Israelin sotilas kieltää palestiinalaiselta paimentamisen maillaan, jotka ovat lähellä siirtokuntaa (kuva: EAPPI 2008)
Israelilaisen rauhanjärjestön tutkimus näyttää kuinka siirtokuntia laajennetaan
Juutalaissiirtokuntien poistaminen Länsirannalta on yksi keskeisistä teemoista rauhanneuvotteluissa Israelin valtion ja palestiinalaishallinnon välillä. Länsirannalla on tällä hetkellä yli sata Israelin siirtokuntaa (1). Länsiranta on Israelin sotilaallisesti miehittämää aluetta kansainvälisen lain mukaan. Miehittävän valtion (Israel) siviiliväestön siirtäminen miehitetyille alueille on laitonta (2). Siirtokunnat ovat kuitenkin Israelin valtion siirtokunniksi kaavoittamia alueita ja sen oman lain mukaan laillisia. Siirtokuntapolitiikka heijastaa kuinka Israelin armeija miehittäjänä toimeenpanee eri käytäntöjä israelilaisväestölle ja palestiinalaisväestölle Länsirannalla.
Siirtokuntia varten on takavarikoitu palestiinalaisten omistamia maita neljällä eri tekniikalla: armeijan turvallisuusperusteita käyttämällä (3), julistamalla maita Israelin valtion maiksi (esimerkiksi kansallispuistoiksi) (4), rakentamalla Israelinkin lain mukaan laittomia asutuskeskuksia eli etäpesäkkeitä (5) ja laajentamalla olemassa olevien siirtokuntien rajoja.
Israelilainen rauhanjärjestö B'tselem julkaisi syyskuussa raportin, jossa on tutkittu kuinka siirtokuntia on laajennettu järjestelmällisesti kasvattamalla niiden reuna-alueita. Palestiinalaisilta on ensiksi kielletty pääsy omille mailleen, ja lopuksi pääsy on estetty aitaamalla alueet. Tutkimuksen mukaan siirtokuntalaiset ovat häätäneet palestiinalaisia mailtaan väkivallankäytöllä ja häirinnällä. Israelin armeija estää palestiinalaisilta pääsyn siirtokuntien lähelle ajoittain väkivaltaisin keinoin.
B'tselem huomauttaa, että siirtokuntalaisten palestiinalaisten taholta kokema uhka on todellista: 2002-2004 palestiinalaiset tappoivat 31 siirtokuntalaista. Hyökkäykset siviilejä kohtaan ovat sotarikoksia, ja Israelilla on velvollisuus suojella kansalaisiaan. 'Suojelun on kuitenkin tapahduttava laillisin keinoin. --- Israel käyttää hyväkseen velvollisuuttaan suojella siirtokuntalaisia oikeuttaakseen palestiinalaismaiden laittoman haltuunoton', raportti toteaa.
Raportti tarkastelee erityisesti 12 siirtokuntaa, joihin sovelletaan uutta turvallisuuspolitiikkaa. Turvallisuuspolitiikan mukaan tietyt alueet julistetaan armeijan taholta 'erikoisiksi turva-alueiksi'. Nämä armeijan toimeenpanemat turva-alueet ovat kasvattaneet kyseisten siirtokuntien koon 2,4 -kertaisiksi. Turva-alueiden maista yli puolet on yksityisten palestiinalaisten henkilöiden omistuksessa.
Raportin mukaan päästäkseen omistamilleen mailleen turva-alueiden sisäpuolella, Israel edellyttää maanomistajilta useita ehtoja sisältävän pitkän ja nöyryyttävän byrokraattisen prosessin läpikäymisen. 'Tämä lähestymistapa heijastaa sitä vääristynyttä käsitystä, jonka mukaan ihmisten päästäminen mailleen on valistuneen hallituksen myötämielinen teko, eikä miehittävän valtion velvollisuus niitä palestiinalaisia kohtaan, joille maanomistajina tämä perustavanlaatuinen oikeus kuuluu.'
Samaan aikaan armeija sallii juutalaisille siirtokuntalaisille pääsyn näille maille, joiden tarkoituksena on luoda puskurivyöhykkeitä palestiinalais- ja israelilaisväestöjen välille. Tämä asettaa Israelin valtion turvallisuusperustelut kyseenalaiseksi. Järjestö korostaa raportissaan, että tämä on vain yksi useista tavoista anastaa maita ja kieltää palestiinalaisilta pääsy niille.
Geneven sopimuksen mukaan siirtokunnat ovat laittomia. B'tselemin raportti toteaa seuraavan: 'Israelilla on velvollisuus suojella kansalaisiaan ja myös niitä siviilejä, jotka on siirretty miehitetyille alueille. Suojelun on kuitenkin tapahduttava lain puitteissa, eli palauttamalla siirtokuntalaiset Israeliin.'
Tekstissä kursiivilla esiintyvät lainaukset ovat B'tselemin raportista
Raportti: B'tselem: Acess Denied, 2008.
Lähteet:
(1) Peace Now: Settlement List.
(2) Diakonia: International Humanitarian Law in the Occupied Palestinian Territories.
(3) B'tselem, Under the Guise of Security
