38 oliivipuuta ja laatikollinen munia

Johanna

Länsirannan palestiinalaisten oliivisatoja uhkaavat Israelin miehityspolitiikka ja siirtokuntalaisten vahingonteot.

Kreikkalaisen tarun mukaan kaksi jumalaa kilpaili kerran Ateenan herruudesta. Merenjumala Poseidon sai osakseen kansalaisten ihailun iskemällä atraimensa Akropolis-kukkulaan, josta alkoi pulputa suolavetinen lähde. Viisauden jumalatar Athene sen sijaan istutti oliivipuun lähteen viereen. Jumalten neuvosto asettui kilpailussa Athenen puolelle. Hän oli antanut kaupungille suuremman lahjan: sen ensimmäisen oliivipuun.

Välimeren maissa oliivipuu on rauhan ja hyvinvoinnin symboli. Miehitetyllä Länsirannalla oliivipuita kasvaa 51 prosentilla viljellystä maasta, ja neljäsosa maataloustuloista saadaan oliiviöljystä.[1]

Mutta löytyykö oliivipuun siimeksestä rauhaa miehitetyssä Palestiinassa?

Kuivuneita oliiveja

Lokakuun 9. päivänä Shawashin perhe koki suuren järkytyksen astuessaan oliivilehtoonsa Husanin kylässä: 38 oliivipuuta oli kaadettu. Perhe ei ollut käynyt lehdossa kolmeen päivään. Sadonkorjuukausi oli juuri alkamassa.

Kukaan kyläläinen ei ollut nähnyt öistä tuhotekoa. Epäilyt kohdistuivat läheisen Betar Illitin israelilaiseen siirtokuntaan. Eräät sen asukkaista olivat kaksi päivää aikaisemmin sytyttäneet palamaan 15 oliivipuuta Nahhalinin kylässä.  Husanissakin he olivat polttaneet 60 puuta neljä kuukautta aikaisemmin.

Näky viljelmillä oli mitä surullisin. Puiden hakatut osat lojuivat maassa. Ne olivat jo menettäneet vihreytensä ja oliivit olivat kuivuneet.

Perheen isä Mahmoud Shawash kertoo, että puut olivat 40–50 vuotta vanhoja.

– Me odotamme oliivipuiden kasvua 10–15 vuotta. Nyt ne on tuhottu yhdessä yössä.

Oliivinviljely on perheen pääelinkeino. Heillä on yhteensä 300 oliivipuuta. Shawash arvioi, että puiden mukana menetettiin 150–190 litraa oliiviöljyä, joka olisi tuonut perheelle ainakin viiden-kuudentuhannen euron tulot. Sato on kärsinyt tänä vuonna myös kuivuudesta.

Siirtokuntalaisten hyökkäykset ovat jatkuva uhka Länsirannan maanviljelijöille. Puita on joka vuosi joko myrkytetty, kiskottu juuriltaan, poltettu, tyhjennetty oliiveista tai vahingoitettu muilla tavoin. Yli 38 000 puuta on joutunut ilkivallan kohteeksi tammikuusta 2009  elokuuhun 2013. [2,3] Viime vuonna EAPPI-kollegani sammuttivat palavia puita palestiinalaisten maanviljelijöiden rinnalla Yaludissa.

Puiden tuhoajat joutuvat harvoin vastuuseen teoistaan. Israelilaisen kansalaisjärjestö Yesh Dinin mukaan vuosina 2005–2012 vain yksi kanne 162:sta johti syytteeseen asettamiseen.

Mutta miksi siirtokuntalaiset tekisivät tällaista?

– He haluavat pelotella meidät pois mailtamme, sanoo Shawash.

