Miehityksen alla ei ole normaalia elämää

Johannes, Hebron

Miehitys on kokonaisvaltainen mielentila. Palestiinalaiselle, se on muun muassa kontrollin menetystä, varpaillaan hiipimistä ja anteeksipyytelyä. Israelin armeijalla on valtuudet tuhota taloja, pidättää ilman oikeudenkäyntiä, takavarikoida yksityistä omistusta, rajoittaa liikkumista ja rakentaa muureja. Siksi miehitys on niin kuin mieleen painettu tatuointi joka ei millään tahdo lähteä.

Miehitetyllä Länsirannalla puuttuu demokraattiset oikeuskäytännöt ja siksi Palestiinalainen on aina syyllinen, kunnes muutoin todistetaan. Rangaistukset taas voidaan soveltaa joko yksilöön tai kokonaiseen yhteisöön.

Esimerkiksi syyskuussa 2017, Israelin armeija ampui nuoren miehen Tel Rumeidan kaupunginosassa Hebronissa. Mies kuului Rajabin perheeseen. Seuraavana aamuyönä EAPPI:t olivat tarkkailemassa tarkastuspistettä joka sijaitsee Tarqumiassa. Tarkastuspisteen läpi kulkee aamuyöisin runsaat 8000 Palestiinalaista Israelin puolelle. Valta-osa työskentelee rakennustyömailla tai muissa matalapalkkaisissa töissä. Tarkastuspisteellä oli evätty kulkulupa kaikilta, joiden nimi oli Abu-Rajab tai Rajabi. Perheet ovat isoja, eivätkä kaikki saman nimiset ole lähisukua toisiin. Heitä turhautti. He olivat heränneet keskellä yötä mennäkseen konfliktin miehittävälle puolelle tekemään töitä. Mutta turhaan. Onneksi palestiinalainen huumori herätti naurua, kun pääsyn evännyt mies totesi:

”Pitäkää sekelinne, minulla on kahvia, tupakkaa ja ystäviä, mitä muuta minä tarvitsen?”.

Viikkoja myöhemmin söin illallista palestiinalaisperheen luona. Perheen ikäiseni poika oli puolisen vuotta sitten vapautettu vankilasta jossa hän oli viettänyt kaksi vuotta ilman oikeudenkäyntiä. Häntä syytettiin kivien heittämisestä mielenosoituksessa, jossa hän vastusti Israelin Gazan-pommitusta vuonna 2014.Vankilassa, häntä pidettiin pitkiä aikoja eristyssellissä, jossa paloi vahva lamppu tauotta – jotta ei saisi nukuttua. Häntä painostettiin myös tunnustamaan osallisuutensa rikoksiin joita hän ei ollut tehnyt.

Pian vapautumisen jälkeen sotilaat saapuivat hänen kotiinsa ja kysyivät mikäli hän aikoo vastaisuudessa osallistua mielenosoituksiin ja jos hän haluaisi toimia Israelin vakoojana? Oikeusvaltion puute ja armeijan ylivalta Länsirannalla mahdollistavat tämänkin kafkamaisen painajaisen.

Tosin Palestiinalaisten sinnikkyys ja huumori loisti jälleen. Ennen nukkumaanmenoa poika puki päähänsä pipon jota koristi arabiankielinen teksti. Kun kysyin häneltä, mitä pipossa lukee, hän vastasi hymyillen:

– ”Jerusalem will be ours”

khalil-market-johannes

Tulevaisuus Lähi-idän ainoassa ”demokratiassa”?

Israel on markkinoinut itseään Lähi-idän ainoana demokratiana. Ja ehkä sitä voisikin kutsua vaalidemokratiaksi, joillekin ihmisille tietyllä rajatulla alueella. Samaan aikaan Israelissa on pitkään vallinnut keskustelu siitä, mikäli käsite juutalaisesta valtiosta on yhteensopiva demokratian kanssa.
Onko demokratiassa esimerkiksi mahdollista soveltaa eri maahanmuuttopolitiikkaa riippuen yksilön uskonnosta?

Siksi voisikin argumentoida että Israelin on lopetettava miehitys, ei ainoastaan siksi, että palestiinalaiset kärsivät siitä mutta myös siksi, että Israelista voisi tulla aito demokratia.
Jos kulkusuunta ei muutu, Israelista voi kehittyä teokraattisempi juutalainen valtio, jossa vallan ovat saaneet Hebronin keskustan kaltaiset radikalisoituneet, kouluttamattomat ja raskaasti aseistautuneet siirtokuntalaiset.

Vuonna 2017 on kulunut viisikymmentä vuotta siitä kuin Israel miehitti Länsirannan. Miehityksen arki merkitsee kohtelua jota kukaan ihminen tai yhteisö ei ansaitse.