Kun poliisi ja armeija eivät auta

Kari Paasonen

Länsirannan palestiinalaisten kokeman turvattomuuden tekijöitä ovat Palestiinan poliisin rajatut toimivaltuudet, Israelin armeijan näkemys itsestään siirtokuntalaisten suojelijana sekä palestiinalaisiin sovellettu sotilaslaki.

påaHeinäkuun lopun yönä Duman kylässä Länsirannalla israelilaiset siirtokuntalaiset sytyttivät palamaan kaksi palestiinalaisten asuintaloa. Toisessa talossa perhe oli poissa kotoa, mutta toisessa nukkui neljä henkeä. Dawabsheh-perheen puolitoistavuotias lapsi kuoli vammoihinsa samana päivänä. Sen jälkeen myös perheen isä ja äiti menehtyivät vammoihinsa. Dumassa on vietetty hautajaisia mediahuomion saattelemana nyt kolmesti.

Isku tapahtui puoli kolmen aikaan aamuyöstä. Yanounin EAPPI-tiimi sai tiedon tapahtuneesta aamulla, ja saavuimme Dumaan kahdeksan aikaan. Paikalla oli paljon kylän asukkaita ja median edustajia. Tiimimme meni sisään poltettuun taloon. Kuumuus hohkasi lattiasta ja seinistä. Tunne oli tuolloin epätodellinen. Oli mahdotonta sisäistää, mitä paikassa oli tapahtunut.

Israelin poliisi ja armeija olivat dumalaisten mukaan käyneet talolla ennen tuloamme. Palestiinan poliisi saapui hieman kello 9 jälkeen aamulla, melkein seitsemän tuntia iskun jälkeen. Syy poliisin tulon kestämiseen oli se, että Duma sijaitsee B-alueella, jossa Israel ja Palestiinalaishallinto vastaavat yhdessä turvallisuudesta. Dumassa ei ole omaa poliisiasemaa, joten Palestiinan poliisi joutui kulkemaan Israelin hallitseman C-alueen läpi. Koska poliisilla on mukana ase, piti hänen ensin hakea lupa Israelilta C-alueen läpi kulkemiseen, ja luvan saaminen kesti. Palestiinan poliisin tullessa paikalle jälkiä olivat tekopaikalla sotkeneet kymmenet dumalaiset, median edustajat ja minä muiden mukana.

Surunvalitteluja ovat käyneet esittämässä muun muassa Palestiinan poliittiset johtajat, Euroopan Unionin edustajat sekä Yanounin EAPPI-tiimi. Tapasimme Maailman lääkärien työntekijöitä, jotka tarjoavat psyykkistä tukea konfliktista kärsiville palestiinalaisille. Dumalaiset ovat oirehtineet monin tavoin, esimerkiksi monet lapset eivät saa nukuttua ja näkevät painajaisia, joissa palavat elävältä. Psyykkisen hoitotyön tarve on valtava koko Länsirannalla, eikä koulutettuja ammattilaisia ole tarpeeksi.

Heti samana päivänä, jona talo Dumassa oli sytytetty tuleen, Israelin presidentti Benjamin Netanyahu kutsui tapahtumia äärimielisten juutalaisten harjoittamaksi terrorismiksi. Hän lupasi, että tapaus tutkitaan tarkoin ja tekijät saatetaan vastuuseen. Netanyahun kommentteja uutisoitiin maailmalla laajasti, myös Suomessa.[1] Tapaamiemme palestiinalaisten suhtautuminen Netanyahun lupaukseen vaihteli huvittuneisuudesta turhautuneisuuteen ja suoranaiseen vihaan. He pitivät hyvin epätodennäköisenä, että mitään kunnollista rangaistusta koskaan langetetaan.

duma attack west bank palestine

Nablusin kuvernööri puhuu dumalaisille ja medialle tuhopolton jälkeisenä aamuna.

Koska Palestiinan poliisi ei kykene takaamaan Duman asukkaiden turvallisuutta, ovat he ratkaisseet asian järjestämällä vapaaehtoisia, aseistautumattomia yöpartioita. Jokainen valvoo vuorollaan muiden unta. Jos hereillä oleva havaitsee jotain poikkeavaa, hän soittaa puhelimella tietyille vastuuhenkilöille, jotka taas herättävät sovitusti muita henkilöitä. Näin tieto leviää ennalta sovitun verkoston mukaisesti kaikille kyläläisille.

