Turvallisuus on hyvä keppihevonen

EAPPI-alkukoulutuksen luennoilla tuli selvästi esille se, että Israelissa turvallisuuden varjolla voidaan perustella vaikka mitä. Kaikilla ihmisillä on luonnostaan suuri tarve tuntea olonsa turvalliseksi ja sen voidaan olettaa olevan jokaisen ihmisen perusoikeus. Valitettavasti täällä Israelissa ja Palestiinassa se ei läheskään aina toteudu.

Minun on ollut todella vaikea tottua siihen, että kun kävelee Israelin puolella, niin kaikkialla tulee vastaan aseita. Niiden näkeminen ei tuo minulle turvallista oloa, vaan päinvastoin. Nyt olen ollut täällä 1,5 kk ja olen tavallaan tottunut aseisiin ja niiden jatkuvaan läsnäoloon.

Eilen tulin palestiinalaisella pikkubussilla Hebronista Betlehemiin ja jossain puolessavälissä matkaa ajoimme liikenneympyrän ohi. Se liikenneympyrä oli ilmeisesti siirtokuntalaisten suosima välikulkupaikka, sillä tien varressa seisoi kyytiä odottamassa useita nuoria siirtokuntalaismiehiä rinkka olalla ja konekivääri siinä rinnan päällä, ehkä palaamassa lomalta takaisin armeijaan tai sitten ei, sillä monet siirtokuntalaismiehet kantavat konekivääriä joka tapauksessa.

Päällisin puolin en enää hätkähdä aseita, pystyn suhteellisen tyynesti juttelemaan israelilaisten IDF:n (Israeli Defence Force) sotilaiden tai rajapoliisin tai siviilipoliisin kanssa, mutta jotain tapahtuu alitajunnassani.

Olen viimeisen kahden viikon aikana nähnyt unia aseista. Toissayönä näin unta, että yritin piiloutua Israelin poliisin tehdessä rynnäkön taloon jossa olin, makasin lattialla yrittäen piiloutua, mutta israelilainen rajapoliisi ampui minua neljästi selkään ja kuolin. Viime yönä näin unta israelilaisista siirtokuntalaisista. Molemmat unet olivat painajaisia ja heräsin kun unessani kuolin. Alitajuntani käsittelee siis aseita ja väkivaltaa. 

On rankkaa joutua elemaan tietyllä tasolla koko ajan varuillaan. Minusta on paradoksaalista, että pelkään oikeasti enemmän israelilaisia kuin palestiinalaisia vaikka maailman media syöttää koko ajan tietoa päinvastaisesta asiasta. Lukiessani verkkosanomalehtiä vastaan tulee koko ajan juttuja palestiinalaisista, mutta harvemmin mitään israelilaisten vaarallisuudesta, mutta silti täällä kaikki näyttäytyy toisenlaisena.

En ole ollut täällä kauan, mutta olen jo nähnyt tilanteita, joissa israelilaisten sotilaiden käyttäytyminen on ollut vähintäänkin pelottavaa. Tiistaina israelilainen rajapoliisi uhkasi pidättää meidät kun kävelimme hänen mielestään väärästä paikasta tarkastuspiste 300 autoportin lähellä ja otti yhdeltä meistä passin pois n. 15 minuutiksi.

Ollessani 25. toukokuuta aamulla tarkastuspisteellä satuin seisomaan metrin päässä kun rajapoliisi pidätti palestiinalaisen nuoren miehen käyttäen mielestäni tarpeetonta väkivaltaa, vaikka pidätettävä ei edes vastustellut. Kyseinen pidätettävä joutui ilmeisesti pidätetyksi, koska hän uskalsi kyseenalaistaa Kanadasta tulleen palestiinalaisten turistiryhmän oikeuden mennä jonon ohi, vaikka muut ihmiset olivat jonottaneet lähes 1,5 tuntia.

Pidätystilanteessa ”catwalkilla” yläpuolellani oleva sotilas osoitti koko ajan minua konekiväärillä ja huusi jotain hepreaksi, koska seisoin siinä aivan vieressä ja kyselin, että miksi hänet pidätetään. En uskonut, että hän ampuisi minua, mutta näin, että hän oli peloissaan.

Ehkä aseuneni ja kuolemiseni tulevat noista kahdesta tilanteesta, sillä en ole koskaan aikaisemmin ollut konekiväärin tähtäimessä. Täällä aseiden kanssa joutuu tekemisiin päivittäin, EAPPI-ohjelmassa ollessa ehkä enemmän kuin muutoin, sillä monet tehtävämme liittyvät tarkastuspisteisiin ainakin Betlehemissä.

Täällä aseet eivät tuo turvallisuuden tunnetta, päinvastoin. Eikö turvallisessa yhteiskunnassa niin pitäisi olla?  

 

Nina Loimi

4.7.2006