Kisanin kylä ja marginalisoidut palestiinalaisyhteisöt

Elina, Betlehem

”Kaikki Palestiinan maat on miehitetty, mutta tietyt kylät ovat enemmän marginalisoituja kuin toiset, koska edes Palestiinalaishallinto ei tee mitään niiden eteen”, toteaa Kisanin pormestari Husein Ali Odeh, joka tunnetaan myös nimellä Abu Anwar.

Kisan on pieni palestiinalaiskylä 11 kilometriä Betlehemin kaupungista etelään. Istumme EAPPI-tarkkailijoiden kanssa kylän laidalla olevalla korkealla paikalla, juomme teetä ja kuuntelemme kun Abu Anwar selostaa kylän tarpeista ja ongelmista: taloudelliset vaikeudet, työttömyys, talojen tuhoamismääräykset, maanviljelijöitä ja paimentolaisia häiriköivät siirtokuntalaiset, riittämättömät tai olemattomat terveyspalvelut, pieneksi käynyt koulu, julkisen liikenteen puute, vesipula kesäaikana ja niin edelleen.

Kisanin ongelmat ovat monin osin samoja kuin monessa muussa C-alueella sijaitsevassa palestiinalaiskylässä. Vaikka pormestari kritisoi selkeäsanaisesti myös Palestiinalaishallintoa, kylän elinolosuhteiden kehittäminen ovat Israelin siviilihallinnon käsissä. Ilman Israelin siviilihallinnon myöntämiä rakennuslupia suurimmalle osalle kylän maasta ei saa rakentaa mitään.

abuanwar
Väliaikainen aluejako jäi pysyväksi

Oslon rauhanprosessissa vuonna 1995 osana niin sanottua Oslo II -sopimusta Länsiranta jaettiin A-, B- ja C-alueisiin. Sopimuksen mukaan A-alueet annettiin Palestiinalaishallinnolle. B-alueilla Palestiinalaishallinto sai vastata siviilihallinnosta Israelin sotilaallisen kontrollin alaisuudessa. Suurin osa Länsirannasta määriteltiin C-alueeksi, joka annettiin täysin Israelin kontrollin alaisuuteen.

Toisin kuin pirstaleisina saarekkeina eri puolella Länsirantaa olevat A- ja  B-alueet, C-alue muodostaa alueellisesti yhtenäisen kokonaisuuden, joka käsittää yli 60 prosenttia Länsirannasta. Tällä alueella sijaitsevat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomat Israelin siirtokunnat, joiden laajentaminen aiheuttaa monia ongelmia alueen palestiinalaisväestölle.

Yli 20 vuotta Oslo II -sopimuksen jälkeen voidaan huomata, että väliaikaiseksi tarkoitettu aluejako näyttää käytännössä jääneen pysyväksi. Täysin Israelin kontrollin alle jääneiden C-alueiden kehittäminen on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen edennyt pääosin Israelin siirtokuntapolitiikan ehdoin: siirtokuntien laajentaminen on edennyt huimaa vauhtia, mutta kun kyseessä on palestiinalaisten asuinrakentaminen, leikkipaikat, urheilukentät, kaupalliset palvelut tai vaikkapa julkinen palvelurakentaminen, rakennusluvat C-alueella ovat säännönmukaisesti enemmän kuin kiven alla. Jopa aitojen tai telttojen rakentaminen vaatii luvan Israelin siviilihallinnolta.

Jokainen ihminen tarvitsee kuitenkin paikan jossa asua. Koska monella C-alueella elävällä palestiinalaisella ei ole muita vaihtoehtoja, useat päätyvät rakentamaan omistamilleen maille ilman Israelin siviilihallinnon myöntämää rakennuslupaa. Ilman lupaa rakennettuja koteja uhkaa kuitenkin tuhoamisriski. Vuoden 2016 aikana palestiinalaisten kotien ja muiden rakennusten tuhoaminen on ollut poikkeuksellisen laajamittaista. (i)