Duma ei ole ainoa paikka, joissa turvallisuus on uskottu yöpartioiden käsiin. Kysyin läheisen Huwwaran kylän pormestarilta, saavatko asukkaat poliisilta mitään turvaa. Kysymykselleni naurettiin. Myös Huwwarassa järjestetään yöpartioita. Aseettomat yöpartiot voivat ainoastaan varoittaa muita, jos alueelle saapuu tunkeilijoita.

Eräs Ramallah’ssa poliisina työskentelevä mies kertoi meille kuluttavansa työpäivänsä pääosin tietokonepelejä pelaten. Palestiinan poliisin toimivaltuudet perustuvat Israelin ja Palestiinan väliseen Oslon sopimukseen ja ovat siinä hyvin rajatut.

Palestiinan poliisin ohella turvallisuudesta Länsirannalla vastaa miehittäjävallan eli Israelin armeija ja poliisi. Israelin armeijalla on huomattavasti laajemmat toimivaltuudet. Israelilaisten veteraanien Breaking the Silence -järjestön jäsenet ovat vahvistaneet sen, mitä monet palestiinalaiset ovat meille kertoneet. Israelin armeija on Länsirannalla suojelemassa Israelin kansalaisia, ei palestiinalaisia. Armeija on Breaking the Silencen mukaan tietoisesti asettanut tavoitteekseen sotkea palestiinalaisten päivittäisiä rutiineja ja tehdä läsnäolonsa palestiinalaisille selväksi (make their presence felt). Jos palestiinalaisilla on tunne, että Israelin armeija on kokoajan läsnä kaikkialla, eivät palestiinalaiset uskalla tehdä iskuja. Breaking the Silencen Yehuda Shaul selitti meille, mitä tämä tarkoittaa.

”Palvelin Hebronissa 14 kuukautta. Meitä on Hebronissa kolme partiota, joiden tehtävä on 24/7 tehdä läsnäolomme selväksi. Partioimme öisin kymmenestä aamukuuteen. Kävelemme vanhan kaupungin katuja ja menemme sisään johonkin taloon. Se ei ole talo, josta olisi tiedustelutietoja, se on vain satunnainen talo. Upseeri, kersantti, joka johtaa partiota valitsee talon. Pompahdamme sisään, herätämme perheen, tutkimme paikat. Voitte itse kuvitella tilanteen luonteen, kun sotilasyksikkö tulee taloosi kahdelta yöllä. Lopetamme etsinnät, menemme takaisin kadulle, koputamme joitain ovia, pidämme vähän ääntä, menemme toiseen kadun kulmaan, tunkeudumme toiseen taloon ja tämä on oikeastaan se, miten kahdeksan tunnin vuoro kuluu”.

Armeijan kovilla otteilla palestiinalaisia kohtaan on poliittinen siunaus. Heinäkuun alussa 17-vuotias palestiinalainen Mohammed Kasbeh heitti kiven armeijan auton tuulilasiin. Autossa ollut eversti, prikaatinkomentaja Yisrael Shomer tuli ulos autosta ja ampui Kasbehin kuolettavasti. Shomer kertoi, että hänen henkensä oli välittömässä vaarassa. Myöhemmin julkaistu videomateriaali, lääkärinlausunnot ja silminnäkijähavainnot kertovat, että Kasbeh oli juoksemassa pakoon kun Shomer ampui häntä selkään. Monen mielestä tämä vei uskottavuuden Shomerin väitteeltä hengenvaarasta. Sen sijaan, että tapaus olisi johtanut tiukennuksiin aseidenkäyttösäännöksissä, syyskuussa pääministeri Netanyahu kertoi harkitsevansa, että sotilaille annettaisiin vapaammat kädet vastata ampumalla kivien heittämiseen. [2]

Palestiinalaisten kokeman turvattomuuden yksi puoli on lainvalvojan toiminta: Länsirannan poliisin rajalliset toimivaltuudet ja Israelin armeijan näkemys itsestään siirtokuntalaisten suojelijana. Turvattomuuden toinen puoli on laki ja oikeusjärjestelmä.

