Länsirannan skeittikulttuuri elää ja voi hyvin

Mikael/Tulkarem

"Sport has the power to change the world. It has the power to inspire, the power to unite people in a way that little else does."
Nelson Mandela

Ovet ovat lukossa ja yritän soittaa Mohammedille. Olen juuri maksanut itseni sisään Qalqilyan eläintarhaan, joka sijaitsee aivan Qalqilyan tarkastuspisteen vieressä. Sitä on joskus tituleerattu jopa maailman huonoimmaksi eläintarhaksi ja huhujen mukaan siellä on leijona, joka on kasvissyöjä. Ei kuitenkaan omasta tahdostaan, vaan koska eläintarhan taloudelliset asiat ovat niin huonolla tolalla. Länsirannan komein skeittiramppi tosin sijaitsee myös eläintarhan syövereissä netistä etukäteen kalastetun tiedon mukaan .
Olen edellisenä päivänä sopinut Mohammedin kanssa tapaamisen eläintarhaan. Hän vetää SkateQilya –nimisen kansalaisjärjestön (http://www.skateqilya.org) toimintaa Länsirannalla ja edellisiltana lopetimme puhelun sopimalla, että jos ei sada niin tänään skeitataan. Insallah -jos luoja suo.

Ali aloitti skeittaamaan vain muutama vuosi sitten, mutta on nyt jo länsirannan parhaita skeittareita. Hän on itseasiassa niin hyvä, että SkatePal-niminen kansalaisjärjestö on palkannut Alin opettamaan skeittikouluja. Palkaksi Ali on saanut muun muassa oman skeittilaudan, mutta myös tulevaisuutta varten arvokasta opetus- ja johtamiskokemusta.

Mohammed vastaa puhelimeen ja selittää, että sateen uhan takia he eivät viitsineet poistua kotoa tänään.
Niinpä niin.
Lopetettuani puhelin käännän katseeni siniselle taivaalle. Ei ole satanut päiviin, taivaalla ei näy pilvenhattaraakaan ja lämpöä on enemmän kuin viikkoihin. Luoja ei näköjään suonut tänään.

Koskaan aikaisemmin ei maailmassa ole ollut yhtä paljon nuoria kuin nyt. Maailman väestöstä puolet on alle 30-vuotiaita, joista suuri osa elää väkivallan keskellä ilman näkymää paremmasta tulevaisuudesta, ja Palestiinan Länsirannalla tilanne on jopa keskimääräistä heikompi. Jopa 70% on alle 30-vuotiaita nuoria, nuorisotyöttömyysluvut ovat korkeita ja tulevaisuudennäkymät huonot. Väestö on korkeasti koulutettua, mutta Israelin miehityksen alla mahdollisuuksia hyödyntää tätä koulutusta ei juurikaan ole. Muurit, piikkilanka-aidat sekä vartiotornit jotka hallitsevat Länsirannan maisemaa ja toistuvat Israelin sotilaiden suorittamat yölliset tarkastukset, kyynelkaasuiskut sekä summittaiset pidätykset eivät juuri paranna palestiinalaisnuorten uskoa tulevaisuuteen.
Maailmassa on päivittäin aivan riittävästi negatiivista uutisointia. Kun lähdin EAPPI-tarkkailijaksi, päätin keskittyä myös johonkin positiivisiin asioihin. Ei tässä viisikymmentä-vuotta kestäneessä konfliktissa ole tietenkään mitään hyvää, mutta aina löytyy jotain positiivista.
Esimerkiksi skeittaus siellä, missä sitä ei järjen mukaan pitäisi olla. Olin nähnyt Epicly Palestined –nimisen dokumentin länsirannan skeittauksesta (http://www.epiclypalestined.com), ja halusin tutustua skeittaukseen ja skeittareihin Länsirannalla.

Jos haluaa skeitata, on paikat pidettävä puhtaana. Skeittaus on vain väline, jonka kautta lapsille ja nuorille pyritään opettamaan yleishyödyllisiä taitoja elämää varten – kuten oma-aloitteisuutta. Nuori Betlehemin orpokodista on tarttunut harjan varteen, jotta koko porukka pääsisi skeittaamaan.

