Elämää pakolaisleirissä

Istun Mohammedin kanssa koripallokentän katsomossa. Muhammed asuu pakolaisleirissä, mutta on tullut yliopiston kampukselle ajankuluksi katsomaan, kun opiskelijat pelaavat koripalloa. Opiskelu on maksullista ja perheessä on kahdeksan lasta, joten Mohammedilla ei ole mahdollisuutta opiskeluun. Perheen koko on pakolaisleirin perheille tyypillinen. Tulkaremin kaupungin sisällä on pakolaisleiri, jossa on asukkaita noin 20 000 ja kaupungin kyljessä toinen leiri jossa asukkaita on noin 7 000.

Lasten suuri määrä on huomattavissa aina kun vierailemme pakolaisleirissä. Leirin alueella liikkuessamme ympärillämme on aina kymmeniä lapsia. Kaikki haluavat nähdä ulkomaalaisia, sanoa muutamia sanoja englanniksi ja ehkä hipaista oikeaa ulkomaalaista kädestä. Ulkomaalaisten vierailu leirissä on mieluisaa vaihtelua arkeen. Aikuiset kutsuvat meidät usein sisälle kotiinsa ja tarjoavat teetä. Kodit ovat pieniä ja on tavallista, että yhdessä huoneessa asuu kymmenhenkinen perhe.  Kodin vaatimattomuus ei kuitenkaan estä vieraanvaraisuuden osoittamista. Naapurista haetaan nopeasti lisää tuoleja ja pian istutaan yhdessä ystävällisyyden ilmapiirissä. Usein yhteinen kieli puuttuu, mutta se ei estä inhimillistä yhteyden kokemista.

Pakolaisleirissä käy myös ei-toivottuja vieraita. Erityisesti öisin Israelin armeijan joukot tulevat pakolaisleirin alueelle. Asukkaiden kertoman mukaan sotilaat ammuskelevat, tunkeutuvat ihmisten koteihin, tuhoavat koteja ja pidättävät ihmisiä öisin. Armeijan ajoneuvojen saapuessa leiriin asukkaat menevät nopeasti sisälle koteihinsa eivätkä liiku kadulla. Lapset pelkäävät sotilaiden öisiä tunkeutumisia leiriin erityisen paljon. On pelottavaa herätä ammuskeluun ja aistia vanhempien huolestuneisuus. Huolestuneisuuteen on syytä, sillä haavoittumiset ja kuolemantapaukset öisten tunkeutumisten aikana eivät ole harvinaisia.

Monet perheet kantavat huolta vankilassa olevista perheenjäsenistään. Eräs äiti näyttää kahden poikansa kuvaa, joista molemmat ovat vankilassa. Vierailu vankilassa omaisten luona on usein mahdotonta ja onnistuessaankin vaivalloinen ja nöyryyttävä kokemus. Äiti kertoo kuulleensa toisen pojistaan olevan vakavasti sairas ja ilman asianmukaista hoitoa Israelilaisessa vankilassa. Istun huolestuneen äidin vieressä ja kuuntelen häntä tulkin välityksellä. Teen muistiinpanot ja toimitan tiedot Kansainvälisen Punaisen Ristin toimistoon, jolla on Geneven sopimuksen mukaan pääsy vankiloihin. Punaisen Ristin työntekijä lupaa yrittää selvittää asiaa ja ottaa yhteyttä huolestuneeseen äitiin.

Jatkamme koripallopelin katselua Muhammedin kanssa. Kysyn häneltä, mikä olisi hänen viestinsä suomalaisille ihmisille. Hän vastaa: "uttakaa Palestiinalaisia. Auttakaa, että palestiinalaiset saisivat elää elämäänsä rauhassa"

Mikko Häkkinen

(10.5.2008)

EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta EAPPI-koalition (Kirkon Ulkomaanapu, Ortodoksisen kirkon ulkomaanapu Ortaid ja NNKY-liitto ry.)