Vanha kaupunki on Hebronin sydän

Hebronissa tapahtuu usein väkivaltaisia kahakoita ja yhteenottoja, ja kaikki myönteiset asiat tahtovat jäädä niiden varjoon.

Mutta Länsirannan toiseksi suurimmasta kaupungista löytyy myös todellisia menestystarinoita. Vailla vertaa on historiallisen vanhan kaupungin restaurointi ja jälleenrakennustyö, joka sai alkunsa 90-luvulla Palestiinan presidentti Jasser Arafatin aloitteesta.

Arafat halusi elvyttää pahoin raunioituneen ja osin tuhoutuneenkin vanhan kaupungin uuteen kukoistukseen ja antoi elokuun 12. päivänä 1996 presidentillisen määräyksen Hebron Rehabilitation Committee`n (HRC) perustamiseksi.

Yli 4000 vuotta vanhan Hebronin vanhan kaupungin rakennukset, kivimuurit, sisäpihat ja kujat olivat rakennustöiden käynnistyessä kurjassa kunnossa. Urakka oli valtava ja myös taloudellisesti erittäin haasteellinen.

 Kuva 1: Talojen väliin jää suojaisia pihapiirejä.

Restauroinnin ja jälleenrakennuksen alkaessa vanhan kaupungin muurien suojissa asui vain noin 400 asukasta. Tavoitteena oli elvyttää vanha kaupunki uuteen eloon suojelemalla harvinaislaatuista islamilaista arkkitehtuuria ja rakentamalla terveellinen ja turvallinen, modernin kaupunkiasumisen vaatimukset täyttävä elävä asuinyhteisö.

Urakan alkamisesta on nyt 15 vuotta. Tärkeimmät tavoitteet on saavutettu, mutta takaiskujakin on tullut. Tärkein saavutus on asukasmäärän kymmenkertaistuminen, koska se osoittaa, että myös muissa tavoitteissa on menestytty. Ihmiset eivät asuisi vanhassa kaupungissa, elleivät he viihtyisi siellä.

Kuva 2: Hebronin vanha markkinatori on vilkas ostospaikka.

Yli 800 täydellisesti remontoitua huoneistoa on asumiskäytössä. Vanhaan kaupunkiin on luotu ajanmukainen infrastruktuuri, sisäpihoja on kunnostettu ja vanhoja kapeita kujia on korjattu ja kivetty yli viiden kilometrin verran.

Hebronin vanha kaupunki ja sen sydämessä oleva kauppakeskus, vanha markkinapaikka, olivat ennen vuoden 1987 kansannousua (intifada) suosittu matkailukohde ja nähtävyys. Kapeiden kujien varrella oli vieri vieressä pieniä kauppoja ja muurien suojissa elettiin vilkasta elämää. Intifadan jälkeen elämä muuttui monessa suhteessa.

Hebron tunnetaan ennen kaikkea Ibrahimin moskeijasta, jonka suojissa perimätiedon mukaan ovat patriarkka Abrahamin ja hänen vaimonsa Saaran sekä heidän poikiensa Iisakin ja Jaakobin ja heidän vaimojensa haudat.

Helmikuun 25. päivänä 1994 juutalainen lääkäri Baruch Goldstein asteli aamurukouksen aikana moskeijaan, avasi tulen ja ampui hengiltä 29 palestiinalaista ja haavoitti 125:ttä.

Massamurhaa seuranneen sekasorron aikana Israelin sotilaat ampuivat lisää palestiinalaisia, Hebroniin julistettiin ulkonaliikkumiskielto ja Ibrahimin moskeija suljettiin kymmeneksi kuukaudeksi.

Kun moskeija jälleen avattiin, se oli jaettu kahtia. Muslimit saivat 40 prosenttia tiloista ja juutalaisten synagoga 60 prosenttia. Juutalaisten juhlapäivinä moskeija on suljettu. Muslimit eivät pääse rukoilemaan omaan moskeijaansa.

Hebron on Länsirannan ainoa kaupunki, jossa juutalaisten siirtokunta sijaitsee kaupungin sisällä. Joskus väkivaltainen siirtokunta aiheuttaa vanhan kaupungin asukkaille jatkuvia arkielämän vaikeuksia. Katuja ja kujia on suljettu ja kouluja ja asuinrakennuksia on otettu miehittäjän ja siirtokunnan asukkaiden käyttöön. Vanhan kaupungin kaupoista peräti yli 75 prosenttia on suljettu miehittäjän käskystä ja juutalaissiirtokunnan perustamisesta johtuneesta  hebronilaisten asiakaskadosta.

 

  Kuva 3: Lapset kohtaavat vanhassa kaupungissa aseistettuja sotilaita joka päivä.

Vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta vanha kaupunki on kiistaton menestystarina. Se on myös osoitus kansainvälisen ystävyyden ja yhteistyön merkityksestä. Restaurointi ja jälleenrakennus toteutuivat suurelta osin lahjoitusvaroilla, joita Arafatin asettama Hebron Rehabilitation Committee keräsi noin 17 miljoonaa Yhdysvaltojen dollarin verran. Lahjoittajien joukossa oli useita Euroopan maita, muun muassa Ruotsi, Norja, Hollanti ja Saksa.

Viking Pentzin,

Hebron 

EAPPI-tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.