Rakennuslupien epääminen ei ole hallinnollinen kysymys vaan tietoista politiikkaa. Israelin politiikka C-alueella on johtanut muun muassa Kisanin kaltaisten kylien elinolosuhteiden heikentymiseen ja epätarkoituksenmukaiseen palestiinalaisasutuksen keskittymiseen jo nyt tiivisti rakennetuille A-alueille. Käytännössä lupien epääminen estää myös palestiinalaisten yhteisöjen elinkeinoelämän kehityksen ja sillä on huomattava vaikutus koko Palestiinan talouteen.

kisantalo

Kylä kierrätystehtaan ja haisevan kaatopaikan välissä

Oslon sopimuksessa 0,1 prosenttia (11,2 ha) Kisanin kylästä määriteltiin B-alueeksi ja 81,1 prosenttia (10895,2 ha) Israelin kontrollin alaiseksi C-alueeksi. Loput 18,2 prosenttia (2426,6 ha) maasta määriteltiin niin sanotuksi luonnonsuojelualueeksi.  Kun tarkastellaan tarkemmin C-alueilla olevien luonnonsuojelualueiden ja niiden välittömässä läheisyydessä olevien alueiden maankäyttöä, herää kuitenkin kysymys siitä, mitä tarkoitusta varten luonnonsuojelualueet on todella perustettu.

Kisanin kylässä olevan kukkulan päältä avautuu äärettömän kaunis maisema aavikolle Jordanlaaksoon. Ainoa kauneusvirhe maisemassa on kylän vieressä Al Minyassa sijaitseva kaatopaikka. Ilmassa leijuu voimakas kaatopaikan haju.

Maailmanpankin rahoittama kaatopaikka aloitti toimintansa vuonna 2014. Vaikka kaatopaikka herätti paikallisten keskuudessa myös paljon vastustusta, moderni kaatopaikka tuli akuuttiin tarpeeseen vakavista jätteiden käsittelyyn liittyvistä puutteista ja niistä seuranneista ympäristöhaitoista kärsineellä Länsirannalla. Hanke ei kuitenkaan sujunut ongelmitta.

Kaatopaikan oli alunperin tarkoitus palvella noin 800 000 Hebronin ja Betlehemin alueilla asuvan palestiinalaisväestön kiinteiden jätteiden hävityspaikkana. Kaatopaikan valmistuttua sen käyttö kuitenkin estettiin palestiinalaisilta. He saivat sen käyttöönsä vasta kun Palestiinalaishallinto hyväksyi Israelin siviilihallinnon vaatimuksen ottaa vastaan myös alueella olevien laittomien siirtokuntien jätteet, vaikka Maailmanpankin rahoitus oli myönnetty palestiinalaisten jätehuollon tarpeisiin.

”Me palestiinalaiset joudumme taistelemaan jokaisesta leikkikentästä tai teltasta, jonka rakennamme omalle maallemme, mutta Israel voi käyttää Länsirantaa kaatopaikkanaan juuri niin paljon kuin se haluaa”, kuvailee tapaamani palestiinalaismies miehittäjän ja miehitetyn välisiä valtasuhteita.

Kaatopaikan lisäksi kyläläisten elämää vaikeuttaa vastikään kylän viereen rakennettu siirtokuntaomistuksessa oleva kierrätystehdas. Vuoden 2015 maaliskuussa Israelin armeija tuli Kisaniin puskutraktoreilla ja raivasi yksityisessä palestiinalaisomistuksessa olevaa maata, jonka Israel oli anastanut haltuunsa julistamalla se ”valtion maaksi”.

Oikeudellisena perusteluna yksityisen palestiinalaismaan anastamiseen Israel käyttää Ottomaanien ajalta peräisin olevaa lakia. Israelin soveltamaan laintulkintaan sisältyy muun muassa tiukat vaatimukset siitä kuinka keskeytyksestä maata on pitänyt viljellä, jotta maanomistusta ei tulkita rauenneeksi. Kyseessä on kyseenalainen oikeudellinen menetelmä, jota Israel käyttää systemaattisesti siirtokuntia ja niihin liittyviä toimintoja palvelevan maankäytön mahdollistamiseksi.

