Nablusin vanhassa kaupungissa

Toisena joulupäivänä lähdimme Elisbethin kanssa kahden sveitsiläisen nuoren mukaan tutustumiskierrokselle Nablusin vanhaan kaupunkiin. Oppaaksi saimme Yasmine-hotellissa työskentelevän Ayyashan ja hänen työtoverinsa. Turvallisuussääntö, niin meille kuin muillekin ulkomaalaisille, on ehdoton kielto mennä ilman palestiinalaisia Nablusin vanhaan kaupunkiin. Ensiksikin vanha kaupunki on hyvin sokkeloinen ja paikkaa tuntematon eksyy sinne taatusti. Toiseksi, vaikka ihmiset vanhassa kaupungissa ovat ystävällisiä, he ovat hyvin varauksellisia ulkomaalaisia kohtaan, sillä Israelin armeijan sotilaat ovat tehneet hyökkäyksiä vahaan kaupunkiin mm. ulkomaalaisiksi naamioituneina. Ayyash pyysi meitä välttämään valokuvien ottamista ihmisistä ilman hänen lupaansa, sillä vanha kaupunki kätkee myös sisäänsä huomattavan joukon palestiinalaisia vapaustaistelijoita, joita Israelissa pidetään terroristeina.

Aluksi kiertelimme vanhassa kaupungissa katsomassa tuhottuja rakennuksia.  Saippuatehdas oli raunioina, sieltä oli löydetty liimaa ja saippuan valmistuksessa tarvittavia kemikaaleja. Tehdas oli tuhottu koska näitä aineita voitiin käyttää myös räjähteiden valmistukseen. Palestiinalaisten koteja ja myymälöitä näkyi siellä täällä tuhottuina eloisan ja vilkkaan vanhan kaupungin keskellä. Kaupungin kujien seinillä oli paljon muistolaattoja palestiinalaismarttyyreista, kuten he itse taisteluissa kuolleita siviilejä ja vapaustaistelijoita nimittävät. Surullisia tarinoita ihmisistä, jotka oli keskellä kylmää yötä häädetty ulos kodeistaan, koti tuhottu ja sen jälkeen heille oli annettu lupa palata kotiin, jota ei enää ollut. Ihmistä, jotka olivat menettäneet koko perheensä ammuksen tuhottua kodin ja heidät oli löydetty päivien kuluttua raunioista elävinä ja kuolleina.

Saimme tutustua myös kuitenkin elävään vanhaan kaupunkiin: tehtaisiin, leipomoihin, myymälöihin ja kahviloihin. Elämä ympärillämme oli iloisen vilkasta ja ihmiset ystävällisiä. Tämä kaikki Ayyashan ansiosta, ihmiset näyttivät luottavan häneen ja pitävän hänestä kovasti. Piipahdimme tutustumassa Hammaam-kylpylään. Kylpylä on sisältä aika mielenkiintoisen näköinen, sillä vanharakennus on tuhottu muutamaan kertaan ja sisääntulo uudistettu moderniksi. Aikojen alussa se oli ollut hallitsijoiden huvittelu paikka, mutta nyt sitä käyttävät tavalliset palestiinalaiset. Naiset ja miehet käyvät kylpylässä eri päivinä saunomassa; peseytymässä ja pesemässä pyykkiä sekä seurustelemassa toistensa kanssa. Ayyash lupasi järjestää myös meille mahdollisuuden rentouttavaan kylpyyn jos niin haluaisimme Tarjous vaikuttaa hyvin houkuttelevalle Yanounin kylmien öiden vastapainoksi.

Tutustuimme myös saippua-, makeis- ja maustetehtaisiin, sekä suutarin ja leipurin työskentelyyn. Leipurin tuotteet ovat makeita baklava -leivonnaisia, joista pääsimme nauttimaan leipomon viereisessä kahvilassa. Kaikki tehtaat ovat hyvin vaatimattomia, mutta elintärkeitä pienelle vanhalle kaupungille.

Ayyashan tarinat ovat mielenkiintoisia, myös koskettava osa hänen omaa elämäänsä. Hän kertoi, että hänen tovereistaan seitsemän on kuollut toisen intifadan (syyskuu 2002) jälkeen. Kaikki seitsemän olivat liittyneet palestiinalaisiin vapaustaistelijoihin.

- Ymmärrän ystäviäni, jotka ovat valinneet taistelun, itsekin olisin voinut tehdä niin. Mutta mies, joka ryhtyy taistelijaksi, kuolee kahden tai kolmen vuoden kuluessa. Itse olen valinnut väkivallattoman konfliktinratkaisun taktiikan. Näennäisesti saattaa vaikuttaa siltä että emme tee mitään, mutta se on ainut keino saavuttaa tuloksia pitkällä tähtäimellä. Ja minulla on koko elämä edessäni siitä huolimatta että olen palestiinalainen mies, Ayysha toteaa.

Eija Forsvik

EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta EAPPI-koalition (Kirkon Ulkomaanapu, Ortodoksisen kirkon ulkomaanapu Ortaid ja NNKY-liitto ry. ) 

26.12.2007