten saamme nauttia yksin tulkaremilaisten häkellyttävästä vieraanvaraisuudesta. Aiemmat EAPPI-tiimit ja paikalliset yhteyshenkilömme ovat tehneet toimintaamme tunnetuksi, ja kaikesta päätellen edeltäjämme ovat tehneet hyvää työtä. Puhelimeni soi jatkuvasti, kun aiemmin EAPPI-vapaaehtoisten kanssa toimineet paikalliset haluavat innokkaasti tutustua uuteen tiimiin ja päästä näyttämään meille paikkoja. Tämä on edistänyt sopeutumistamme ja työtehtävien aloittamista huomattavasti.
Saara Luoma, Tulkarem
EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.
Kirjoittajat
- Åsa Edström
- Eija Forsvik
- Niku Hooli
- Mikko Häkkinen
- Hanna Isbom
- Riikka Jalonen
- Kati Jääskeläinen
- Laura Kajala
- Niina Karling
- Heidi Kumpulainen
- Jorma Larinkoski
- Nina Loimi
- Saara Luoma
- Pauliina Mäkinen
- Eero Mäntymaa
- Anna Palmén
- Viking Pentzin
.jpg)
- Tuija Maaret Pykäläinen
- Ossi Rajala
- Hanna Salomäki
- Niklas Saxén
- Katariina Sorri
- Erja Säkkinen
- Laura Tuominen
- Alex Virtanen
- Eeva Warro
- Marja Winter
