Beduiiniyhteisö Länsirannan tulevaisuuden liitoskohdassa

Tuijotan epäuskoisesti vastassamme olevaa näkyä. Maasto on täynnä peltiä, vaneria, tiiliskiviä, renkaita, kankaita, patjoja ja sekalaisia kalusteita. Vain kaksi asumusta on pystyssä. Joukko beduiineja istuu tilapäiskatoksen alla, tervehtien meitä vakavailmeisinä. Kohtaamme romun keskeltä tavaroitaan etsiviä koululaisia ja kaaosta paikalleen jähmettyneinä tuijottavia pikkulapsia. Pikkupoika katsoo surullisin silmin kodin raunioista löytynyttä nallekarhuaan ja rutistaa sitten pehmolelun tiukasti itseään vasten.

Talon tuhoamiset arkipäivää monelle beduiinille Palestiinassa

Tällainen oli ensikosketukseni Jerusalemin itärajan tuntumassa sijaitsevaan Az Za’ayyemin beduiiniyhteisöön 11. syyskuuta 2013. Tarkkailijaryhmämme sai tuolloin YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston (OCHA) kautta hälytyksen käynnissä olevasta kotien tuhoamisesta. Päästyämme perille kylään Israelin armeijan puskutraktorit olivat juuri lähteneet. Episodi alkoi aamukahdeksalta, jolloin armeijan puskutraktorit yllättäen vyöryivät kylään viereisellä kukkulalla olevasta tukikohdasta. Puskutraktorit tuhosivat kahdeksan asumusta, keittiötiloja, saniteettitiloja sekä eläinten aitauksia. Aikaa tilojen tyhjentämiseen ei annettu. Kymmenen perhettä menetti katon päänsä päältä. Mohammed El Asead M’sa, yksi kylän kymmenestä veljeksestä, kertoi meille, ettei kylän asukkailla ollut muuta vaihtoehtoa kuin seurata vierestä kotiensa tuhoamista ja pelastaa mitä pelastettavissa oli. Beduiiniyhteisö oli vastaanottanut armeijan tuhoamismääräyksen kuukautta aikaisemmin.  Määräyksen perusteena todettiin, että kylä on rakennettu ilman rakennuslupaa. Rakennusluvan puute tuhoamiskäskyn perusteena on Länsirannalla hyvin yleinen. Länsirannan C-alueilla, eli miehitetyn Länsirannan Israelin hallinnollisesti ja sotilaallisesti kontrolloimilla alueilla elävien palestiinalaisten on miltei mahdotonta saada rakennuslupia ja perheet ovat pakotettuja rakentamaan luvatta. Norjan pakolaisneuvoston (NRC) mukaan noin 95 prosenttia palestiinalaisten rakennuslupahakemuksista Länsirannan C-alueella hylätään.

Beduiiniheimo ei kuitenkaan odottanut armeijan saapuvan näin pian, eikä ajankohta olisi voinut olla epäsuotuisampi. Tapahtuma-ajankohtana kylässä oltiin valmistautumassa viettämään häitä, joiden kaukaisimmat vieraat saapuivat Jordaniasta asti. Armeija jätti kaksi asumusta pystyyn häiden ajaksi, ilmoittaen kuitenkin tulevansa tuhoamaan ne häiden jälkeisenä päivänä.  Entä peruiko kodittomaksi joutunut beduiiniyhteisö häät? No ei toki perunut!

Oma nalle löytyi tuhotun kodin keskeltä

Beduiiniheimo pakkosiirron uhan alla

Jahalinin  heimoon kuuluva Az Za’ayyemin beduiiniyhteisö ei ole tilanteessaan yksin. Israelin armeija on tänä syksynä toteuttanut järjestelmällisesti kotien ja leirien tuhoamisia Länsirannan C-alueilla. Elokuun 2013 loppupuoliskolta tuhoamistapauksia on YK:n lähteiden mukaan tiedossa ainakin kahdeksan. Näistä esimerkkinä vain muutamaa päivää Az Za’ayyemin tapauksen jälkeen Israelin armeija jyräsi maan tasalle Jordanlaaksossa sijaitsevan Khirbet Al-Makhulin beduiinikylän, tuhoten asuinteltat, keittiöt, vesisäiliöt, wc-tilat ja eläinaitaukset – jättäen noin 120 ihmistä vaille suojaa.

Kehitys on osa Israelin pyrkimystä beduiinien siirtämiseksi Länsirannan C-alueilta. Jerusalemin ympäristössä, jossa tiimini toimii, häätöuhan alla on yli 2300 beduiinia. He ovat sijoittuneet asumaan alueelle, jota Israel kutsuu E1-alueeksi (East One).  Noin 12 hehtaarin kokoinen kuiva ja kukkulainen E1-alue sijaitsee Jerusalemin hallintoalueen ja Ma’ale Adummimin siirtokunnan välissä.

