Miksi alkuperämerkintä on tärkeä

Kuluttajilla on oikeus tietää tuotteen alkuperä 

Monelle suomalaiselle miehitys ja siirtokuntien laittomuus ovat syitä välttää siirtokuntien talouskasvua ja ihmisoikeusloukkauksia tukevia ostopäätöksiä. Kuluttajan on kuitenkin vaikea tunnistaa siirtokunnista tulevat tuotteet. Niiden alkuperä merkitään harhaanjohtavasti ja väärin israelilaiseksi, vaikka ne eivät sijaitse Israelin valtioalueella.

Monilla siirtokunnilla on menestyvää yritystoimintaa ja laittomuudestaan huolimatta ne ovat osa kansainvälistä kaupankäyntiä.Kaupankäynnistä saadut tulot edistävät siirtokuntien taloudellista omavaraisuutta. Taloudellisesti voimakkaita siirtokuntia on hankalampi vetää pois miehitetyiltä alueilta.

Suomessa toimii yli 30 yritystä, joilla on taloudellisia yhteyksiä siirtokuntiin. Yrityksien ja sijoittajien tulee olla vastuussa osallisuudestaan kansainvälistä oikeutta rikkoviin toimiin palestiinalaisalueilla.

Avraham Burgin mielipidekirjoitus siirtokuntatuotteiden merkitsemisestä

Siirtokunnat ovat laittomia 

Sodan oikeussäännöissä, tarkalleen ottaen neljännen Geneven sopimuksen artiklassa 49, kielletään miehittävän valtion väestön asuttaminen miehitetyille alueille.

Sopimuksen laatijana toimineen Punaisen Ristin kansainvälisen komitean mukaan kiellon tarkoituksena on estää miehitettyjen alueiden kolonisaatio. Artikla 49 kieltää sekä väestön pakkosiirrot että vapaaehtoisen muuton miehitetyille alueille.

Kansainvälinen tuomioistuin päätti yksimielisesti vuonna 2004, että Israelin siirtokunnat miehitetyillä palestiinalaisalueilla rikkovat neljännen Geneven sopimuksen 49 artiklaa. Myös YK:n turvallisuusneuvosto, Euroopan Unioni ja useiden maiden hallitukset ovat paheksuneet niitä toistuvasti.

Miehitetty alue ei ole miehittävän valtion itsemääräämisoikeuden alainen, jota voisi käsitellä miehittävän tahon etuja edistäen. Geneven sopimukset koskevat kaikkia valtioita.

Siirtokuntiin ja niiden laajenemiseen liittyy vakavia ihmisoikeusloukkauksia

Palestiinalaiset eivät voi liikkua vapaasti alueilla, jotka Israel on kohdentanut siirtokunnille. Länsirannan maa-alasta tämä tarkoittaa 43 prosenttia. Siirtokuntien aluehallinnoille suunnatuista maista kolmannes on palestiinalaisten yksityisomistuksessa olevia maita.

Siirtokuntarakentamista ja tulevaisuuden laajentamista varten tehdyt maiden haltuunotot ovat kutistaneet palestiinalaisten käytettävissä olevaa maa-alaa. Tämän vuoksi toimeentulon hankkiminen, perusinfrastruktuurin rakentaminen, palveluiden piiriin pääseminen ja asianmukaisten asuntojen rakentaminen ovat vaikeutuneet huomattavasti. Lisäksi siirtokuntien laajentamissuunnitelmat ovat johtaneet mittaviin palestiinalaiskotien tuhoamisprojekteihin ja ihmisten pakkomuuttoihin.

Vuonna 2011 viisi palestiinalaista kuoli ja yli 1000 haavoittui Israelin siirtokuntalaisten tai suoraan ja välillisesti siirtokuntien ylläpitoa turvaavien turvallisuusjoukkojen toimesta. Tapauksista yli 90% prosenttia suljettiin ilman syytettä. Rankaisemattomuus väkivallasta ja maiden anastuksesta loukkaa palestiinalaisten fyysisen turvallisuuden ja elinkeinon tarpeita.

Siirtokunnat ovat rauhan este

Jatkuva siirtokuntien rakentaminen ja laajentaminen palestiinalaisten maille edesauttaa Länsirannan maantieteellistä pirstaloitumista sekä Itä-Jerusalemin eristämistä Länsirannasta. Miltei puolet Länsirannan maa-alasta on kohdennettu siirtokunnille ja niiden vaatimalla infrastruktuurille.

Miehitettyjen palestiinalaisalueiden maantieteellisen yhtenäisyyden rikkominen estää elinkelpoisen palestiinalaisvaltion syntymiseen Israelin rinnalle.

Yli 500 tarkastuspistettä, tiesulkua ja muuta fyysistä estettä rajoittaa palestiinalaisten, sekä ihmisten että tavaroiden liikkumista. Niiden ensisijainen tarkoitus on fasilitoida siirtokunnissa asuvien liikkumista ja suojelua. Samalla ne vaikeuttavat huomattavasti palestiinalaisten yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä.