Shuafatin pakolaisleiri

Työhöni Jerusalemissa kuuluu englannin opetus kerran viikossa Shuafatin pakolaisleirin nuorten keskuksessa. Viime viikolla ennen opetustuokiota saimme mahdollisuuden tutustua pakolaisleirin historiaan ja arkeen Shuafatin naistenkeskuksen johtajan, Nawal Shtayn, opastuksella. Nawal aloitti opastuskierroksen kertomalla pakolaisleirin historiasta. Shuafatin pakolaisleiri perustettiin UNRWA:n[1] toimesta vuosina 1965-1966. Pakolaisleirille muuttivat Israelin itsenäisyyssodan (1948-1949) seurauksena maanpakoon ajetut palestiinalaiset. Shuafat on ainoa palestiinalainen pakolaisleiri Jerusalemin sisällä.

Alun alkaen pakolaisleirillä asui muutama tuhat pakolaista. Heidän määränsä on 40 vuoden aikana moninkertaistunut ja leirillä on nykyään asukkaita noin 38 000, joista vain kolmanneksen tiedot ovat UNRWA:n rekisterissä. Loput asukeista ovat Nawalin mukaan palestiinalaisia pakolaisia, jotka omaavat joko jerusalemilaisen tai länsirantalaisen henkilöllisyystodistuksen[2]. Tämä tekee Shuafatista erikoisen: siellä voivat asua kokonaiset perheet vaikka vain toisella vanhemmista olisi jerusalemilaisen henkilöllisyystodistus. Muualla Jerusalemissa tämä ei ole mahdollista.

Kävellessämme ympäri Shuafatia oli helppoa nähdä, kuinka pakolaisleiriä ei ollut alun perin suunniteltu suurelle ihmisjoukolle. Leiri on tätä nykyä ylikansoitettu ja peruspalvelut ovat huonot. Kadut ovat täynnä isoja jätekasoja ja vain kerran viikossa yksi YK:n jäteauto tulee keräämään yli 30 000 ihmisen roskat. Osuimme sattumalta paikalle jäteauton kerätessä roskia ja harmiksemme havaitsimme Shuafatin jätehuollon surkean tilan: kun jäteauto oli täytetty roskilla ja valmiina lähtöön, katu ei puhdistunut jätteistä vaan puolet roskista jäi kadulle odottamaan seuraavaan viikkoon.

UNRWA tarjoaa pakolaisleirille palveluja, joista koulut ovat yksi merkittävä osa. Alueella on yhteensä kaksi peruskoulua, joista toinen on tytöille ja toinen pojille. Nawal kertoi että yleensä nuoret lopettavat koulunkäynnin 9. luokan jälkeen, sillä alueella ei ole mahdollisuutta jatkokoulutukseen ja koulunkäynti Jerusalemissa on hankalaa tarkastuspisteen takia. Näin ollen lahjakkailla ja oppimishaluisilla englanninoppijoillamme ei valitettavasti ole mahdollista jatkokouluttaa itseään. Tarkastuspiste hankaloittaa myös ihmisten työssäkäyntiä ja alueella onkin korkea työttömyys. Sen lisäksi perheväkivalta ja päihderiippuvuus, etenkin huumeriippuvuus, ovat Nawalin mukaan Shuafatissa lisääntyneet. Pakolaisleirillä viettämämme päivän aikana oli helppoa havaita, miten Israelin miehitys vaikuttaa palestiinalaisten jokapäiväiseen elämään ja kuinka heille sillä on kauaskantoiset seuraukset.

Lähtiessämme pois Shuafatista, luokseni tuli viisi vanhempaa miestä. Miehet selittivät kiihtyneen ja huolestuneen näköisinä minulle englannin ja arabian sekoituksella Shuafatin tilaa ja vaativat minua ottamaan kuvia leiristä, sen kapeista kaduista ja jätteistä. He halusivat minun ottavan kuvan myös poikakoulusta, josta he olivat UNRWA:lle silminnähden kiitollisia. Miehet toistivat englanniksi jatkuvasti lausetta: Kerro tarinamme kotonasi, älä unohda meitä. Shuafatin pakolaisille merkitsee paljon se että he tietävät ulkomaailman näkevän, kuulevan ja ennen kaikkea muistavan heidät.

[1] United Nations Relief and Works Agency for Palestine Refugees in the Near East.

[2] Jerusalemilainen henkilöllisyystodistuksen saavat vain ne palestiinalaiset, joiden katsotaan asuvan Jerusalemissa. Länsirannalla asuvat palestiinalaiset tarvitsevat henkilöllisyystodistuksen lisäksi työ-, opiskelu- tai lääkärinluvan päästäkseen Jerusalemiin. Länsirannalla asuvien palestiinalaisten työssäkäynti Jerusalemissa on hankalaa lupien saamisen ja tarkastuspisteiden takia.

Katariina Sorri
(27.10.2007)

EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kirkon Ulkomaanavun kantaa.