Naiset pukeutuvat mustaan

Perjantaina 12.8. kello 13.00 alkaen seisoin Jerusalemin keskustassa kiireisessä tienristeyksessä, pukeutuneena kokomustiin vaatteisiin. Käteeni sain israelilaiselta tuttavaltani mustan kädenmuotoisen kyltin, johon oli kirjoitettu hepreaksi: Dai lekibush, loppu miehitykselle.

Seisoessani mielenosoituksessa liityin tuhansien naisten eri puolilla maailmaa ylläpitämään traditioon, joka sai alkunsa Israelissa. Vuonna 1988, vastauksena ensimmäisen intifadan syttymiseen, syntyi Israelissa liike nimeltä Nashim be shahor,  ”naiset mustissa”.  Ajatus oli hyvin yksinkertainen: naiset kokoontuivat säännöllisesti julkisille paikoille rauhallisiin vigilioihin, pukeutuen surun väriin, mustaan.

Nykyään ”naiset mustissa” tunnetaan myös eri puolilla maailmaa muun muassa nimillä Women in Black, Donne in Nero, Zene u Crnom, Mujeres de Negro, Femmes en Noir, Vrouwen in het Zwart. Yhteistä heille ovat taistelu sotaa, epäoikeudenmukaisuuksia ja väkivaltaa vastaan.

Mielenosoitus, johon Jerusalemissa osallistuin, aloitti viisipäiväisen Women in Black –liikkeen kansainvälisen konferenssin otsikolla ”naiset vastustavat miehitystä ja sotaa”. Teemaa pohdittiin niin kansainvälisestä kuin Lähi-idän konfliktin näkökulmasta, työpajojen kautta mutta myös käytännön toimintaan osallistuen.

Konferenssin järjestäjinä oli sekä israelilaisia että palestiinalaisia naisia. Osalle palestiinalaisista naisista konferenssipaikalle pääseminen Itä-Jerusalemiin oli mahdollista, toisille hankalampaa. Siksi yksi konferenssin päivistä piti sisällään kansainvälisten osallistujien vierailun Länsirannalla Ramallahissa tapaamassa palestiinalaisia naisaktivisteja. Tämä matka oli solidaarisuuden osoitus palestiinalaissisarille, mutta myös tärkeä symbolinen ele, jolla murrettiin eristäytyneisyys ja liikkumisrajoitukset, jotka varjostavat palestiinalaisten päivittäistä elämää. Israelilaiset naiset eivät puolestaan tietenkään voineet osallistua tälle matkalle: toisen intifadan jälkeen Israelin kansalaisia on kielletty menemästä palestiinalaisalueille.

Päivä Palestiinassa päättyi mielenosoitukseen Bilinin kylässä, joka on tullut kuuluisaksi taistelustaan Israelin rakentamaa muuria vastaan. Rauhanomaisten mielenosoitusten kautta kyläläiset yrittävät estää kahden kolmasosan maistaan takavarikoimisen. Israelin armeija on tähän mennessä vastannut kovin ottein paikallisten ja israelilaisten aktivistien yhdessä joka perjantai järjestämiin mielenosoituksiin. Niinpä myös meidän kansainvälisten ja palestiinalaisten naisten yhteistä mielenosoitusta oli vastassa hampaisiin asti aseistettu joukko sotilaita. Mielenosoituksen loputtua, ja naisten jo ryhdyttyä poistumaan paikalta, armeija ampui peräämme kyynelkaasua.

Kotiseurakunnassani Varkaudessa lauloimme usein nuorten kesken USA:n mustien kansalaisoikeusliikkeen kuuluisaksi tekemää laulua We shall overcome, voiton kerran saamme. Viiden Women in Black konferenssipäivän aikana tämä laulu tuli uudelleen hyvin tutuksi minulle. Laulaessamme laulua vigiliassa Jerusalemissa tai mielenosoituksissa Bilinissä ja Qalandian tarkastuspisteellä, laulu tuntui yhtäkkiä saavan asiaankuuluvan kontekstin ja merkityksen. Sanat, ”we shall live in peace, we shall all be free, we’ll walk hand in hand” olivat hyvin kaukana ympäröivästä todellisuudesta ja siten ajankohtaisia toiveita, jotka lähtivät suoraan laulajien sydämestä. Laulun loputtua ilmaan jäi soimaan luja vakaumus: jonakin päivänä voitto on meidän. 

 

Heidi Kumpulainen

9.9.2005

EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta EAPPI-koalition (Kirkon Ulkomaanapu, Ortodoksisen kirkon ulkomaanapu Ortaid ja NNKY-liitto ry. )kantaa.