”Istutamme kymmenen puuta jokaisen tuhotun tilalle”

Siirtokuntalaisten harjoittama vahingonteko ja hyökkäykset ajavat palestiinalaisia maanviljelijöitä ahtaalle Nablusin lähistöllä. Viljelijöiden rauhanomaiseen vastarintaan kuuluu uusien puiden istutus tuhottujen tilalle.

Vierailin toisessa EAPPI-sijoituspaikassa Yanounin kylässä Pohjois-Länsirannalla. Idylliseen miljööseen kuuluvat kotieläinten äänet, lintujen viserrys ja vuoristoiset näkymät yli Jordanlaakson aina Jordanian rajalle asti

Maaseudun rauha on kuitenkin pettävää. Lähes jokaisen vuoren tai kukkulan huipulla sijaitsee israelilaisten siirtokuntia, joita Hilltop Youth -liikkeen radikaalit siirtokuntalaiset ovat laajentaneet edelleen.  Vuonna 2002 siirtokuntalaisten hyökkäykset saivat Yanounin asukkaat jättämään kotikylänsä.  He palasivat myöhemmin takaisin israelilaisten ja kansainvälisten aktivistien tukemina. Tilanne on sittemmin parantunut, mutta on edelleen vaikea. Yanoun kuuluu Nablusin hallintoalueeseen, jossa tapahtui vuonna 2013 kaikkiaan 119 palestiinalaisiin tai heidän omaisuuteensa kohdistunutta hyökkäystä (UNOCHA).

Pari päivää ennen saapumistani yanounilainen oliivilehto oli joutunut öisen tuhotyön kohteeksi. 45 oliivipuuta oli hakattu ja 70:tä vahingoitettu. Runkojen alaosaa oli sahattu niin, että puut näyttivät kuin teloitetuilta. Osa puista oli kuulunut maisemaan jo sadan vuoden ajan. Monen sukupolven perintö menetettiin yhdessä yössä.

kaisa 2

Lähiseudun aktivistit ja kansalaisjärjestöt vastaavat hyökkäyksiin istuttamalla uusia puita.

‒ Istutamme kymmenen puuta jokaisen tuhotun tilalle, kertoi Mahmoun Najjar Target Rural Development -järjestöstä, joka toimii Burinin kylässä.

Järjestö on organisoinut esimerkiksi hankkeita naisten ja nuorten tukemiseksi, järjestänyt ilmaisia terveystarkastuksia ja myöntää korottomia lainoja. Piakkoin alkaa eläinten rehuksi tarkoitetun kauran kylvö. Alueella toimii muitakin vastaavia järjestöjä.

Ongelmat ovat kuitenkin mittavia. Monet tapaamani ihmiset valittelivat tänä talvena vallinnutta kuivuutta, jolla voi olla vakavia seurauksia muutenkin vesiköyhällä Länsirannalla, jonka vesivaroista Israel vielä johtaa suuren osan siirtokuntien käyttöön. Jos palestiinalaisten viljelykset sijaitsevat siirtokunnan lähellä, he joutuvat anomaan lupaa käydäkseen niillä. Joskus luvan saa vain muutamaksi päiväksi vuodessa, mikä tekee oliivipuiden hoitamisesta hyvin vaikeaa. Suurin osa maaseudusta kuuluu Israelin täysin kontrolloimaan C-alueeseen, joka kattaa 60 prosenttia Länsirannasta.

Monilla on maanviljelyn lisäksi toinen elinkeino, mutta mahdollisuudet lisäansioihin ovat maaseudulla kuitenkin rajalliset.  Alueen väestölle ei syystä tai toisesta yleensä myönnetä työlupia Israeliin. Lupa evättiin myös Mahmoun Najjarin isältä. ”Kysy pojaltasi”, kuului selitys

Minulle kerrottiin myös rohkaiseva tarina burinilaisesta teinistä Yasmeen Najjarista, joka menetti  jalkansa Israelin tankin törmättyä häneen. Proteesi ei kuitenkaan estänyt tyttöä kiipeämästä Kilimanjarolle yhdessä gazalaispojan kanssa, jonka raaja oli myös jouduttu amputoimaan. Nuoret keräsivät tempauksellaan varoja Syyrian lapsille ja hankkivat näkyvyyttä kotimaansa tilanteelle.

Osallistuin kahteen oliivipuiden istutukseen paikallisten aktivistien kanssa.  Ensimmäisellä kerralla istutimme 50 puuta vuoren rinteelle, jolla näkyi palaneita runkoja. Siirtokuntalaiset olivat polttaneet puut edellisenä vuonna. Kestää viisi vuotta, ennen kuin oliivipuu kantaa hedelmää.

Yhden oliivipuista istutti mies, jonka 9-vuotias poika oli menehtynyt äkillisesti vain viikkoa aikaisemmin. Hän ripusti taimeen poikansa kuvan. Kunpa tämä puu saisi kasvaa rauhassa.

kaisa3