Tuhopoltosta puhuttaessa palestiinalaiset nostivat esiin Muhammed Abu Khdeirin tapauksen kesältä 2014. Tuolloin kolme israelilaista siirtokuntalaista kaappasi 16-vuotiaan palestiinalaisen Muhammed Abu Khdeirin, hakkasi hänet, valeli hänet bensalla ja poltti elävältä. Tapauksen oikeuskäsittely on edelleen kesken. Heinäkuussa Abu Khdeirin isä kutsui oikeudenkäyntiä vitsiksi ja teeskentelyksi; esimerkiksi syytetyt vietiin hänen mukaansa joka päivä syömään klo 11 kun hän jäi oikeussaliin odottamaan istunnon jatkumista.(3)

Ennen Abu Khdeirin surmaamista kolme palestiinalaista oli kaapannut ja tappanut kolme siirtokuntalaisnuorta, Naftali Frenkelin (16), Gilad Shaarin (16) ja Eyal Yifrachin (19). Poikien ruumiit löyivät liki kolme viikkoa kaappauksen jälkeen. Kadonneiden poikien ja kaappaajien löytämiseksi Israelin armeija aloitti operaation nimeltä Brother’s Keeper. Kun operaatio oli ollut käynnissä vajaat kolme viikkoa, oli Israel New York Timesin mukaan pidättänyt noin 400 palestiinalaista, ja kuusi oli saanut surmansa. Amnesty International piti Israelin operaatiota kollektiivisena rangaistuksena palestiinalaisille ja sen vuoksi kansainvälisen oikeuden vastaisena. Yksi palestiinalainen Hamasin jäsen tuomittiin teosta kolmeen elinkautiseen tammikuussa 2015. Tätä ennen Israelin armeija oli ampunut kaksi muuta epäiltyä syyskuussa 2014. Se, että kolme palestiinalaista tappoi kolme israelilaispoikaa myös osaltaan johti Gazan sodan alkamiseen heinäkuussa 2014. [3]

Miksi asetin vastakkain nämä kaksi tapausta? Näitä hirvittäviä tekoja yhdistää moni seikka. Ne tapahtuivat ajallisesti lähekkäin miehitetyllä Länsirannalla. Molemmissa tapauksissa Israel on hoitanut tapauksien tutkinnan ja ne on käsitelty israelilaisissa oikeusistuimissa. Tapaukset eroavat ratkaisevasti siinä, että toisessa tekijät olivat israelilaisia siirtokuntalaisia ja toisessa palestiinalaisia. Siinä, mitä tekijöille sittemmin on tapahtunut, on merkittäviä eroja.

Vertaamalla kahden tapauksen käsittelyä ei tietysti pidä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä Israelin oikeusjärjestelmästä. On kuitenkin huomattava, että edes lain kirjain ei Länsirannalla ole kaikille sama. Isralilaiset siirtokuntalaiset elävät Israelin siviililain alla, palestiinalaisille rangaistukset taas tulevat pääosin Israelin määrittämästä sotilaslaista. Kahdessa lakijärjestelmässä muun muassa enimmäisaika, jonka henkilö voi olla pidätettynä ennen tuomarin eteen tuomista, syytetyn oikeus tavata asianajajaa sekä enimmäisrangaistukset eroavat toisistaan huomattavasti. Siirtokuntalaisiin sovellettava siviililaki tarjoaa epäillylle ja vastaajalle huomattavasti enemmän suojaa kuin palestiinalaisiin sovellettava sotilaslaki.

Israel tekee myös runsaasti hallinnollisia pidätyksiä, joissa ihmistä voidaan pitää pidätettynä kerrallaan korkeintaan kuusi kuukautta ilman syytteitä tai oikeudenkäyntiä. Käytännössä hallinnollinen pidätys voi kuitenkin jatkua loputtomasti, sillä jokaisen kuuden kuukauden jälkeen sitä voidaan jatkaa uudestaan kuudella kuukaudella. Hallinnollinen pidätys perustuu salattuun todistusaineistoon, johon syytetyllä ei ole pääsyä. Usein tällainen salattu todistusaineisto esitellään suljetussa oikeusistunnossa, jossa syytetty tai hänen asianajajansa eivät saa olla paikalla. Tällöin syytetyllä ei ole myöskään mahdollisuuksia kiistää todistusaineistoa tai edes tietää, millä perusteella häntä syytetään. Kansainvälisen oikeuden mukaan hallinnollinen pidätys on sallittu tietyissä ääritapauksissa, mutta Israelin kohdalla hallinnollisen pidätyksen yleisyys tekee sen käytöstä kansainvälisen oikeuden vastaista. Syyskuussa 2015 hallinnollisen pidätyksen perustella oli Israelissa ja Palestiinassa pidätettynä 343 ihmistä. Vaikka vuosien aikana myös muutamia israelilaisia ja siirtokuntalaisia on joutunut hallinnollisesti pidätetyksi, käytännössä sitä käytetään nimenomaan palestiinalaisiin. [4]

