Paimenet uhan alla

Saara, Jordanlaakso

Osa EAPPI-tarkkailijan työtä on niin kutsuttu suojeleva läsnäolo, jonka idea perustuu sille, että ulkopuolisen tarkkailijan läsnäolo estää ongelmia. Jordanlaaksossa käytämme suojelevaa läsnäoloa menemällä paikallisten kanssa paimentamaan lampaita alueilla, missä on ongelmia siirtokuntalaisten kanssa.  Monet paimentolais- ja beduiiniyhteisöistä sijaitsevat aivan siirtokuntien kupeessa ja tällä on monia seurauksia, jotka heijastuvat heidän arkielämäänsä laidunalueiden pienenemisestä vesivarantojen tyhjenemiseen.

Kansainvälisen lain mukaan kaikki siirtokunnat ovat laittomia mutta Israelin valtion silmissä suurin osa Länsirannalla olevista siirtokunnista on laillisia lukuun ottamatta niin kutsuttuja ”outposteja” eli ”etuvartioasemiksi” luokiteltavia pieniä yhdyskuntia. Nämä ovat perustettuja ilman Israelin viranomaisten lupaa. Etuvartioasemat perustetaan yleensä olemassa olevien siirtokuntien läheisyyteen ja vaikka niillä ei ole laillista asemaa saavat ne nopeasti Israelilta kaikki tarvitsemansa palvelut, kuten veden, sähkön ja päällystetyn tien. Vaikka etuvartioasemat aloittavat laittomina siirtokuntina, tämä ei tarkoita sitä, että ne välttämättä pysyisivät sellaisina. Kansainvälisestä poliittisesta painostuksesta huolimatta Israel on 2010-luvulla laillistanut joitain etuvartioasemia liittämällä ne osaksi lailliseksi näkemiään siirtokuntia ja eilen parlamentti hyväksyi lain, joka mahdollisesti johtaa niiden laajempaan laillistamiseen.

Useimmiten etuvartioasemien siirtokuntalaiset ovat aggressiivisempia kuin jo vakiintuneiden siirtokuntien. Heidän olemassaolonsa on uhattuna, sillä heidän asumuksillaan ei ole lupaa ja maa, jonka he haluavat haltuunsa, on jo palestiinalaisten käytössä niin viljelykseen kuin laidunalueina. Ottaakseen alueen haltuunsa he välillä ahdistelevat alueella asuvia ihmisiä ja rajoittavat näiden elinpiiriä. Usein etuvartioasema alkaa muutaman ihmisen toimesta, joita tulevat avustamaan vapaaehtoiset, jotka eivät asetu sinne pysyvästi. Etuvartioasemien asukkaat ovat usein voimakkaasti ideologisia ja uskovat, että heillä on oikeus maahan, vaikka se olisikin palestiinalaisessa yksityisomistuksessa.

Muutama kuukausi sitten siirtokuntalaiset perustivat uuden etuvartioaseman pohjois-Jordanlaaksoon. Tämän myötä alueella asuvien palestiinalaisten elämä on vaikeutunut monin tavoin. Siirtokuntalaiset ahdistelevat heitä monin tavoin muun muassa estämällä lampaiden laiduntamisen palestiinalaisten aiemmin käyttämillään alueilla. Siirtokuntalaiset liikkuvat usein hiukan golf-kärryä muistuttavalla kulkupelillä partioimassa vuorilla varmistamassa, ettei vaan kukaan palestiinalainen ole alueella, joka heidän mukaansa kuuluu nyt heille. He kuljettavat mukanaan usein myös aseita tai jotain kättä pidempää uhkaillakseen alueella liikkuvia paimenia.

Aktiviteettina paimentaminen on mielenkiintoinen ja ympäristö kaunis, että vuorilla helposti unohtaa, minkä takia siellä olemme. Paimenet kuitenkin ovat jatkuvasti valppaina siirtokuntalaisten varalta. Paimenet koordinoivat keskenään niin oman yhteisönsä sisällä kuin paimenten kanssa läheisistä yhteisöistä. Tietoja jaetaan kännyköiden välityksellä siirtokuntalaisten ja omista liikkeistä. Meidän läsnäolomme on paimenilta saamamme palautteen mukaan ainakin jossain määrin aiheuttanut sen, että siirtokuntalaiset jättävät heidät rauhaan ainakin silloin, kun me olemme heidän mukanaan. Paimenten mukaansa lisääntynyt ulkopuolisten läsnäolo vuorilla selvästi stressaa siirtokuntalaisia, sillä he eivät pysty käyttäytymään kuten normaalisti ja rajoittamaan palestiinalaisten paimenten liikkeitä.

Ideana on, että läsnäolomme mahdollistaisi paimenille työrauhan, jolloin heidän ei tarvitse huolehtia ahdistelusta siirtokuntalaisten puolelta, vaan he voivat keskittyä eläimistään huolehtimiseen.  Jos paimenet eivät pysty käyttämään maata ja viemään lampaitaan laiduntamaan, vaarantaa se monin tavoin heidän elinkeinonsa. Palestiinassa ei ole suomalaiseen tapaan isoja laidunpeltoja, vaan eläimet laiduntavat ympäröivillä kukkuloilla ja vuorilla. Laidunalueen pienentyessä maan laatu helposti huononee, sillä se ei ehdi toipua käytöstä. Kun laiduntaminen tulee täysin mahdottomaksi siirtokuntalaisten toimien ja osittain myös liikalaiduntamisen johdosta, joutuvat paimenyhteisöt ostamaan lampaiden ruoan. Tämä on kallista ja usein pitkällä aikavälillä mahdotonta taloudellisesti.

Paimenet hallitsevat eläimiään joko koirien avustuksella tai erilaisen kutsuin ja huudoin. Myös aaseja käytetään monin tavoin apuna paimentamisessa. On hienoa nähdä, kuinka satapäinen lammaslauma muuttaa suuntaansa yhden paimenen toimesta. Lampaiden kanssa pysähdytään aina hetkeksi, jotta ne saavat syödä rauhassa ja kohta siirrytään taas eteenpäin seuraavalle alueelle. Luonnossa liikkuminen paikallisten paimenten kanssa on erittäin opettavainen ja antoisa kokemus. Luonto on karuudessaan kaunis. Paimenet ovat sukupolvien saatossa keränneet suuren määrän tietoa ympäröivästä luonnosta ja jakavat sitä mielellään. Olemme oppineet muun muassa, miten eri kasveja voi hyödyntää niin ruoanlaitossa kuin lääkinnällisesti. Lisäksi saamme aivan uuden näkökulman paikalliseen elämään, kun pääsemme kokemaan sen yhdessä heidän kanssaan.

Tee valmistuu nuotiolla ja aasin laukuista löytyy evääksi hedelmiä, leipää ja juustoa. Paimenet tuntuvat löytävän mukavan asennon missä tahansa kivisellä maalla.
Hiljaisuuden täyttää lampaiden määintä, laumanjohtajan kaulassa roikkuvan kellon kilinä, paimenten jutustelu ja ruohon syönnistä kuuluva ääni. Idyllin rikkoo aina välillä armeijan harjoituksista kuuluva ammunnan tai räjähdysten ääni, tai hävittäjien kumu. Kun usean tunnin vuorilla oleskelun jälkeen lampaat ovat saaneet syödä kyllikseen, on aika palata takaisin yhteisöön.