Kun Mohammedin tapaaminen ei onnistunut, jatkoimme matkaa pieneen Asiran kylään, jossa sijaitsee Brittiläisen SkatePalin (http://www.skatepal.co.uk) rakennuttama, uutuuttaan hohtava, betoninen skeittipuisto. Koska oli talvi, oli puisto hyvin vähäisellä käytöllä eikä sitä oltu putsattu kovin usein kävyistä ja hiekasta, joita sadevesi oli tuonut mukanaan.
Juuri kun olimme luovuttaneet ja lähtemässä, paikalle kurvasi lava-auto. Sisältä hyppäsivät kolme innokasta nuorta lasta skeittilautojensa kanssa. Lapset juoksivat puistoon, ja yllätyksekseni lähtivät kaikki isoimpiin ramppeihin. Ällistyneenä katselin, kuinka hyvin he skeittasivat ja siirryin jututtamaan, perheen isää.
Alin mielestä skeittaus tekee todella hyvää hänen lapsilleen, ja hän tuo heidät päivittäin töiden jälkeen skeittipuistoon. Puisto on yksi harvoja paikkoja, missä lapset voivat unohtaa ympäröivän maailman. He oppivat pitkäjänteisyyttä ja yhteistyötä kaatuessaan ja yrittäessään uudestaan sekä kannustaessaan toisiaan, ja Ali toivookin, että tämä näkyisi myöhemmin muilla elämän osa-alueilla.
Palestiinassa oli vierailuni aikana kolme skeittipaikkaa: SkateQilian pystyttämä ramppi Qalqilyassa, SkatePalin skeittipuisto Asirassa sekä viimeisimpänä SkateAidin vapaaehtoisten tekemä, betoninen skeittipuisto Betlehemissä (http://www.skate-aid.org/en/projects/asia/palestine-bethlehem/the-situation). Näiden lisäksi jokunen nuori skeittaa Ramallahin linja-autoaseman vieressä olevalla aukiolla.
Kaikki nämä kolme järjestöä näkevät skeittauksen vain välineenä johonkin suurempaan. Viitaten jo edesmenneen Nelson Mandelan lainaukseen urheilun potentiaalista muuttaa maailmaa, on skeittaus ehkä yksi tehokkaimmista. Jokainen joskus skeitannut tietää kuinka koukuttava laji on kyseessä. Lajissa ei ole tarkkaa hierarkiaa, vaan se on yksi tehokkaimmista välineistä rikkoa rajoja iän, sukupuolen, rodun uskonnon tai muiden ihmisten lokerointiin käytettävien ominaisuuksien perusteella. Lisäksi siinä ei pyritä voittamaan yleensä toisia, vaan lähinnä haastamaan itsensä – ja tähän laji tarjoaakin loputtoman määrän mahdollisuuksia. Ja koska laji on alueelle uusi, ei sitä ole vielä tajuttu kieltää tytöiltä eikä siitä ole muotoutunut miesvoittoista kuten meillä länsimaissa. Tyttöjen kynnys lähteä mukaan on siis lähes yhtä matala kuin poikien, ja se tarjoaa konservatiivisessa arabi-kulttuurissa paljon kaivattuja mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen myös tytöille.

EAPPI-tarkkailija Mikael kävi kokeilemassa Asiran uudenkarheaa skeittiparkkia talvisesta säästä huolimatta.

Moni vapaaehtoinen skeittiohjaaja joka on matkustanut Länsirannalle, on raportoinut kuinka ennen kinastelevat muslimit ja kristityt lapset ovat ruvenneet tekemään yhteistyötä. Yhdessä kaatuillessa, yrittäessä ja lopulta oppiessa, eroavaisuudet unohtuvat ja samat kiinnostuksen kohteet vahvistuvat. Skeittipuistoissa kuuli jopa tarinoita, kuinka palestiinalaiset ja israelilaiset skeittarit yrittävät tehdä yhteisiä skeittausmatkoja. Moni skeittari pystyy varmaan samaistumaan siihen, kuinka puistoissa luodut ystävyyssuhteet kantavat myös pitkälle skeittipuistojen ulkopuolelle.
Tällä hetkellä SkateQilya ja SkatePal rakentavat yhdessä uutta puistoa Jayuusiin – ( https://www.indiegogo.com/projects/jayyous-skatepark-palestine#/ ), kylään jonka läpi EAPPI-tarkkailijana ollessani kuljin lähes päivittäin. Rahoituksesta puuttuu vielä osa, mutta perustukset on jo tehty, suunnitelmat näyttävät todella hyviltä ja rakennustyöt ovat jo kovassa käynnissä!
Skeittaus siis kasvaa ja voi hyvin Länsirannalla! Eikä vain Palestiinassa, vaan eri järjestöt ovat ruvenneet viemään sitä ympäri maailmaa huomattuaan lajin potentiaalin. Lähi-idän uusin skeittipuisto on luultavasti naapurimaa Jordanian pääkaupungissa, jossa se tarjoaa suojaa esimerkiksi Syyrialaisille pakolaisille, ja Free Movement Skateboarding on ruvennut pitämään liikkuvia skeittikouluja Kreikan pakolaisleireillä.
Sillä loppupeleissä, lapset ja nuoret haluavat olla juuri sitä – lapsia ja nuoria. Skeittaus tarjoaa mahdollisuuden unohtaa ympäröivät huolet. Jos heille pystytään samalla tarjoamaan parempia tulevaisuudennäkymiä, opettamaan sitkeyttä ja oma-aloitteisuutta sekä sitä, että omilla toiminnoilla voi vaikuttaa tulevaisuuteen, on se pelkkää plussaa.

Ovet rampille eivät auenneet, mutta skeittilauta herätti heti lasten kiinnostuksen. Yksi lapsista tuli esittelemään ristiä kaulassaan. Muut lapset selittivät hänen olevan kaveriporukan ainoa kristitty – itse he olivat muslimeita. Lapset kuitenkin kinastelivat laudasta, mutta myös auttoivat toisiaan pysymään laudan päällä, sulassa sovussa. Jälleen kerran osoitus siitä, että kyseessä ei ole pohjimmiltaan uskonnollinen konflikti vaan perimmäiset syyt ovat jossain aivan muualla.