Painostuksen alla omassa kodissaan

Aurinko paistaa kauniisti. On vain muutama päivä jouluaattoon. Nousemme Qanabin perheen talon katolle katsomaan maisemia Hebronin vanhan kaupungin yllä. Avautuva näkymä antaa paitsi uuden perspektiivin vanhan kaupungin myyntikojuihin, mutta paljastaa myös vieressä sijaitsevat siirtokunnat ja armeijan vartiopisteet talojen katoilla. Meidät huomataan välittömästi. Muutaman metrin päässä sijaitsevan siirtokunnan asukas valittaa sotilaalle läsnäolostamme.  "Ette saa olla siellä. Poistukaa katolta heti!", sotilas huutaa meille parinkymmenen metrin päässä olevasta vartiopisteestä. Emme halua aiheuttaa Qanabin perheelle haittaa, joten tällä kertaa laskeudumme pois katolta.

Hebronin vanhassa kaupungissa asuu eri arvioiden mukaan noin 400-500 israelilaista siirtokuntalaista. Heitä suojelee noin kolminkertainen määrä sotilaita. Vanhassa kaupungissa on asunut parhaimmillaan jopa kymmenentuhatta palestiinalaista. Siirtokuntien perustamisen jälkeen 1970- ja 1980-lukujen taitteessa sekä armeija että siirtokuntalaiset ovat toistuvasti painostaneet heitä muuttamaan kodeistaan. 1990-luvun puolessavälissä vanhan kaupungin palestiinalaisasukkaiden määrä olikin tippunut vain viiteensataan.

Kansainvälisen taloudellisen tuen ja hylättyjen talojen entisöimistoiminnan ansiosta palestiinalaisia on viime vuosina palannut takaisin asuinsijoilleen. Nyt heitä asuu vanhassa kaupungissa arviolta 5500. Talojen asuttuna pitäminen on tärkeää, sillä läheiset Beit Romanon, Beit Hadassan, Avraham Avinun ja Tel Rumeidan siirtokunnat pyrkivät laajentamaan alueitaan aina, kun siihen avautuu mahdollisuus. Siirtokunnat ovat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan laittomia.

Fatma Qanabi ei aio muuttaa pois kodistaan. Talon omistaa hänen appensa, ja se on ollut hänen miehensä suvun omistuksessa usean sukupolven ajan. Siirtokuntalaiset ovat yrittäneet saada Qanabien taloa haltuunsa niin uhkailemalla, häirinnällä kuin oikeustoimillakin. Oikeusjutun Qanabit voittivat, sillä talon todettiin kuuluvan heille. Tämä ei ole kuitenkaan lopettanut painostusta.

 

Vuonna 2008, kun talon restaurointi oli saatu lähes päätökseen, poliisi ja armeija häätivät perheen kodistaan. Armeija julisti talon restauroidun puolen suljetuksi sotilasalueeksi, hitsasi asunnon viisi ovea kiinni ja pidätti perheen isän, Mohammedin. Kun Mohammed Qanabi myöhemmin avasi talon ovet ja perhe otti restauroidut huoneet käyttöönsä, hänelle tarjottiin kahta mahdollisuutta: joko perheelle maksettaisiin 150 000 shekeliä (n. 33 000 euroa) siitä, ettei huoneita oteta käyttöön tai he saisivat 2000 shekelin (n. 440 euroa) sakot. Köyhä perhe ei aio luopua talostaan, mutta sakkorahojen kerääminen oli suuren työn takana.

Talon ikkuna rikottiin viime vuonna, eikä Qanabeilla ole myöskään ollut varaa uusia laseja. Vain kaksi viikkoa sitten siirtokuntalaiset suihkuttivat autonpesuun käytettävällä letkulla vettä heidän ikkunastaan sisään. Yhdessä talon huoneista

on kosteusvahinko ja hometta, sillä katto vuotaa. Perhe ei kuitenkaan saa nousta katolle edes siivotakseen, katon korjaamisesta puhumattakaan.  Katto on julistettu suljetuksi sotilasalueeksi. Siirtokuntalaiset ovat uhkailleet Fatma Qanabia, että he tappaisivat perheen neljä lasta. Hän pysyy kuitenkin vahvana: "Ainoastaan jumala voi päättää, kenen elämä otetaan tai annetaan."

 

Kuva: Fatma Qanabi

Laura Tuominen,

Hebron

EAPPI-tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.