Kartta: UN OCHA

Beduiiniyhteisöt kuuluvat Länsirannan kaikkein haavoittuvimpiin väestöryhmiin. YK:n rekisteritietojen mukaan E1-alueen beduiineista yli 80 % on pakolaisia ja kaksi kolmasosaa lapsia. Äärimmäisessä köyhyydessä elävät yhteisöt kärsivät puutteellisesta ravinnosta ja huonoista hygieniaoloista. Sähköä ei ole ja noin puolet yhteisöistä on vailla vesipistettä. Beduiinit ovat menettäneet maitaan siirtokuntarakentamisen myötä ja joutuneet siirtymään useaan otteeseen. Monille heistä alituinen siirtyminen on tarkoittanut luopumista pääasiallisesta toimeentulosta, paimentamisesta. Israel käynnisti Yitzhak Rabinin pääministerikaudella, vuonna 1994, hankkeen E1-alueen liittämiseksi Jerusalemin hallintoalueeseen. Seudulle ollaan suunnittelemassa mm. tuhansia asuntoja, hotelleja, teollisuutta ja poliisilaitosta. Liitos mahdollistaisi Ma’ale Adummimin ja Gush Adummimin laittomille siirtokunnille suoran kytköksen Jerusalemiin. E1-alueen suunnitelman edistämiseksi Israel kertoi vuonna 2011 aikovansa siirtää alueen beduiinit vuoden 2012 alussa, tarjoten heille vaihtoehtoista ja täysin asuinkelvotonta elintilaa – muutaman sadan metrin päästä Jerusalemin kaupungin kaatopaikalta. Suunnitelma on monella mittapuulla katsottuna kansainvälisen lain vastainen. Kansainvälisen oikeuden mukaan väestön siirtäminen miehitetyllä alueella on kielletty. Kansainvälinen oikeus kieltää myös miehittäjävaltaa siirtämästä oman maansa kansalaisia miehitetylle alueelle. Siirtokunnat ovat näin ollen laittomia. Ehdotus aiheutti arvostelujen ryöpyn kansainvälisestikin, eikä se ole tähän mennessä ole edennyt. Ma’ale Adummimin laittoman siirtokunnan juristi oli kuitenkin hiljattain kertonut beduiineille siirtokunnan tavoitteena olevan, että E1-alue on kokonaisuudessaan Israelin ja siirtokuntalaisten käytössä viimeistään 10–15 vuoden kuluttua.

*************

E1-alueen kohtalo ei kosketa vain alueen beduiineja vaan on merkityksellinen koko Länsirannan tulevaisuuden kannalta. Mikäli Israelin suunnitelma toteutuu oletuksen mukaisesti, tulee E1-alueen liitos käytännössä erottamaan Itä-Jerusalemin muusta Länsirannasta. Käytännössä liitos erottaisi myös Länsirannan etelä- ja pohjoisosat toisistaan. Voidaan helposti nähdä, että E1-alueen kehitys heikentää mahdollisuuksia tulevaisuuden palestiinalaisvaltion rakentamiseksi ja vaikuttaa siten myös laajemmin alueen turvallisuuteen.

EAPPI tekee raportteja talojen tuhoamisista

Ilman kotia, ilman telttaa

Kotinsa menettäneille yhteisöille ei tarjota vaihtoehtoisia asuinpaikkoja tai minkäänlaista korvausta Israelin valtion toimesta. Heidän selviytymistään hankaloittaa edelleen se, ettei hätäavun saaminen katastrofitilanteessa ole taattua. Israelin armeija on useissa tapauksissa estänyt hätäavun toimittamisen.  Nämä tapaukset saavat harvemmin julkisuutta. Perjantaina 20. syyskuuta maailmallakin kuitenkin puhutti tapaus jossa Israelin armeija esti kansainvälisen hätä-avun pääsyn tuhottuun Khirbet al-Makhulin beduiinileiriin. EAPPI-kollegamme olivat paikanpäällä seuraamassa kun hätäapukuljetukseen osallistuneet EU-maiden diplomaatit ja useiden kansalaisjärjestöjen edustajat, sekä erityisesti palestiinalaiset, joutuivat Israelin armeijan kovakouraisen käsittelyn kohteeksi. Rekan pääsy perille estettiin, hätäapu takavarikoitiin ja armeija heitti väkijoukkoon kolme äänipommia.

EU:n ulkopoliittinen edustaja Catherine Ashton ja humanitaarisesta avusta vastaava komissaari Kristalina Georgieva antoivat tapausta seuranneena päivänä lausunnon jossa valiteltiin Israelin toimintaa hätä-avun takavarikoimiseksi ja vaadittiin selitystä tapahtuneeseen. Tapahtumien yksityiskohdista on kerrottu monta versiota. Israelissa tapauksen julkinen käsittely keskittyi erityisesti ranskalaisdiplomaatti Marion Fesneau-Castaingin yrityksiin vastustella armeijan toimia hätäavun takavarikoimiseksi. Fesneau-Castaingin kerrotaan asettautuneen hätä-apua kuljettaneeseen rekkaan, josta sotilaat raahasivat hänet kertomuksensa mukaan väkisin ulos, sekä läimäyttäneen sotilasta kasvoille. Tapahtuman seurauksena hän joutui poistumaan maasta. Valitettavasti se, miksi kansainvälisen hätä-avun perille tuominen ylipäänsä estettiin, jäi Israelissa vähemmälle huomiolle.