Maan menettäminen ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi ongelmaksi, joka koitui tehtaan rakentamisesta. Tehdasta rakennettaessa louhimisen sijaan kalliota muokattiin dynamiittia käyttämällä. Räjäytykset aiheuttivat halkeamia kyläläisten talojen seiniin. Halkeaminen lisäksi tehdas näyttää jättävän jälkensä myös kyläläisten terveyteen. Tehdas tuottaa kylään tomua ja pölyä, joka on aiheuttanut vakavia terveyshaittoja kyläläisille. ”Kun tuuli puhaltaa lännestä, meidän on pidettävä kaikki ovet ja ikkunat kiinni, jotta emme hengittäisi liikaa tomua,” Abu Anwar selostaa.

lampaat
Puutteelliset palvelut terveydenhuollon ja koulunkäynnin esteenä

Tehtaan rakentamisen jälkeen monilla kylän lapsistaa on ilmennyt silmävaivoja, joita koitetaan lievittää silmätipoilla. Silmävaivojen lisäksi kyläläiset kärsivät tavanomaista enemmän astmasta ja sydänvaivoista.

Lääkäri Hebronista käy kylässä kerran viikossa lyhyellä päivystyskäynnillä, muina ajankohtina kyläläisten on lähdettävä Tuqu’n kylään tai Betlehemiin lääkäriin. Pormestarin toiveena olisi saada Kisaniin oma pieni terveysasema, koska ilman julkista liikennettä terveydenhuoltoa on vaikeaa tai jopa mahdotonta saavuttaa silloin kuin se olisi tarpeen.

Puutteellisten terveydenhuoltopalveluiden lisäksi kylän kasvatus- ja opetuspalvelut kaipaisivat kipeästi lisäpanostusta. Kylässä on pieni alakoulu, mutta se toimii tilassa, joka rakennettiin alunperin päiväkodin tarpeisiin. Tilat ovat koulun käyttöön riittämättömät ja pienet.

Kylässä on myös 16 vammaista lasta, jotka viettävät suurimman osan ajastaan kodeissaan. Kylällä ei ole ollut mahdollisuuksia tarjota lapsille heidän tarpeitaan vastaavaa erityisopetusta, eikä lapsille ei ole saatu järjestettyä koulukyytiä läheisessä kaupungissa Beit Fajjarissa sijaitsevaan vammaisille lapsille tarkoitettuun kouluun.

”Monet palestiinalaiset omistavat maata Kisanista, mutta ovat muuttaneet kylän ulkopuolelle, koska eivät koe kylää asumiskelpoisena. Tämä on kuitenkin meidän maatamme. Mikäli ihmiset lähtevät, Israel ottaa kaiken maan itselleen”, Abu Anwar toteaa.
LÄHTEET:
Israel defies World Bank, Refuses to Let Palestinians to Use Landfill. 9.1.2014.
http://www.haaretz.com/israel-news/.premium-1.567697
Monthly overview: October.  United Nation Office for the Coordination of Humanitarian Affairs occupied Palestinian territory. 11.11.2016.
http://www.ochaopt.org/content/monthly-overview-october-2016
Settlement expansion around an Israeli declared ”nature-reserve”.  United Nation Office for the Coordination of Humanitarian Affairs occupied Palestinian territory. 31.10.2014.
http://www.ochaopt.org/content/settlement-expansion-around-israeli-declared-nature-reserve
Taking over Palestinian land by declaring it ”state land”. B’Tselem. 13.3.2016.
http://www.btselem.org/area_c/state_lands
Under threat: Demolition orders in area C of the West Bank. United Nation Office for the Coordination of Humanitarian Affairs occupied Palestinian territory. 3.9.2015.
https://www.ochaopt.org/documents/demolition_area_c_3-9-2015.pdf

(i) UN OCHA:n (YK:n humanitaaristen asiain koordinointitoimiston) tilastojen mukaan syyskyyssa ja lokakuussa 2016 Israelin viranomaiset tuhosivat tai anastivat 155 palestiinalaisomistuksessa olevaa rakennusta C-alueella tai miehitetyssä Itä-Jerusalemissa rakennusluvan puutteeseen vedoten. UN OCHA:n tilastojen mukaan talojen tuhoamisten määrä vuoden 2016 aikana on jo nyt suurempi kuin minään aikaisempana vuotena sitten vuoden 2009, jolloin tilastointi aloitettiin.