Lähi-idän rauhaan on vielä matkaa

Kirjoitus on julkaistu NNKY-liiton Näky-lehdessä 5/2007.

Uskotko rauhaan Israelin ja Palestiinan välillä? Tämä on kysymys, johon sain vastata useasti palattuani toukokuussa Länsirannalla sijaitsevasta Tulkaremista. Työskentelin kaupungissa kolmen kuukauden ajan Kirkon ulkomaanavun lähettämänä ihmisoikeustarkkailijana. Tehtäviini kuului monenlainen solidaarisuustyö, tarkastuspisteiden tarkkailu, käyntejä orpokodissa ja englannin kurssin pitäminen pakolaisleirissä.

Työssäni näin, että ihmisoikeudet eivät toteudu Palestiinassa, ja Israelin ja Palestiinan väliseen rauhaan on vielä pitkä matka. Suurimpana rauhan esteenä on Israelin laiton miehitys. Miten rauhaa voitaisiin rakentaa olosuhteissa, jossa palestiinalaisilla ei ole edes tavallista liikkumisvapautta. Osa ystävistäni Tulkaremissa ja Betlehemissä eivät ole päässeet koskaan pois omista kotikaupungeistaan, koska Israel ei myönnä kaikille palestiinalaisille lupaa matkustaa Israeliin. Tunnen paremmin Jerusalemin kadut kuin palestiinalaiset ystäväni. Betlehemistä Jerusalemiin on kahdeksan kilometrin matka, mutta palestiinalaisten liikkumisen esteenä on kahdeksan metriä korkea Israelin rakentama turvamuuri, jonka tarkoituksena on estää itsemurhapommittajia liikkumasta Länsirannalta Israeliin.

Ongelmana rauhan edistämiselle on myös se, että Israelin media antaa negatiivisen kuvan Länsirannasta ja palestiinalaisista. Juutalaiset eivät voi matkustaa Länsirannalle, koska aluetta pidetään vaarallisena. Ongelmana ei ole kuitenkaan se, etteivät tavalliset juutalaiset ja palestiinalaiset haluaisi rauhaa. Rauhan esteenä ovat päättäjät, jotka eivät osaa tehdä molempia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja. Palestiinalaisten on vaikea uskoa rauhaan, koska he ovat joutuneet pettymään moneen kertaan.

Tärkeää olisi, että Lähi-idän konfliktia ja siinä osallisena olevia ihmisiä ei unohdettaisi. Olen saanut monta kertaa kiitosta työstäni Länsirannalla. Usein kuitenkin mietin, miten voin saada pienillä teoillani muutosta alueen epätoivoiseen tilanteeseen. Solidaarisuus, ystävyys ja tuki ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä asioita alueen ihmisille. Lähi-idän konfliktin ratkaiseminen ei ole mahdotonta, mutta rauhaan on mielestäni vielä pitkä matka. Elämäniloisilla palestiinalaisilla on kuitenkin toivoa, jos ei ole toivoa, ei ole mitään.

Anna Palmén

Kirjoittaja on toimittaja, joka työskenteli Kirkon ulkomaanavun EAPPI-vapaaehtoisena Länsirannan Tulkaremissa keväällä 2007 ja on toiminut mediakouluttajana Bethlehemin yliopistossa.

EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kirkon Ulkomaanavun kantaa.