Punasen ristin teltta Az Za’ayyemin kylässä

Tuhoamiskäskyt rikkovat kansainvälistä oikeutta YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto (OCHCR) kehotti tuoreessa lausunnossaan Israelia pidättäytymään tuhoamisista todeten, että tuhoamiset rikkovat kansainvälistä humanitaarista oikeutta. Kansainvälinen humanitaarinen oikeus velvoittaa miehitysvaltaa suojelemaan alueen siviileitä ja huolehtimaan heidän alueestaan. Kuten aiemmin tekstissäni todetaan, neljännen Geneven sopimuksen mukaisesti siviiliväestön siirtäminen miehitetyllä alueella on kielletty.  Lain mukaan poikkeuksena tähän on turvallisuussyistä, siviilien suojelemiseksi tai militaarisista syistä suoritettava tilapäinen evakuointi. Tällaisissakin tilapäisissä tapauksissa miehittäjävallan vastuulla on asianmukaisen asumisen järjestäminen ja huolehtia, että tilapäiset olosuhteet täyttävät terveydelliset-, hygieeniset- , ravinnolliset- sekä turvallisuuden vaatimukset. Myös perheiden koossapysyminen on taattava. Israelin toimia beduiiniväestön siirtämiseksi ei ole tarkoitettu tilapäiseksi, eikä sen toimien voida katsoa täyttävän miehittäjävallan velvollisuuksia asianmukaisten olosuhteiden järjestämiseksi, tai ottavan millään lailla huomioon näiden toimien vaikutusta beduiiniperheiden koossa pysymiseksi. Hätä-avun pääsyn estäminen tuhotulle alueelle puhuu omaa karua kieltään.

Pojan tuhottu talo

Puskutraktorin kokoinen trauma

EAPPI-ohjelman tarkkailijat ovat vierailleet säännöllisesti Az Za’ayyemin leirissä. Kolme viikkoa leirin tuhoamisen jälkeen istumme jälleen teen äärellä Mohammed El Asead M’san kanssa. Häistä on jo aikaa mutta puskutraktorit eivät toistaiseksi ole vierailleet leirissä uudelleen ja armeijan tilapäisesti pystyyn jättämät asumukset ovat pystyssä. Ilmassa on levoton odotuksen tunnelma – varmana pidetään, että puskutraktorit saapuvat ennemmin tai myöhemmin.
Az Za’ayyemin beduiiniyhteisö on pystyttänyt uudelleen saniteettitiloja, eläinsuojia sekä tukevan teltan. Pystyssä on myös Punaisen ristin hätäapupaketin mukana saatu teltta. Suojaa tarvitaan – syksyn hiipiessä Länsirannallekin yöt ovat kylmiä ja välillä on satanut.
Mohammadin ihastuttava nelivuotias Saja-tytär on jälleen terve. Viimeksi tavatessamme hänellä oli hengitystieinfektio. Tilannetta mutkisti se, että tyttären lääkkeet olivat hukkuneet kodin tuhoamisen myötä.
Mohammed El Asead M’sa kertoo lastensa olleen viime viikkoina hyvin apeita. Edes lasten reaktioita karmaisevan tapahtuman keskellä seuranneena voin sivullisena tuskin koskaan ymmärtää, millaisen puskutraktorin kokoisen trauman oman kodin tuhoamisen katsominen ja selviytyminen arjesta kurjistuneissa oloissa jättävät lapsen mieleen.
Palestiinassa liian moni lapsi jakaa Za’ayyemin lasten kohtalon.
Mohammadin Saja-tytär ei kuitenkaan lannistu. Joitain päiviä sitten hän oli nostanut leirin pihasta hiekkaa kouraansa, julistaen päättäväisesti: ”Me emme lähde kodistamme minnekään”.
Al Za’ayyemin beduiiniyhteisöllä ei ole paikkaa minne mennä. Rakennuslupaan heillä ei ole minkäänlaisia realistisia mahdollisuuksia, ei sen paremmin omalla tontilla kuin muuallakaan.
-Odotamme, että armeija tuhoaa ensin loputkin asumuksistamme ja aloitamme sen jälkeen rakentamisen uudelleen, kertoo Mohammed El Asead M’sa.

Kuvassa Mohammed El Asead M’sa

Teksti ja kuvat: Johanna Kaprio. Kaprio oli tarkkailijana syksyllä 2013