Älkää kutsuko meitä vähemmistöksi

Israelin-Palestiinan konflikti mielletään usein vain muslimien ja juutalaisten väliseksi. Länsirannalla ja Jerusalemissa on kuitenkin kautta aikain asunut myös kristittyjä. Heidän elintilansa kutistuu huolestuttavaa tahtia. Jerusalemissa asuvien palestiinalaisten kristittyjen määrä on laskenut rajusti sen jälkeen, kun Israeli miehitti Itä-Jerusalemin ja Länsirannan vuonna 1948.

"Ennen vuotta 1948 täällä asui 32 000 palestiinalaista kristittyä. Nyt tuo luku on enää alle 9000. Tuhannet elävät diasporassa", sanoo Yusef Daher, Jerusalem Inter-Church -keskuksen johtaja ja viiden Jerusalemissa asuvan lapsen isä.

Daher on työskennellyt kirkkokeskuksessa neljä vuotta. Hän tietää, miten vaikeaa on elämä kristittynä palestiinalaisena kaupungissa, jonka ovat julistaneet pääkaupungikseen sekä muslimit että juutalaiset.

Yksi kristittyjen suurimpia ongelmia on asumisoikeus.  Daherin 21 perheenjäsenestä 10 joutuu tälläkin hetkellä asumaan jossain muualla kuin kotikaupungissaan. Syyt vaihtelevat.

Daherin veli on asunut Yhdysvalloissa kymmenen vuotta. Nyt hän ei voi tulla takaisin, koska Israelin mukaan jerusalemilainen, joka on asunut kaupungin ulkopuolella yli 7 vuotta, ei voi enää väittää kaupunkia elämänsä keskukseksi. Jerusalemilaiset palestiinalaiset kun eivät ole Israelin kansalaisia, vaan vain Jerusalemin asukkaita. Toisin kuin vaikka Suomessa, Jerusalemissa oikeutensa kotiin menettää, jos on poissa liian pitkään.

Kuva 1: Yusef Daherin mielestä Jerusalemin tulisi olla kaikille avoin, vapaa kaupunki.

Daherin toisen veljen vaimo, Jerusalemissa hänkin syntynyt, on niinikään asunut aiemmin Yhdysvalloissa. Nyt hän joutuu matkustamaan Jordaniaan kolmen kuukauden välein uusiakseen turistiviisuminsa passissaan. Näin siitäkin huolimatta, että hänen miehensä on jerusalemilainen ja kaupungissa syntynyt. Israel kun ole suostunut perheiden yhdistämiseen lähes 10 vuoteen. Tämän takia jerusalemilaisen on hyvin vaikea avioitua Länsirannalla tai toisessa maassa asuvan palestiinalaisen kanssa.

Ongelmat eivät lopu siihen.

"Siskoni ja hänen miehensä ovat syntyneet Jerusalemissa, mutta koska miehen työpaikka on Ramallahissa ja koska heillä on talo siellä, he eivät enää saa uusia Jerusalemin henkilökortteja. Tällaisesta ongelmasta ei ollut mitään tietoa kymmenen vuotta sitten, kun he muuttivat Ramallahiin". Ilman Jerusalemin henkilökortteja Daherin perhe ei käytännössä voi enää tulla Jerusalemiin, vaikka se on heidän kotinsa.

Jerusalemin palestiinalaiset kristityt kärsivät myös pahasta asuntopulasta. Daherin mukaan maa-ala, jolle palestiinalaiset saavat Jerusalemissa rakentaa, on vain 13 prosenttia kaupungin pinta-alasta. Tuo ala on jo lähes täyteen rakennettu. Palestiinalaisten on usein pakko rakentaa taloihinsa kokonaan uusia kerroksia tai muita laajennuksia saadakseen perheensä mahtumaan. Tämä heidän on melkein aina tehtävä laittomasti, sillä Jerusalemin kaupunki myöntää vain äärimmäisen harvoissa tapauksissa uusia rakennuslupia palestiinalaisille. Laittomasta rakentamisesta rangaistaan usein tuhoamalla koko talo.

"Kristityistä perheistä 22:n talo on tällä hetkellä häätö- tai tuhoamisuhan alla. Viiden vuoden päästä Jerusalemissa asuvien kristittyjen palestiinalaisten määrän odotetaan putoavan 5500:een", Daher varoittaa.

Kuva 2: Jerusalem ei ole pelkästään muslimien ja juutalaisten pyhä kaupunki. Palestiinalaisten kristittyjen määrä kuitenkin laskee kovaa vauhtia.

Kristityt ovaat eräänlaisia väliinputoajia. Heidän suhteensa Israelin hallintoon on yhtä huono kuin muslimeilla, mutta he eivät kuulu myöskään palestiinalaisten muslimienemmistöön. Marraskuussa 2010 Allianssi-kirkko Länsi-Jerusalemissa paloi osittain. Palo vaikutti tuhopolttoyritykseltä, joskaan syyllisiä ei koskaan löytynyt.

"Ennen paloa kirkko oli saanut lukuisia uhkauksia kiihkouskovaisilta juutalaisyhteisöiltä", Daher kertoo.

Kristittyjen ei ole helppo harjoittaa uskontoaan Jerusalemissa. Varsinkin ne kristityt palestiinalaiset, jotka asuvat Länsirannalla, pääsevät vain harvoin pyhään kaupunkiinsa. Israel myöntää Länsirannan kristityille lupia tulla Jerusalemiin kristillisten juhlapyhien aikana, mutta luvan saavat vain harvat.

"Viranomaiset väittävät antavansa 10 000 lupaa pääsiäisenä, mutta todellisuudessa tuo luku on noin 3000. Ja jos kristittyjen juhlapyhä osuu samaan aikaan juutalaisen kanssa, vähemmän lupia myönnetään".

Paikalliset kirkot yrittävät kamppailla syrjintää vastaan. "Kirjoitimme vetoomuksen eri valtioiden päämiehille ympäri maailman ja yritämme esittää asiamme kansainvälisessä oikeudessa", Daher kertoo.

Kirkoilla on myös paljon rakennus- ja kouluprojekteja Jerusalemissa. Vuosien varrella noin tuhat taloa on rakennettu paikallisten kirkkojen tuella.

Vaikka kristittyjen määrä putoaa, Daher ei halua, että häntä kutsutaan vähemmistön edustajaksi. "Me emme olemme vähemmistö. Olemme paikallinen, alkuperäinen osa Jerusalemin väestöä", hän painottaa. "Haluamme avoimen kaupungin. Emme vastusta juutalaisia tai muslimeja. Me vastustamme poissulkevuutta", Daher sanoo.

"Jerusalemin pitäisi olla kaikille Jumalan lapsille avoin ja vapaa kaupunki. Täällä kaikilla pitäisi olla samanlaiset oikeudet".

Niku Hooli,

Jerusalem

EAPPI-tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.