EAPPI
Ekumeeninen kumppanuusohjelma
palestiinalaisalueilla ja Israelissa

Israelilainen konttiasunto saapuu Hebronin keskustaan. Konttiasunto on tyypillinen tapa sekä laittomien siirtokuntien kasvattamiseen että ulkoasemien perustamiseen. (EAPPI, 2008)
16.11.2008
Israelin juutalaiset asutuskeskukset eli siirtokunnat Palestiinalaisalueilla ovat kansainvälisen oikeuden mukaan kaikki laittomia, koska miehittäjä ei saa siirtää siviiliväestöään miehitetyille alueille eikä yleisesti liittää maa-alueita omaan valtioonsa voimakeinoin (1). Miltei kaikki maa-alueet, joiden päällä siirtokunnat ovat, ovat olleet yksityisten palestiinalaisten omistuksessa. Maat on joko julistettu Israelin valtion maiksi tai niiden päälle on rakennettu (2). Molemmissa tapauksissa tämä tapahtuu Israelin armeijan ylivoiman nojalla. Israelilaisia asuu Länsirannan alueella n. 462 000 (mukaan lukien Itä-Jerusalem) (3).
Siirtokuntia on Israelin näkökulmasta kahdenlaisia. Siirtokunnat ovat asutuskeskuksia, jotka Israelin valtio on kaavoittanut siirtokunniksi ja tunnustaa Israelin paikkakuntina. Nämä asutuskeskukset nauttivat kaikista julkisista palveluista sekä tieyhteyksistä, ja niihin sovelletaan Israelin lakia (4). Palestiinalaisilla ei ole pääsyä siirtokuntiin, ja Israelin armeija soveltaa heihin sotalakia. Esimerkiksi Palestiinalaisalueilla sijaitsevat Kuolleen meren lomakeskukset ovat siirtokuntia. Käytännössä nämä siirtokunnat ovat osa Israelin valtiota. Israel pitää siirtokuntia laillisina, mutta kansainvälisen oikeuden mukaan ne ovat laittomia.
Toiseksi, Länsirannalla on myös juutalaisia asutuskeskuksia, joita Israelin valtio ei ole kaavoittanut siirtokunniksi. Vuonna 1996 Israelin valtio teki päätöksen olla rakentamatta uusia siirtokuntia - olemassa olevien laajentamista ei kuitenkaan kielletty. Sen jälkeen Israelin valtio ei ole myöntänyt lupia uusien siirtokuntien rakentamiselle, mutta niitä on kuitenkin perustettu. Nämä ovat siirtokuntalaisten itsensä perustamia, ja alkavat usein muutamasta konttiasutuksesta. Englanniksi näistä käytetään sanaa 'outpost'. Suomeksi niitä kutsutaan etäpesäkkeiksi tai ulkoasemiksi. Nämä asutuskeskukset ovat Israelin lain mukaan laittomia, ja Israel on ''tiekartta'' -rauhansuunnitelmassa sitoutunut purkamaan kaikki vuoden 2001 jälkeen perustetut asutuskeskukset. Juutalaisten asutuksen leviämisestä kieliviä ulkoasemia on kuitenkin Länsirannalla yli 100, joista 60 prosenttia on rakennettu vuoden 2001 jälkeen (5).
Kuvassa: Ulkoasemia näkyy Länsirannan eteläosissa kukkuloiden päällä.
