Taistelu omasta tilasta

Palestiinalainen Hashem Azzeh asuu juutalaisten siirtokuntalaisten naapurissa Tel Rumeidan alueella Hebronissa. Elämä on päivittäistä taistelua, mutta Azzeh ei suostu jättämään kotiaan.

Länsirannalla sijaitseva Hebronin kaupunki on surullinen ja lohduton paikka. Kaupungissa asuu noin 200 000 palestiinalaista ja noin 500 uskonnollista siirtokuntalaista, joita turvaa 1500 Israelin armeijan sotilasta. Kaupunki on pyhä sekä juutalaisille, muslimeille ja kristityille, koska sinne on haudattu Aabraham, Iisak ja Jaakob vaimoineen.

Hebron on jaettu vuonna 1997 Oslon sopimuksen mukaisesti H1 ja H2 -alueisiin. H1 on palestiinalaisten hallinnoima alue ja H2 Israelin armeijan valvonnassa. Palestiinalaiset ja juutalaiset siirtokuntalaiset asuvat H2-alueella täysin toistensa vieressä, joka aiheuttaa jatkuvia yhteenottoja. Siirtokuntalaisten tavoitteena on ottaa haltuun koko H2-alue, jonka vuoksi palestiinalaisperheiden kodit ovat joutuneet hyökkäyksien kohteeksi.

Hyökkäyksien loputon kierre

Palestiinalainen fysioterapeutti ja aktivisti Hashem Azzeh asuu Tel Rumeidan alueella, jossa sijaitsee kaksi juutalaista siirtokuntaa. Azzehin koti on aivan toisen siirtokunnan alapuolella, joka on aiheuttanut hänen perheelle paljon ongelmia. Kierros perheen pihalla osoittaa, miten lohduton tilanne on. Azzeh ei ole voinut kasvattaa viiteen vuoteen oliivipuitaan, koska siirtokuntalaiset ovat katkoneet kaikki hänen puunsa. Koko puutarha on täynnä jätettä, wc-pönttöjä ja virtsapulloja, joita juutalaiset ovat heittäneet Azzehin pihalle. Perheen ovea koristaa juutalaisten symboli Daavidin tähti, jonka siirtokuntalaiset ovat piirtäneet hyökätessään taloon.

Rakensin verkon puutarhani yläpuolelle suojatakseni pihaani edes hiukan. Siirtokuntalaiset katkoivat myös vesiputkeni, sähkö- ja puhelinlinjat. Sain ne korjattua vasta muutama viikko sitten. Vuonna 2003 siirtokuntalaiset tulivat kotiini ja tuhosivat koko omaisuuteni. Samalla he työnsivät kiviä kahden lapseni suuhun ja murskasivat heidän hampaat. Tällainen väkivalta on meille arkipäivää, Azzeh huokaa.

Viime vuonna Azzehin isä kuoli ja hän joutui kantamaan isänsä ruumiin Israelin armeijan tarkastuspisteelle päästäkseen H1-alueella sijaitsevaan palestiinalaiseen sairaalaan. Sotilaat eivät halunneet päästää Azzehia tarkastuspisteen läpi ja käskivät häntä pistämään ruumiin maahan.

Kieltäydyin aluksi sotilaan käskystä, mutta hän uhkasi tappaa minut, jos en tottelisi ohjeita. He tarkastivat koko ruumiin ja varmistivat, että lakanan sisällä ei ollut veitsiä tai aseita.

Toivo elää

Erityisen huolissaan Azzeh on lapsistaan, jotka kärsivät tilanteesta henkisesti ja ovat traumatisoituneita. Heille kansainvälisten vapaaehtoisten tuki on tärkeätä, koska he tuntevat olonsa silloin turvatuksi.

Lapset eivät uskalla leikkiä ulkona, jos kansainväliset eivät ole paikalla. He pelkäävät, että siirtokuntalaiset heittävät heitä kivillä tai tulevat pihallemme. Vaimonikin sanoo, että vain ulkomaalaisten tuella jaksamme tätä taistelua. Järjestämme lapsille juhlia ja toivomme, että he unohtaisivat hetkeksi vaikean tilanteen.

Azzeh toivoo rauhaa Israeliin ja Palestiinaan. Hän on perustanut poliittisen puolueen, jonka tarkoituksena on luoda Israeliin ja Palestiinaan yksi valtio, jossa kaikkien uskontokuntien edustajat voisivat elää sovussa.

En halua luovuttaa tai jättää taloani, koska tämä paikka on minun kotini. Haluan näyttää lapsilleni, että uskon rauhaan ja parempaan tulevaisuuteen. Jos näyttäisin heille olevani peloissani tai vihainen, eivät hekään jaksaisi enää taistella.

Anna Palmén
Hebron

EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu ja Norjan Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.