Dumassa tapahtunut terroriteko oli hirveä. Myös palestiinalaiset ovat tehneet kauhistuttavia terroritekoja israelilaisia kohtaan. Kauheita terroritekoja on kuitenkin tapahtunut Lontoossa, Madridissa ja monessa muussakin paikassa. Maailmassa riittää – valitettavasti – ihmisiä, jotka haluavat tappaa satunnaisia siviilejä poliittisten päämääriensä ajamiseksi. Ratkaisevaa on, että Lontoossa ja Madridissa poliisi on tutkinut terroriteot, ja niistä on langetettu tuomiot sellaisen lain mukaisesti, joka kohtelee ihmisiä tasavertaisesti. Se viestii muille, että yhteiskunta ei hyväksy toisten ihmisten tappamista. Israelissa ja sen miehittämällä Länsirannalla on nykyisin käytössä kaksi eri lakia. Israelin sotilaiden toiminta lainvartijoina ja herkkä liipaisinsormi palestiinalaisten kohdalla viestivät, että israelilaisen henki ja turvallisuus on arvokkaampi kuin palestiinalaisen – vaikka pääministeri Netanyahu muuta vakuuttaisi.

Tilanne kiristyi viimeisen Palestiinan-viikkoni aikana. Kuvassa Israelin armeija on ampunut kyynelkaasua protestoivia palestiinalaisia kohti Betlehemissä

Veriteot ja tilanteen kiristyminen ylittävät usein uutiskynnyksen. Toivon, että maailman median huomio riittää seuraamaan, miten Duman tapauksen tutkinta etenee, ja millaista oikeutta palestiinalaisille ja israelilaisille Länsirannalla jatkossa jaetaan.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella kaukaisen pohjoisen Suomen asukkaana? Monet palestiinalaiset sekä myös tapaamamme israelilais-amerikkalainen politiikan professori Michael Dahan ovat olleet yhtä mieltä siitä, että EU-maiden ja Yhdysvaltain poliittisella painostuksella on suuri merkitys Israelin-Palestiinan konfliktissa ja sen ratkaisemisessa. Siihen, mitä suomalaiset poliitikot asian hyväksi tekevät, voivat vaikuttaa Suomen kansalaiset. Tällä hetkellä Suomi ostaa sotilaskalustoa Israelista ja tukee näin Israelin aseteollisuutta. Palestiinan valtiota Suomi sen sijaan ei ole vielä tunnustanut.

Lähteitä

[1]

Jerusalem Post (2015). Netanyahu on Duma attack: Israel deals harshly with terror, no matter the perpetrator

Helsingin Sanomat (2015). Israel pidätti kaksi murhapoltosta epäiltyä

Helsingin Sanomat (2015). Lapsi kuoli tuhopoltossa Länsirannalla

[2]

The Guardian (2015). Palestinian teenager ’shot in back by senior Israeli soldier while fleeing’

The Guardian (2015). Video appears to contradict account of Israeli officer who killed Palestinian

The Guardian (2015). Netanyahu hints at easing rules on firing at Palestinian stone-throwers

[3]

BBC (2015). Palestinian jailed for murder of Israeli teenagers

The New York Times (2014). Arab Boy’s Death Escalates Clash Over Abductions

The Times of Israel (2014). Is Israel’s operation to find kidnapped teens a war crime?

Amnesty International (2014). Abducted Israeli teens must be released, Israel must cease collective punishment of Palestinians

Al Jazeera (2015). Trial of Abu Khdeir killers ’a sham’, says family

The Times of Israel (2014). Abu Khdeir murder suspect gives chilling account of killing

[4]

B’Tselem (2014). Administrative detention

B’Tselem (2011). Dual system of law

Addameer (2015). Statistics

EAPPI-vapaaehtoisten esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon (Kirkon ulkomaanapu) mielipidettä.