Pakolaisena Länsirannalla

"Me menetimme jakson elämästämme. Vasta nyt saamme elää teini-ikäämme", 22-vuotias Asma ja 31-vuotias Suhair kertovat. Molemmat ovat korkeakoulutettuja työssäkäyviä naisia, jotka asuvat Tulkaremin pakolaisleirissä. Väkivaltaisuuksien ja pelon takia he kokevat menettäneensä toisen intifadan eli kansannousun aikaiset vuodet elämästään.

Kuva 1. Tulkaremin pakolaisleirin sisäänkäynnin luona

---

Suhair pelkää yhä lentokoneiden ääntä. Hän sanoo syyksi Israelin armeijan käyttämät F-16-koneet, jotka pommittivat Länsirantaa intifadan aikana. Asma oli toisen kansannousun alkaessa 12- ja Suhair 21-vuotias. He eivät ole tyytyväisiä Länsirannan nykytilanteeseen, mutta nyt on hieman helpompaa kuin viisi vuotta kestäneen kansannousun aikoihin. "Voimme esimerkiksi matkustaa Nablusiin melko vapaasti. Intifadan aikana sinne oli hyvin vaikea päästä", Suhar kertoo. Hänen työpaikkansa sijaitsi Nablusissa. Työmatka oli kuljettava metsien läpi Israelin armeijan tarkastuspisteiden vuoksi. Hän ei voinut palata Nablusista kotiinsa Tulkaremiin kuukausiin Israelin armeijan asettamien rajoitusten takia.

Kuva 2. Suhair

Molempien naisten isovanhemmat asuivat nuoruutensa Um Khaledin alueella -siellä missä israelilainen Netanjan kaupunki on nykyään. Vuoden 1948 sodan takia he joutuivat pakenemaan kodeistaan vailla päämäärää ja päätyivät useamman mutkan kautta vuonna 1950 perustettuun Tulkaremin pakolaisleiriin. "Vanhat ihmiset haluavat edelleen mennä takaisin. Heillä on yhä avaimet taloihin, joista he joutuivat lähtemään vuosina 1948-1949", Asma kertoo. Hänen isoäitinsä pakeni kodistaan 19-vuotiaana ja kaipasi koko elämänsä takaisin Um Khalediin.

 Vaikka Tulkaremin pakolaisleirissä on 18 000 asukasta, on kyseessä silti varsin tiivis yhteisö. Pakolaisleirissä elämisessä on jotain hyvääkin. "Olemme kuin yhtä suurta perhettä", Asma ja Suhair kertovat yhteen ääneen. Silti Asman mukaan nuoret haluavat pakolaisleireistä lähinnä vain pois. "Jonnekin, missä on paremmat elinolosuhteet", Suhair tarkentaa.

Pakolaisleirissä on ahdasta, huonot viemäriverkostot ja heikommat koulutusmahdollisuudet kuin muualla kaupungissa. Pakolaisten identiteettikään ei ole aivan selvä asia. "Olemme vieraita täällä", Suhair kertoo tuntemuksestaan elää pakolaisleirissä. "Toivon, että voisin päättää itse missä asun eikä minulla olisi pakolaisuuden tuomaa leimaa", hän sanoo.

Saara Luoma

EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.