Koejakso kyynelkaasun keskellä

Emilia Fagerlund

Sukupolvien välinen yhteys on katkeamassa Länsirannalla ja nuorisotyöttömyys on yleistä. Miehityksen ja väkivallan varjossa kasvaa traumatisoitunut sukupolvi, jonka edustajista osa radikalisoituu.

Osallistuin Betlehemissä paikallisten kristillisten yhteisöjen rauhankonferenssiin joulukuun alussa. Yksi puhujista oli Rifat Kassis, ihmisoikeusaktivisti joka on työskennellyt myös EAPPI-ohjelmalle.  Hänen ilmeensä ja sanavalintansa kertoivat turhautumisesta. Kassis kuvaili, miten palestiinalaisvanhemmat ovat menettäneet perinteisen auktoriteettiasemansa eivätkä ole enää esikuvia lapsilleen. Ainakaan Länsirannalla miehityksen vastaisessa kamppailussa.

Monet palestiinalaisnuoret, jotka Israelin miehitysvalta on työntänyt marginaaliin, haluavat suoraa toimintaa. Yliopistosta valmistuneiden palestiinalaisnuorten työttömyysprosentti on yli 60, eli edes kouluttautuminen ei välttämättä takaa hyvää tulevaisuutta. Useat nuoret kokevat, että heidän elämällään ei ole merkitystä eikä arvoa. Heidän silmissään aikaisempi sukupolvi on epäonnistunut ja jättänyt perinnöksi hajanaisen ja heikon palestiinalaisen yhteiskunnan, jonka jäsenet ovat kakkosluokan kansalaisia Israelin miehitysvallan alla. Osa nuorista radikalisoituu, tarttuu kiviin tai järeämpiin aseisiin. Paikalliset kutsuvat tämän syksyn tapahtumia ja kiristynyttä ilmapiiriä sähköiseksi intifadaksi ei kansannousuksi, sillä sosiaalinen media lietsoo väkivaltaa. Nuoret ovat sosiaalisen median suurkuluttajia, joskin väkivallan tekoihin ovat syyllistyneet kaikenikäiset miehet ja naiset.

Kuuntelin Kassisin kuvailua sukupolvien välisestä hankauksesta suurella mielenkiinnolla, sillä eurooppalaisestakin näkökulmasta hänen sanomansa kuulosti tutulta. Kuitenkaan vielä tuolloin en pystynyt hahmottamaan, mitä tämä kehitys käytännössä tarkoittaa Länsirannan perheissä, kouluissa ja kaupungeissa. Muutama viikko luennon jälkeen ymmärsin jo paremmin, mitä Rifat ajoi takaa, sillä pääsin tutustumaan palestiinalaiseen koulumaailmaan.

211215 Bethlehem Al Khadr. Kuva 2. Photo EAPPIE. Fagerlund

Koululaisia Al Khadrissa. 

Miehiettyn Länsirannan kouluissa pidetään koejakso syyslukukauden päätteeksi, kuten missä tahansa päin maailmaa.  Täällä se ei kuitenkaan merkitse laskeutumista leppoisaan loma-aikaan vaan lisääntynyttä väkivallan uhkaa ja turvattomuutta kouluilla ja koulumatkoilla. Palestiinalaislasten koulunkäyntiä vaikeuttavat ja valvovat raskaasti aseistetut Israelin turvallisuusjoukot. Koulumatkan varsille ja koulujen edustoille on pystytetty tarkastuspisteitä, koulujen liepeillä pyörivät armeijan panssaroidut ajoneuvot ja koululaisia tarkkailevat sotilaat rynnäkkökivääriensä ja tainnutuskranaattiensa kanssa. Koejakson aikana ilmapiiri kiristyy, kun Israelin turvallisuusjoukot lisäävät tuntuvasti läsnäoloaan koulujen läheisyydessä.

Betlehemin kuvernoraatin alueella on eräs pieni kaupunki, jossa koejakson aikainen jännitys on noussut käsittämättömiin ulottuvuuksiin. Paikan nimi on Al-Khadr. Kaupungissa on seitsemän koulua. Poikien yläkoulusta on tullut erityinen silmätikku Israelin armeijalle, ja sotilaat, rajavartiosto ja poliisit partioivat sen ulkopuolella joka koulupäivä. Bethlehemin EAPPI-ihmisoikeustarkkailijoiden tiimimme antaa Al-Khadrin kouluille suojelevaa läsnäoloa. Koulun rehtori pyysi meitä käymään koululla päivittäin koejakson ajan, sillä niin oppilaat kuin koulun henkilökunta kokevat olonsa turvattomaksi sotilaiden ollessa lähellä.

