Siitä puhe mistä puute

Saara, Jordanlaakso

Vesi ja sen puute ovat yksi useimmiten esille nostetuista ongelmista EAPPI-tarkkailijoiden vieraillessa paikallisissa yhteisöissä Jordanlaaksossa. Ongelmana on niin veden riittämättömyys ihmisten jokapäiväisiin tarpeisiin, kuten peseytymiseen ja ruoanlaittoon kuin tankkiveden kalleus. Alueella, jossa maatalous on yksi pääelinkeinoista, veden puute vaikuttaa väkisinkin ihmisten toimeentuloon. Monissa yhteisöistä ei ole lainkaan juoksevaa vettä ja niissä, joissa on, vedensaanti on silti rajoitettua. Asiaa pahentaakseen vesi on monin paikoin saastunutta haitallisten maatalouspäästöjen ja jätevesien puutteellisen käsittelyn vuoksi, mikä tekee siitä ihmisille käyttökelvotonta. (i) YK:n humanitaarisen tilannekatsauksen mukaan rajoitettu vedensaanti on yksi syistä, joka lisää pakkomuuton riskiä.(ii)

YK:n tilastojen mukaan Länsirannan C-alueella asuva palestiinalainen käyttää keskimäärin alle 30 litraa vettä päivässä ja paikoittain jopa niin vähän kuin 20 litraa, mikä on selkeästi alle Maailmanterveysjärjestön päivittäisen suosituksen, joka on 100 litraa. Yleisesti Länsirannalla on käytössä noin 70 litraa vettä päivässä (iii), mikä sekin jää alle WHO:n suosituksen. Länsiranta on täysin riippuvainen vuoriston pohjavesivarannoistaan vedenlähteenään, sillä Palestiinalaishallinto ei tee veden suolanpoistoa tai muuten käsittele vettä maataloutta varten. Vuodesta 1967 lähtien Länsirannan vesivarannot ovat olleet Israelin kansallisen vesiyhtiön Mekorotin hallinnassa, jolta palestiinalaiset ostavat vetensä. Vesiongelmaa pahentaa vanha ja huonokuntoinen vesijohtojärjestelmä ja vuodot, joiden johdosta noin kolmasosa Länsirannalle toimitetusta vedestä menee hukkaan. (iv) Jordanlaakso on pohjavesirikasta aluetta mutta lähes kaikki vesilähteet ovat Israelin hallinnassa.

Yksi työnlopetusmääräyksen saaneista putkista. Tämä putkisto olisi mahdollistanut yhteisölle uusien peltoalueiden käyttöönoton, mistä johtuen aiemmin käytettyjä peltoja olisi voinut lepuuttaa antaen niiden toipua viljelystä näin mahdollistaen paremman sadon tulevaisuudesta.

Moniin paimentolais- ja beduiiniyhteisöihin ei tule juoksevaa vettä, vaan he elävät tankkiveden varassa ja talvisin he pystyvät käyttämään myös rajoitetusti kerättyä sadevettä. Osittain infrastruktuuri puuttuu heidän liikkuvasta elämäntyylistään johtuen. Nykyään näistä yhteisöistä on tilanteen pakottaessa tullut entistä enemmän paikallaan pysyviä mutta vesijohtojärjestelmien rakentaminen ei ole mahdollista, sillä heidän asuinpaikkansa ovat C-alueella, kuten suurin osa (87%) Jordanlaaksosta. Oslon sopimusten jälkeen luodun jaon perusteella C-alue on Israelin siviili- ja turvallisuushallinnon alaisuudessa. Tämä vaikeuttaa elämää monin tavoin, sillä kaikenlaiseen rakentamiseen, myös vesi-infrastruktuuriin, tarvittavat luvat pitää hakea israelilaiselta hallinnolta, joka myöntää niitä erittäin harvoin. Vuosina 2010-14 hyväksyttiin YK:n tilastojen mukaan vain 1,5% palestiinalaisten rakennuslupahakemuksista. (v)

Nämä yhteisöt ovat edellä mainituista syistä tankeilla kuljetettavan veden varassa. Tankkivesi on kallista ja huonon sään sattuessa on mahdollista, ettei vettä pystytä toimittamaan, sillä tiet ovat kulkukelvottomia tankeille. Monet näistä yhteisöistä ovat syrjässä ja kaukana muusta asutuksesta, mikä tekee tankkivedestä kalliimpaa, sillä sen hinta nousee kuljetusetäisyyden mukaan. Juokseva vesi maksaa noin viisi shekeliä kuutiolta, kun taas tankkivedestä täytyy maksaa 20-50 shekeliä kuutiolta riippuen etäisyydestä ja teiden vaikeapääsyisyydestä. Tankkiveden kalleudesta johtuen vesimaksut saattavat olla jopa puolet kaikista kuukauden menoista köyhimmissä yhteisöissä. (vi)

Monin paikoin jo Jordanian vallan aikana kaivetut kaivot ovat kuivuneet tai niistä saa vain suolaista vettä pohjaveden siirryttyä syvemmälle sekä sateiden vähyyden että siirtokuntien runsaan vedenkäytön ja syvempien kaivojen johdosta. Lisäksi osassa kaivoista vesi on suolaista tai muuten saastunutta maatalouden päästöistä johtuen. Siirtokunnat käyttävät runsaasti vettä maanviljelykseensä ja tämä on aiheuttanut ongelmia palestiinalaisille, jotka ovat riippuvaisia samasta pohjavedestä ja vesilähteistä. Moni lähde on kuivunut tai sen vesi on käännetty siirtokunnan käyttöön ja palestiinalaiset jäävät joko täysin ilman vettä tai saavat vain murto-osan siitä, mitä heidän käytettävissään oli ennen. Kaivot, kuten kaikki muukin infrastruktuuri, on Israelin lupahallinnon alaista ja edes jo olemassa olevaa kaivoa ei saa syventää ilman lupaa. Palestiinalaisten kaivojen maksimisyvyys on rajoitettu 150 metriin, joka ei nykyään ole tarpeeksi ulottuakseen pohjaveteen.