Vuonna 2005 Israelin eduskunta Knesset teetti tutkimuksen ulkoasemista. Entisen valtionsyyttäjän Talia Sassonin raportin mukaan: '' Luvattomat ulkoasemat Länsirannalla ovat siirtokuntien rakentamisen jatke. Siinä missä aiemmin Israelin valtio virallisesti tunnusti ja kannusti siirtokuntaliikettä, 1990-luvun alussa tapahtui muutos muutamassa vuodessa. Israelin hallitukset eivät enää virallisesti olleet mukana siirtokuntien perustamisessa. Syynä muutokseen oli ilmeisesti Israelin kansainväliseen tilanteeseen vaikuttanut usean maan negatiivinen suhtautuminen siirtokuntia kohtaan. Tämä ei kuitenkaan ollut asian laita Israelin julkishallinnon ja muiden valtionelinten kohdalla, jotka ottivat luvattomien ulkoasemien perustamisen asiakseen.''(6)
''Luvaton [ulkoasema] on laiton. Tutkittuani kaikki hallituksen päätökset [. . .] en löytänyt ainoatakaan päätöstä uuden siirtokunnan perustamisesta tai jo olemassa olevan laajentamisesta sitten 1990-luvun alun'', Sasson toteaa. Viisitoista kaikista Sassonin tarkastelemista ulkoasemista olivat puhtaasti yksityisten palestiinalaisten omistamilla mailla. ''Ennen kaikkea tämä on vakava loukkaus omistuksen oikeudelle, joka kuuluu Israelin perusoikeuksiin. [. . .] Ei ole mitään tapaa laillistaa ulkoaseman perustamista yksityisten palestiinalaisten maille, ei edes jälkikäteen. Kaikki sellaiset ulkoasemat on tyhjennettävä: mitä nopeammin sen parempi.''
Kuvassa: Siirtokuntalaiset valtasivat talon vuosi sitten ja väittävät, että se on laillisesti ostettu palestiinalaisilta omistajilta. Israelin poliisi epäilee, että kauppasopimus on väärennetty (Haaretz). Puolustusministerin tyhjentämiskäskystä huolimatta, ulkoasema on kasvanut. Taloon on vedetty sähköt, ikkunat on uudistettu ja se on sisältä remontoitu (Btselem). Sotilaat antavat vain juutalaisten käyttää talon vieressä kulkevia polkuja. Tällä viikolla Israelin korkein oikeus antoi siirtokuntalaisille kolme päivää aikaa poistua talosta, kunnes omistajuuskiista ratkaistaan (Haaretz).
Selvitys toteaa, että vastuussa olevien julkishallinnon tahojen osalta ei ole kyse laiminlyönnistä vaan järjestelmästä. Esimerkiksi Israelin Rakennus- ja asutusministeriö on avustanut ulkoasemia joko taloudellisesti tai suoraan maatöissä, teiden rakentamisessa, veden ja sähkön vetämisessä, konttien pystyttämisessä ja julkisten rakennusten perustamisella tarkastamatta maanomistusasiakirjoja (7). Puolustusministeri ja -ministeriö sekä Israelin armeija ovat vastuussa ulkoasemien suojelusta ja niiden tuhoamisesta, jos näin päätetään (8).
Ulkoasemien perustaminen liittyy olennaisesti tiettyjen valtaapitävien israelilaisten tahojen pyrkimyksiin kasvattaa Israelin valtion maa-alueita. Puolustusministeri Barak on viime kuukausina hyväksynyt monien siirtokuntien kasvattamisen (9), mikä kielii yleisistä pyrkimyksistä kasvattaa Israelin alueita Länsirannalla. Ulkoasemien kohdalla, vastuussa ovat kuitenkin enisijaisesti olleet erilaiset ministeriöt, puolustusministeriön valtiosihteeriin saakka, yhteistyössä siirtokuntalaisten kanssa. Myös ''Israelin armeijan tarjoama suoja luvattomille ulkoasemille ja sen pelkkä läsnäolo ulkoasemilla, saa armeijan tahtomattaan antamaan hyväksyntänsä luvattomille ulkoasemille,'' Sasson -raportti toteaa. Vaikka ei siis voida sanoa, että Israelin hallitukset olisivat suoraan vastuussa ulkoasemista, merkittävä osa viranomaisista ovat. Myös se, että Israelin lakia rikkovia ulkoasemia ei poisteta tehokkaasti luo todellisuuden, jossa ulkoasemat hyväksytään. Viimeiseksi, on syytä kysyä kuinka erilaisista ilmiöistä ulkoasemien ja siirtokuntien kohdalla todellisuudessa on. Esimerkiksi osa ulkoasemista ovat virallisesti siirtokuntien naapuristoja, vaikka sijaitsevat kilometrien päässä näistä (10).
