Jerusalemin Vanhan kaupungin israelilaistaminen

Jarmo, Itä-Jerusalem

Muurien ympäröimässä Vanhassa kaupungissa on neljä osaa, joista Juutalaiskorttelit ovat pienin, Armenialaiskorttelit vähän isompi ja kristitty osa vielä vähän isompi. Muslimikorttelit ovat suurin kaupunginosa, noin kolme kertaa isompi kuin Juutalaiskorttelit. Tähän lukuun ei vielä kuulunut Al-Haram Al-Sharifia, joka myös Temppelivuorena tunnetaan, aluetta, joka on melkein yhtä iso kuin Muslimikorttelit – nämä ovat silmämääräisiä arvioita kartalta katsottuna.

Kuuden päivän sodassa vuonna 1967 Israel valloitti koko Vanhan kaupungin niin kuin muunkin osan Jerusalemia ja käytännössä liitti sen Israelin valtioon. Israel ei halua puhua liittämisestä eli anneksioinnista, vaan sanoo alueen vain liitetyn Jerusalemin kaupunkiin tai kuntaan. Israel kuitenkin sanoo myös, ettei se keskustele alueen jakamisesta tai luovuttamisesta – ikinä.

Pitkän aikavälin tavoitteeksi Israelin hallinto ja siirtokuntalaisjärjestöt ovat ottaneet kaupungin juutalaistamisen (Judaization) pala palalta. Kaupungin kasvava palestiinalaisväestö ei saa rakennuslupia rakentaa uutta, eikä edes korjata vanhaa. Luvaton rakentaminen kohtaa ankarat seuraamukset: rakennelmat on yleensä pakko itse purkaa suurien sakkojen uhalla. Näin siksi, että Vanhassa kaupungissa ei ole tilaa puskutraktoreille. Siirtokuntalaisjärjestöt saavat kyllä rakentaa ja korjata vanhaa omaan käyttöön.

Tehdäänpä pieni kävelyretki Vanhan kaupungin Muslimikortteleihin ja aloitetaan se Damaskus-portilta. Laskeudutaan El Wad kadulle, joka alkaa varsinaisena basaarina. Ensimmäinen Israelin lippu tulee vastaan talon seinässä, jota kutsutaan Ariel Sharonin kodiksi. Kiinteistö on todella iso ja jos on liikkeellä aamuseitsemän jälkeen, voi nähdä talon juutalaislasten kokoontuvan kadulle kolmen aseistetun turvamiehen suojeluksessa. Lapset jatkavat El Wadia juutalaiskortteleissa oleviin kouluihinsa. Siirtokuntalaislasten koulunkäynti tulee kalliiksi, mutta tämä käytäntö on käytössä kaikkialla, missä siirtokuntalaisia on asutettu palestiinalaisten keskelle.

Ateret Cohanim, joka on suurin siirtokuntajärjestö Israelissa, kertoo tavoitteensa olevan ”ostaa, kunnostaa ja hankkia uusia juutalaisia asukkaita taloihin ja kiinteistöihin Vanhan kaupungin sisä- ja ulkopuolelle, tontti tontilta, talo talolta, askel askeleelta, vähän kerrallaan”. Kiinteistöjen juutalaistamisen rinnalla etenee kaupunkikuvan juutalaistaminen tuomalla keskelle arabikulttuuria enemmän ja enemmän juutalaisuuden symboleja. Kun käännytään samaa katua Länsimuurin suuntaan, on edessä juutalaisen Yeshiva-koulun lippurivistö.

Juutalaistamisen tavoitteita ei peitellä Ateret Cohanimin myyntiesitteessä: ”Jerusalemin sydän kutsuu meitä. Kuusi kiinteistöä, nyt rekisteröitynä Tabuun (Israelin maarekisteri), ovat nyt valmiina myyntiin. Kiinteistöt tekevät mahdolliseksi vahvistaa juutalaisyhteisöä Jerusalemin Vanhassa kaupungissa kahdellakymmenellä kahdella uudella perheellä, mikä nostaa juutalaisyhteisön lukumäärän Vanhassa kaupungissa, Juutalaiskorttelit poislukien, nousemaan yli tuhanteen henkilöön.

Aikana, jolloin Yhdistyneet kansakunnat ja valtiot ympäri maailman juonittelevat riistääkseen lopullisesti Jerusalemin ja sen pyhät paikat juutalaisista käsistä, vahva Vanha kaupunki ja vakaa juutalaisasutus ovat elintärkeitä kyvyllemme, kansakuntana, pitää hallussa henkinen keskuksemme. Ateret Cohanim ja sinä saamme sen tapahtumaan.”

Tässä vaiheessa olet turvamiesten lisäksi sivuuttanut jo Damaskuksen portilla olevat kolme sotilaspartiota, yhden ennen Ariel Sharonin taloa ja yhden Via Dolorosan kulmauksessa. Kun lähestytään Länsimuuria, ohitetaan vielä pari vartiosotilaskaksikkoa ja ennen Länsimuurin tarkastuspistettä on muutamia Israelin poliisiasemia, yksi on nimetty Pyhien paikkojen poliisiasemaksi, seuraava on Muslim Quarter Police Community Center.  Ja niitä on muutama muukin.

 

Ennen Länsimuurin tarkastuspistettä on juutalainen ravintola ja vähän sivussa synagooga, mutta juutalaistaminen näkyy pienemmissäkin yksityiskohdissa. Esimerkkinä kaikkialla Vanhassa kaupungissa käytössä oleva viemärikaivon viaton kansi, jota koristaa Juudan leijona, Jerusalemin vaakunaeläin.

 

Ja kun palataan takaisin samaa reittiä, matkaa ei ole tehty kahtakaan kilometriä, katse kiinnittyy ylhäällä Ariel Sharonin talon tornin päällä olevaan seisenhaaraiseen kynttilänjalkaan, menoraan, joka symboli on myös Israelin vaakunassa.

 

Kaiken tämän juutalaistamisen ja juutalaisomistuksen lisäämisen ja asuttamisen tarkoituksena on luoda tosiasioita (facts on the ground), joita ei voitaisi sivuuttaa, jos ja kun joskus jotakin rauhansopimusta Israelin ja palestiinalaisten kesken yritetään aikaansaada. Minkäänlainen Jerusalemin jakaminen osapuolten kesken ei enää olisi mahdollista, kun juutalaisasutusta on kaikkialla Vanhassa kaupungissa. Tämä on Israelin valtion ja siirtokuntajärjestöjen selkeä tavoite, joka usein myös ääneen lausutaan.