Osa yhteisöistä on rakentanut vesijohtojärjestelmiä siitä huolimatta, että heillä ei ole rakennuslupaa. Tammikuussa yksi näistä vesijohdoista tuhottiin Israelin hallinnon toimesta. Vesijohto toi vettä noin 300 ihmiselle useassa syrjäisessä yhteisössä ja se oli ehtinyt olla käytössä vain pari kuukautta ennen sen tuhoamista

Vesijohtojärjestelmä ei takaa vedensaantia, sillä yhteisöllä on käytössään vain tietty määrä vettä, joka pitää jakaa koko yhteisön kesken. Rajoitettu vesimäärä aiheuttaa ongelmia etenkin kesäisin, kun kuumuuden vuoksi tarve on suurempi. Kesällä 2016 tilanne oli normaalia pahempi, sillä israelilainen vesiyhtiö Mekorot päätti laskea veden määrää, joka pumpataan noin 150 000 ihmiselle pohjoisella Länsirannalla.(vii)
Marraskuussa vain odotellaan talven sateiden alkamista ja vaikka maan mudaksi muuttava sade tekee tullessaan liikkumisen hankalaksi, on se lähes aina tervetullut vieras kuivuudesta kärsivällä alueella. Ilmastonmuutos on vain pahentanut tilannetta Jordanlaaksossa vähentämällä sateiden määrää alueella, joka oli jo ennestään yksi Länsirannan vähäsateisimmasta. Vaikkakin mennyt talvi oli paikallisten mukaan vähäsateinen alueella, oli sateen vaikutus maisemaan silmiinpistävä. Muutamassa viikossa kukkulat ja laaksot muuttuivat ruskeista vihertäviksi.

Koska pelkkä sateeseen perustuva maanviljely ei ole tarpeeksi tuottavaa vähäisen sademäärän rajoittaessa kasvukautta, käytetään maanviljelyssä alueella erilaisia kastelumenetelmiä. Viljelymaat sijaitsevat lähes aina C-alueella, mikä aiheuttaa samat rajoitukset vesiputkien rakentamiseen kuin muuallakin. Alkuvuodesta pohjoisessa Jordanlaaksossa kaksi maatalouskäyttöön tarkoitettua vesiputkistoa sai nk. työnlopetusmääräyksen (stop work order), mikä tarkoittaa sitä, että lähes valmiita putkistoja ei saa rakentaa loppuun ja niitä ei saa käyttää tuhoamisen uhalla.
Veden riittämättömyys on vaikuttanut suuresti palestiinalaisten maanviljelykseen Jordanlaaksossa. He ovat joutuneet siirtymään viljelemään uusia lajikkeita, jotka vaativat vähemmän vettä tai joita voidaan kastella suolaisella vedellä, koska heillä ei ole tarpeeksi vettä aiemmin laajasti viljeltyjen banaanien, kurkkujen ja tomaattien kasvattamiseen. Monesti uusista lajikkeista ei saa markkinoilla yhtä paljon rahaa kuin aiemmin viljellyistä vaikeuttaen maanviljelijöiden toimeentuloa. Palestiinalaishallinnon vuodelta 2013 olevien tilastojen mukaan maanviljely tuottaakin enää vain kuusi prosenttia Palestiinan bruttokansan tuotteesta verrattuna 25 prosenttiin ennen Oslon sopimuksia.

Puhdas vesi on ihmisoikeus. Jokaisella tulisi olla yhtäläinen oikeus samalla alueella vesivarantojen käyttöön. Tammikuussa 2017 Israel ja Palestiinalaishallinto uusivat yhteistyösopimuksensa vettä koskien ja päättivät käynnistää uudelleen yhteisen vesikomiteansa toiminnan kuuden vuoden tauon jälkeen. Komitea on osa Oslon sopimusta ja sen tarkoitus on muun muassa parantaa vesi-infrastruktuuria Länsirannalla. Vielä komitean toiminta ei ole näkynyt paikallisella tasolla mutta toivottavasti se saadaan käyntiin ennen kesää, jolloin veden kysyntä on korkeimmillaan ja siitä on suurin pula.

Talven sateiden jälkeen kanavassa on vettä mutta paljon vähemmän kuin vaikka vuosikymmen sitten samaan aikaan vuodesta. Suurimman osan vuodesta osa lähteistä ja kanavista ovat kuivia vähäisten sateiden vuoksi.

 

 

[i] Ma’an Development Centre, Moving Nowhere – Firing zones and forcible transfer in the Jordan Valley, 2015, p. 28

(ii) United Nations Office for Coordination of Humanitarian Affairs in Occupied Palestinian Territory, The Monthly Humanitarian Bulletin, July 2016

(iii) European Parliament, Briefing – Water in the Israeli-Palestinian Conflict, January 2016

(iv) European Parliament, Briefing – Water in the Israeli-Palestinian Conflict, January 2016

(v)United Nations Office for Coordination of Humanitarian Affairs in Occupied Palestinian Territory, Under Threat – Demolition orders in Area C of the West Bank, In the Spotlight, September 2015

(vi) United Nations Office for Coordination of Humanitarian Affairs in Occupied Palestinian Territory, The Monthly Humanitarian Bulletin – Water tankering projects target the most vulnerable communities in Area C, July 2016

(vii) United Nations Office for Coordination of Humanitarian Affairs in Occupied Palestinian Territory, The Monthly Humanitarian Bulletin – The Monthly Overview, July 2016