Sapatti-illallisella Tel Avivissa

Eappi-vapaaehtoisaikani alkaa olla jo lopuillaan ja jäljellä on enää viimeiset koulutuspäivät Jerusalemissa. Kolme kuukautta on vierähtänyt yllättävän nopeasti ja paluu Suomeen tuntuu epätodelliselta. Eappi-vapaaehtoisaikani yhtenä tavoitteena oli luoda enemmän kontakteja myös juutalaisten kanssa. Halusin tietää, mitä israelilaiset ajattelevat alueensa tilanteesta ja mitä he tietävät Palestiinasta ja palestiinalaisista.

Olen asunut aikaisemmin useaan otteeseen Betlehemissä, joten pääosin olen ollut tekemisissä vain palestiinalaisten kanssa. Eappi-projektin myötä meille tarjoutui mahdollisuus tavata myös paljon juutalaisia. Kolmen kuukauden aikana vierailimme kibbutseilla, tapasimme israelilaisia rauhanaktivisteja, amerikkalaisia juutalaisnuoria, jotka olivat muuttaneet pysyvästi Israeliin, juutalaisiksi kääntyneitä saksalaisia ja useita rauhanjärjestöjen edustajia.

Näiden tapaamisten myötä minulle syntyi kuva, että monet israelilaisista haluavat alueelle rauhaa. Ongelmana tilanteen ratkaisemiseksi monet pitivät sekä Palestiinan että Israelin hallitusten huonoa toimintaa, ja erityisesti hallitusten päättäjiä haukuttiin.

Huhtikuun lopulla kolme ystävääni Suomesta tulivat tapaamaan minua viikoksi ja päätimme kiertää sekä Palestiinaa että Israelia. Tel Avivissa meille tarjoutui mahdollisuus tavata juutalaisperhe, joka oli ystäväni perhetuttuja. Olin erittäin innoissani tapaamisesta, vaikka pelkäsinkin hieman perheen reaktiota, kun kerroin työskenteleväni Tulkaremissa.

Vietimme todella mukavan päivän ensin Tel Avivissa, jossa nautimme Välimeren rannan tunnelmasta ja söimme maittavan lounaan perheen kanssa. Illaksi saimme kutsun sapatti-illalliselle perheen kotiin Tel Avivin ulkopuolelle. Perheen vieraanvaraisuus oli uskomatonta ja nautimme upean illallisen hyvän seuran ja musiikin parissa.

Illan aikana puhuimme myös politiikasta ja perhe oli todella vaikuttunut työstäni Länsirannalla. Ainoa ongelma oli vain se, että he eivät tienneet alueesta juuri ollenkaan. Israelin median sensuuri näyttää olevan hyvin vahvaa ja israelilaiset eivät oikeasti tiedä minkälaista elämä Länsirannalla on. Yksi perheen sukulaisista muun muassa kysyi, onko Länsirannalla kulttuuria, hotelleja tai ravintoloita. Näyttäessämme ystävieni kanssa kuvia Tulkaremista he hämmästyivät nähdessään eläväisiä katuja ja ihmisten kauniita koteja. Perheen heittäessä meidät autollaan Betlehemin tarkastuspisteelle he näkivät elämänsä ensimmäisen kerran Israelin rakentaman turvamuurin ja olivat selvästi hieman peloissaan.

Perhe kertoi, että ennen toista intifadaa (palestiinalaisten kansannousua) he olivat olleet paljonkin tekemisissä palestiinalaisten kanssa, mutta välit olivat huonontuneet tilanteen kiristyessä. Viime kesän Libanonin sodan aikaan perhe menetti läheisen sukulaispojan sodassa ja tarjoutui majoittamaan yli 20 tuttavaa kotiinsa, koska monet Pohjois-Israelissa asuneet israelilaiset pakenivat sodan keskeltä etelään. Perheen äiti sanoo, että he kaikki toivoisivat alueelle vain pikaista rauhaa. Heille sodan keskellä elämisestä on tullut arkipäivää ja Libanonin sodan jälkeen perhe jatkoi elämäänsä heti normaaliin tapaansa.

Itselleni päivä Tel Avivissa oli todella rikastuttava kokemus ja uskon, että saimme tapaamisesta paljon sekä puolin että toisin. Avoimella asenteella ja keskustelulla voimme varmasti vaikuttaa paljon siihen kuvaan, mitä ihmiset luovat toisen puolen ihmisistä. Kyseisen illan jälkeen minulle ainakin syntyi tunne siitä, että toivoa alueen tilanteen ratkaisemiseksi on vielä olemassa.

Anna Palmén

EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kirkon Ulkomaanavun kantaa.