Elämää ja vaikuttamismahdollisuuksia tarkastuspisteiden keskellä

Keskiviikkoaamuna seison Taybe-nimisen tarkastuspisteen sisäänkäynnin luona. Ihmiset kulkevat metallikehikkojen muodostamien tunneleiden läpi päästäkseen Israelin puolelle. Seison ensimmäisten metallinpaljastimien kohdalla ja lasken ohi menevien miesten ja naisten määrän. EAPPI-tarkkailijat ovat ainoa taho Länsirannalla, joka kerää säännöllisesti tilastoja Israelin armeijan tarkastuspisteillä. Tiedot välitetään eteenpäin YK:lle, mutta pelkään silti lukujen katoavan kaiken tietotulvan joukkoon. Turhautuminen ottaa pikku hiljaa otteeseensa ja väsymys painaa, sillä olemme tarkastuspisteellä keskellä yötä. Ihmisten on tultava tarkastuspisteelle hyvin varhain, sillä myöhässä saapuvat jäävät ilman työmahdollisuuksia.

Yhtäkkiä eräs tarkastuspistettä lähestyvistä miehistä alkaa puhua minulle englanniksi vihaiseen sävyyn. Hän ei kuitenkaan ole vihainen minulle, vaan miehitykselle kotimaassaan. "Tiedätkö kuinka kauan tätä on jatkunut", hän kysyy ennemmin retorisesti kuin suoraan minulta. "Tunnetko Geneven sopimukset?", hän jatkaa, ja alkaa luetella kansainvälisen oikeuden kieltämiä toimia, joita Israelin armeija toteuttaa Länsirannalla. "Minä en voi muuttaa mitään, mutta sinä voit", mies lopettaa yksinpuhelunsa.

Geneven sopimusten 4. konventio on osa kansainvälistä humanitaarista lakia ja se käsittelee nimenomaan siviilien oikeuksia konflikteissa ja miehityksen alla. Artikla 49 (IVGC) kieltää miehittäjävaltaa siirtämästä omia kansalaisiaan miehitetylle alueelle. Artikla 33 (IVGC) kieltää kollektiivisen rangaistuksen käytön. Näiden kahden artiklan perusteella mm. siirtokunnat ja talojen tuhoamiset rangaistuksena ovat kiellettyjä toimia kansainvälisen humanitaarisen lain nimissä.

Ihmisten turhautuminen miehitystä kohtaan vain kasvaa, ja on meidän kaikkien etu saada se loppumaan. Kansainvälisen yhteisön painostuksen avulla se on mahdollista.

Tulkaremilainen Fayes on sitkeä maanviljelijä. Kun Israelin armeija vuonna 2002 alkoi rakentaa muuria tällä alueella, Fayes menetti lähes kaksi kolmasosaa omistamastaan maa-alasta. Osa maista jäi muurin alle ja osa sen toiselle puolen. Fayes ei kuitenkaan aio antaa periksi. Hän vaatii oikeutta maahansa, ja jatkaa viljelyä sillä osuudella, mikä hänellä on muurista huolimatta vielä käytössään.

YK:n humanitaarisen avun koordinaation mukaan Israelin rakentamasta muurista/aidasta 85 prosenttia jää Länsirannan sisäpuolelle sen valmistuttua.
Sen vuoksi noin 126 000 palestiinalaista joutuu asumaan paikassa, jota muuri/aita ympäröi kolmelta eri puolelta, ja noin 28 000 palestiinalaista paikassa, jota muuri/aita ympäröi kaikilta eri suunnilta.[1]

Miehityksen kaikista ikävyyksistä huolimatta Tulkaremissa osataan myös pitää hauskaa. Nyt Ramadanin aikaan nautitaan ajasta perheen parissa, ja iltaisin paaston rikkomisen jälkeen kadut ja kahvilat täyttyvät iloisista ihmisistä ja juhlatunnelmasta.

Kuvassa Megaland-huvipuisto, missä kävimme testaamassa pari laitetta.

 

EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.

([1] UN OCHA, West Bank Barrier Route Projections, July 2010.

<http://www.ochaopt.org/documents/ocha_opt_route_projection_july_2010.pdf>)