Tuhottu oliivilehto

Hudan kuuluu Länsirannan C-alueeseen, jota hallitsee Israelin puolustusministeriön alainen siviilihallinto. Se soveltaa maihin lähes sata vuotta sitten päättyneen ottomaanihallinnon lakia, jonka mukaan maahan saa oikeuden viljeltyään sitä 10 vuoden ajan. Maiden rekisteröintiprosessi kuitenkin keskeytettiin Israelin miehitettyä Länsirannan vuonna 1967. Saman lain mukaan valtio voi ottaa haltuunsa maan, jota ei ole viljelty yhtäjaksoisesti kolmeen vuoteen. [4]

Julkisten maiden pitäisi hyödyttää paikallista palestiinalaista väestöä, mutta yleensä ne luovutetaan siirtokuntalaisten käyttöön. [5], [6] Lisäksi palestiinalaiset ovat menettäneet viljelymaitaan, koska Israelin muuri on erottanut heidät niistä eikä heille ole myönnetty riittävästi kulkulupia omille mailleen.

Yksittäisten siirtokuntalaisten tekemät rankaisematta jäävät sabotaasit tukevat osaltaan palestiinalaisten maiden haltuunottoa.

Suuri ja nopeasti kasvava Betar Illit -siirtokunta perustettiin 1984 Husanin kylän maille. Elokuussa Israel ilmoitti ottavansa haltuunsa 4000 dunumia eli 990 eekkeriä palestiinalaisten maata Betlehemin lähiseudulla. Tarkoituksena on Betar Illitin ja muiden siirtokuntien laajentaminen.

Oliivinpoimintaa

Oliivinpoimintaa siirtokunnalle johtavaa tietä reunustavan muurin vieressä.

Työ viljelmillä jatkuu kaikesta huolimatta. Lokakuun 18. päivänä olen taas Husanin oliivilehdossa, sillä meitä on pyydetty auttamaan sadonkorjuussa siirtokuntamuurin lähellä. Tunnelma on iloinen p0imiessamme oliiveja ja vaihtaessamme kuulumisia. Tarinoita kerrotaan ja välillä juodaan arabialaista kahvia.

Sadonkorjuun ensimmäisenä päivänä kaikki sujuu hyvin. Siirtokuntalaiset eivät heitä kiviä tai kiroile poimijoille, kuten on tapahtunut aikaisemmin. Eräs pieni tapaus antaa minulle aavistuksen siitä, miltä tuntuu työskennellä siirtokunnan vieressä. Otamme kuvia työstämme ja huomaamme parin siirtokuntalaisen kuvaavan meitä läheisestä talosta. Pian armeija saapuu paikalle. Yllätyksekseni he haluavat puhua kanssani. Työskentelenkö televisiolle? he kysyvät. Siinä tapauksessa he haluaisivat nähdä kuvaamani filmin. Koska olen vain tavallinen kuvaaja, he antavat meidän jatkaa työtämme.

Kotiin palatessamme näemme joukon siirtokuntalaisia ostamassa munia palestiinalaiselta viljelijältä Husanissa. Mietin, eikö ole ristiriitaista, että saman yhteisön asukkaat tuhoavat kylän puita öisin, mutta ostavat ruokaa samasta kylästä päiväsaikaan?  Ehkä vastaus piilee siinä, että puut tarvitsevat ihmisiä pitämään niistä huolta. Tätä Athene halusi osoittaa lahjoittaessaan ateenalaisille oliivipuut, jotka tarjoaisivat heille ruokaa, öljyä ja puuta sukupolvesta toiseen. Myös rauha tarvitsee ihmisten huolenpitoa.

Geneven 4. sopimuksen artiklan 49 mukaisesti Israelin siirtokunnat miehitetyllä palestiinalaisalueella ovat laittomia. Niiden jatkuva laajentaminen on suurin yksittäinen este rauhalle, jota oliivipuu symboloi.

Oliiveja

Artikkeli on ilmestynyt englanniksi Johannan blogissa Jerusalem muurin takaa sekä kansainvälisen EAPPI-ohjelman blogissa. 

Lähteet:

[1], [3] UN OCHA Humanitarian Bulletin

[2] UN OCHA olive harvest fact sheets

[4] Norwegian Refugee Council in Palestinen raportti Housing, Land and Property in the West Bank.

[5] B’Tselemin julkaisu: Under the Guise of Legality: Declarations of state land in the West Bank

[6] B’Tselem: Taking over Palestinian land by declaring it “state land”