Kansainvälisen oikeuden mukaan laittomat Israelin siirtokunnat ja ulkoasemat ovat juutalaisten asuttamia (11) eikä palestiinalaisilla ole pääsyä näille alueille. Näin Israelin valtio tukee etnisesti ''puhtaiden'' alueiden luomista suosimalla toista väestöä. Esimerkiksi vuosina 2000-2007 israelilaisia rakennuksia on Länsirannalla tuhottu 199 (12), siinä missä palestiinalaisia taloja on tuhottu 1900, koska ne olivat Israelin julkishallinnon mukaan rakennettu luvatta (13).
Israelilaisen sanomalehden Haaretzin analyysin mukaan siirtokuntalaiset ovat ottaneet käyttöön tietoisen strategian: ulkoasemien poistamisesta seuraa välittömästi väkivaltainen hyökkäys, joista osa kohdistuu myös Israelin armeijaan. Tällä pyritään nostamaan ulkoasemien poistamisen poliittista hintaa. Haaretz arvioi, että tänä vuonna siirtokuntalaisten lisääntynyt väkivallankäyttö johtuu rauhanneuvotteluista (14). Vastauksena väkivaltaan, hallitus teki marraskuun alussa päätöksen lakkauttaa kaiken julkisen rahoituksen ulkoasemiin (15). Voidaan tulkita, että näin myös Israelin hallitus tunnustaa julkisen rahoituksen merkityksen ilmiön kannalta.
Israelilaisten tutkimusten mukaan 80 prosenttia kaikista siirtokuntalaisista asuvat siirtokunnissa ensisijaisesti taloudellisista syistä ja 20 prosenttia ensisijaisesti kansallisuskonnollisista syistä. Nämä eivät sulje toisiaan pois - suurin osa 80 prosentista kallistuu poliittisesti kansallisuskonnollisia liikkeitä kohti (16). Tämä edelleen osoittaa julkisen rahoituksen merkitystä kannustimena koko siirtokuntaliikkeessä. Ulkoasemien perustajat kuuluvat kuitenkin tähän 20 prosenttiin - he näkevät itsensä Israelin 'pioneereinä'. Suuri osa tämän päivän siirtokunnista, joissa taloudelliset siirtokuntalaiset asuvat, on perustettu samalla tekniikalla kuin ulkoasemat, ja ne on jälkikäteen kaavoitettu siirtokunniksi (esim. Hebron, Maaleh Adumim) (17). Vaikka ulkoasemat siis käytännössä ovat kuin pieniä siirtokuntia, niiltä puuttuu tänä päivänä Israelin valtion virallinen hyväksyntä.
Kuvassa: Hebronin siirtokunta sai virallisen statuksen 80-luvulla, kun siirtokuntalaisperheitä muutti salaa tähän rakennukseen, eivätkä suostuneet poistumaan Israelin valtion tyhjentämiskäskyistä huolimatta (Jewish virtual library).
Uskonnollisesti motivoituneet siirtokuntalaiset ovat Länsirannan miehityksen lopettamisen ja siten siirtokuntien poistamisen kärjekkäimpiä vastustajia. Uskonnollinen sionismi perustuu Jumalan käskyjen täyttämiseen. Tämän juutalaisuuden tulkinnan mukaan, juutalaisten on asutettava Pyhä Maa (raamatullinen Israel, joka kattaa myös Palestiinalaisalueet) ja maiden on oltava juutalaisten hallussa, ennen kuin Messias voi saapua.
Lähteet:
(1) Diakonia: Settlements, ICJ Wall
(3) Btselem, Land expropriation and settlements, Statistics.
(4) Btselem, Land expropriation and settlements.
(5) Peace Now: what is an outpost?
(7) ibid.
(8) ibid.
(9) Haaretz. Barak approved settlement expansion despite Road Map, 14.11.2008.
(10) Sasson report.
(11) Central Bureau of Statistics, Israel, Population of Israel, 2006 (End of Year), Judea and Samaria.
(12) Peace Now: Area C: Palestinian Construction and Demolition Stats - February 2008.
(13) Israeli Committee Against House Demolitions, FAQ.
(14) Haaretz, ANALYSIS / The extreme right has sought to establish a 'balance of terror', 3.11.2008.
(15) Haaretz, Cabinet rules to cease funding illegal West Bank outposts, 3.11.2008.
(16) Peace Now: Quality of Life Settlers - January 2007
(17) PeaceNow, Chicago: Settlement Outposts Becoming Permanent, 2003.