Pyhän maan rajoitettu pääsiäinen

Juhani Valkama

Pyhän haudan kirkon aukiolla Jerusalemissa seisoo ryhmä kristittyjä pyhiinvaeltajia – ahdas joukkio pienen aidoilla rajatun alueen sisällä.

On pääsiäistä edeltävä lauantai ja joukko odottaa Pyhän tulen seremonian alkamista. Tuli syttyy Jeesuksen oletetulla kuolin- ja hautapaikalla, joten kristityille se on olennaisen tärkeä ja pyhä paikka. Sieltä tuli levitetään kynttilästä kynttilään, kaikkialle kristilliseen maailmaan. Paikalla on kymmeniä israelilaisia poliiseja ja vartijoita, jotka pyörivät aukiolla hermostuneina. Pyhiinvaeltajien ryhmä sen sijaan ei mahdu liikkumaan. Aurinko paahtaa ja odotus on pitkä.

”On elämäni suurin toive saada olla täällä”, kertoo Janus, romanialainen pyhiinvaeltaja. ”Ei ole miellyttävää odottaa tällä tavalla, mutta sydämessäni tiesin aina, että eräänä päivänä minun on tultava tänne.”

Viimein, puolisen tuntia ennen seremonian alkua, aidat avataan ja joukko päästetään kirkkoon. He ovat onnekas, mutta hyvin harvalukuinen joukkio. Kun he ovat sisällä, Pyhän haudan kirkon aukio jää lähes täysin tyhjäksi. Vaikka juhla on yksi kristillisen vuoden tärkeimpiä, voisi luulla, ettei se kiinnosta kovin monia.

Tyhjäksi jäävä Pyhän haudan kirkon aukio Jerusalemissa

Totuus on kuitenkin toinen. Kaikki tiet Pyhän haudan kirkolle on katkaistu. Joka puolella Jerusalemin vanhassa kaupungissa odottaa aitojen takana suuri lauma ihmisiä, jotka tahtoisivat osallistua pääsiäisjuhlaan, mutta Israelin poliisivoimat estävät sen. Seremonia alkaa kahdelta iltapäivällä, mutta jo yhdeksän aikaan aamulla kadut ovat suljetut. Selityksiä ei anneta. Pieni turistiryhmä istuu Jaffa-portin luona lukemassa karttojaan ja jopa heidät poliisi ajaa pois.

Pääsiäisen rajoitukset ulottuvat pidemmällekin. Jo palmusunnuntain kulkueesta näkee, ettei paikalla ole läheskään kaikkia halukkaita. Palestiinalaiskristittyjä on miehitetyltä Länsirannalta päässyt Jerusalemiin vain kourallinen. Kulkulupa on ollut vaikea tai mahdoton saada. Samaan aikaan järjestettävä juutalainen juhla, Pessah, on tiukentanut muslimien ja kristittyjen rajoituksia erityisesti Jerusalemissa. Betlehemistä ja Jerusalemista palestiinalaiskristityt erottaa myös Israelin rakentama muuri, joka toimii hyvin konkreettisena jokapäiväisenä muistutuksena palestiinalaisten ihmisoikeuksien ja liikkumisen vapauden rajoituksista.

Muuri on kansainvälisen yhteisön mukaan laiton ja vuonna 2012 Yhdysvaltain ulkoministeriö antoi raportin Israelin ihmisoikeuksia polkevasta rajoituspolitiikasta. Siinä sanottiin esimerkiksi: ”Israelin asettamat tiukat tiesulut ja liikkumisen rajoitukset vaikuttavat negatiivisesti asukkaiden vapauteen harjoittaa uskontoaan. Muuri estää merkittävällä tavalla liikkumisen pyhille paikoille.”

Pitkään jatkunut konflikti miehittäjävaltion ja miehitettyjen välillä näkyy siis pääsiäisenäkin yhä uusina aitoina, muureina ja evättyinä kulkulupina. Rauhanneuvotteluiden ei tälläkään kertaa uskota tuottavan tulosta, mutta toivo elää.

”Aion rukoilla”, vastaa Janus toimittajan tiedustellessa, mitä hän aikoo tehdä kirkkoon päästyään. ”Aion rukoilla rauhan puolesta. Mikä voisi olla tärkeämpää?”

Poliisien rajoittama pyhiinvaeltajajoukko Pyhän haudan kirkossa Jerusalemissa

Teksti ja kuvat: Juhani Valkama