Usean viikon aikana olemme viettäneet koululla pari tuntia arkiaamuisin. Vaikka tilanteet Länsirannalla muuttuvat nopeasti, olen aina koululle lähtiessäni aavistanut, mitä tulevan pitää. Valmistaudun kouluvierailuun pakkaamalla mukaani alkoholia sisältäviä kosteuspyyhkeitä, jotka ovat osoittautuneet parhaaksi aseeksi kyynelkaasua vastaan.

Levottomuudet sotilaiden ja oppilaiden välillä Al-Khadrissa ovat koejakson aikana noudattaneet pitkälti samaa kaavaa. Israeli aseistetut joukot, yleensä kolmesta viiteen henkilöä, ovat usein jo asemissaan, kun saavumme koululle. Huokaisemme helpotuksesta, jos he seisovat lähempänä läheistä ohikulkutietä kuin koulua. Toisinaan sotilaat seisovat koulun takapihalla niin, että kokeisiin vastaavat oppilaat menettävät keskittymiskykynsä nähdessään heidät ikkunan läpi. Kokeiden jälkeen provosoitunut osa oppilaista, pieni vähemmistö, jää maleksimaan läheiseen liikenneympyrään purkamaan ärtymystään. Joku heittää kiven, toinen sytyttää roskia palamaan ja soppa on valmis. Viimeistään tässä vaiheessa sotilaat vastaavat kyynelkaasulla ja tainnutuskranaateilla. Pian koko tie verhoutuu vaaleaan samuun ja ilma on mahdotonta hengittää.

271215 Bethlehem Al-khadr, kuva 1. Photo EAPPIE. Fagerlund

Lähes päivittäisen kyynelkaasusateen lisäksi turvallisuusjoukot ovat näiden muutaman viikon aikana pidättäneet Al-Khadrin poikien yläkoulun rehtorin sekä alaikäisen oppilaan. Rehtori vietiin, koska hän vastusti sanallisesti sotilaiden tunkeutumista koulun sisälle. Oppilas pidätettiin, koska hän ajoi moottoripyörällä ilman asianmukaista lupaa.

Ulkopuolisen silmissä päivittäin toistuva yhteenottojen kierre vaikuttaa järjettömältä. On vaikea ymmärtää, miksi koulujen lähettyvillä tarvitaan raskaasti aseistettuja joukkoja ja panssariajoneuvoja. Poikien heittämät kivet eivät osu sotilaisiin, heidän ajoneuvoihinsa tai edes läheiseen Israelin valtion maantiehen, jota sotilaat sanovat suojelevansa. Kivet kohdistetaan sotilaisiin ja miehitysvaltaan, mutta niiden tuhovoima on pieni ja sattumanvarainen. Kyynelkaasulla ja tainnutuskranaateilla vastaaminen näyttää suhteettomalta ja lisää palestiinalaisnuorten vihaa, katkeruutta ja pelkoa miehittäjää vastaan.

Al-Khadrin yläkoulun opettajien mukaan päivinä, jolloin sotilaita ei näy, oppilaat käyttäytyvät hyvin ja tunnelma on vapautunut. Tällöin nuoret eivät maleksi liikenneympyrässä roskia sytytellen. Katson alakoulun oppilaita valtavine reppuineen. He joutuvat ohittamaan rynnäkkökiväärein varustetut sotilaat koulumatkallaan. Voin kuvitella, miten sotilaan katse polttaa lasten niskassa heidän ohittaessaan sotilaat, tunnenhan sen itsekin. Monet näistä lapsista ja nuorista ovat jo valmiiksi traumatisoituneita ja näkevät paljon väkivaltaa ympärillään. Minkälainen sukupolvi Al-Khadrissa ja muualla Länsirannan kouluissa on kasvamassa? Miten paljon väkivallan kierteessä meneekään hukkaan – nuorten unelmat, pyrkimykset, kasvatus ja koulunkäynti. Sukupolvien välinen yhteys. Juuri ne tärkeät ainekset, joista terve yhteiskunta rakentuu.