Palestiinalaiset Länsirannalla pakenevat väkivaltaa

Aisha, 70, on yksi yli tuhannesta palestiinalaisesta, jonka koko yhteisö on joutunut pakon edessä lähtemään omista kodeistaan viimeisen kuukauden aikana.

Yhteisön naapurissa asuneet siirtokuntalaiset ovat häiriköineet, uhkailleet ja vahingoittaneet yhteisön asukkaita ja omaisuutta vuosien ajan kiihtyvällä tahdilla. Aisha on eapin pitkäaikainen yhteyshenkilö. Hänen yhteisönsä sijaitsi Ein Shiblin kylässä Jordanjoen laaksossa C-alueella, Länsirannalla.

Viime talvena Aishalta murtui kylkiluita ja hänen poikansa joutui sairaalaan väkivaltaisen hyökkäyksen seurauksena. Kun vierailin hänen luonaan kesällä 2023 häirintä oli jokapäiväistä ja -öistä.

Jatkuvaa häirintää vuosien ajan

Kesäkuussa Aishan naapurissa asunut paimen kokosi suurimman osan perheestään ja lampaistaan ja muutti heidän kanssaan rauhallisemmalle alueelle. Taloa jäi asuttamaan miehen vaimo ja 10- ja 13-vuotiaat pojat, jotka huolehtivat lopuista lampaista ja vuohista. Pojat olivat kesälomalla koulusta ja paimensivat lampaita. Usein he kuitenkin palasivat vuorilta juosten kotiin siirtokuntalaisten tullessa häiritsemään heitä. Siirtokuntalaiset ajelivat lampaiden ympärillä mönkijällä säikyttäen ne tiehensä, heittelivät kiviä ja pelottelivat kepeillä ja rynnäkkökivääreillä. Silloin, kun siirtokuntalaiset eivät itse tulleet paikalle, he lähettivät droonin kuvaamaan yhteisöä. Droonit tunkeutuivat eläinsuojiin ja koteihin sisälle. Eräällä vierailullamme Aisha kertoi droonin kuvanneen hänen naispuolista naapuriaan, kun tämä oli ollut suihkussa.

Yhteisön asukkaita pelotti. He eivät nukkuneet. ”Miksi meille tehdään näin,” oli naapurin nuorempi poika kysynyt äidiltään eräänä unettomana yönä. Siirtokuntalaiset olivat jälleen valaisseet kotien ikkunoista sisään valonheittimillä ja huutaneet kaiuttimilla uhkauksia arabiaksi.

Perheet eivät kuitenkaan halunneet jättää kotejaan siirtokuntalaisten käsiin. He tiesivät, että menettäisivät omaisuutensa, puutarhansa, talonsa ja maansa, jos eivät olisi paikalla. Siitä syystä talossa oli aina oltava joku paikalla.

Aisha ja hänen koko yhteisönsä joutuivat jättämään kotinsa väkivallan uhan takia

Alle viikko 7.10. tapahtumien jälkeen siirtokuntalaisväkivalta yltyi sietämättömäksi. Israelilainen sanomalehti Haaretz uutisoi, että siirtokuntalaiset tunkeutuivat Aishan kotiin. Hänen miehensä Nabil loukkaantui hyökkäyksessä ja joutui sairaalaan. ”He löivät hänen päätään seinään, kun hän istui kotonaan syömässä. Hänellä on epilepsia.” Siirtokuntalaiset antoivat Aishalle ja hänen naapurustolleen ”viisi tuntia aikaa lähteä”. Aisha ja Nabil ja kymmenet muut yhteisön jäsenet ottivat mukaansa sen mitä pystyivät ja pakenivat kodeistaan.

Palattuaan pari päivää myöhemmin keräämään loput tavaransa, he löysivät kotinsa vandalisoituina: aurinkopaneelit oli murskattu, kasvit revitty maasta juurineen, vaatteet levitelty kaapeista lattialle, generaattori oli tuhottu ja joitain tavaroita oli varastettu.

7.10. alkaneesta eskalaatiosta lähtien (13.11. mennessä) palestiinalaisiin kohdistuva väkivalta ja liikkumisrajoitukset Länsirannalla ovat lisääntyneet. YK:n humanitaaristen asioiden koordinaatiotoimiston (OCHA) mukaan 7.10. jälkeen yhteensä yli 1 100 palestiinalaista, joista yli 400 on lapsia, on joutunut jättämään kotinsa, koska heidän elämänsä on muuttunut liian vaikeaksi ja vaaralliseksi liikkumisrajoitusten tai siirtokuntahyökkäysten takia.  Pakkosiirtyneitä perheitä on yli 120 noin 15 beduiini- tai paimentolaisyhteisöstä. Lisäksi 180 ihmistä, joista yli 60 lapsia, on pakkosiirretty kotien tuhoamisten vuoksi.

Suojelua siirtokuntalaisille

Kansainvälisesti on sovittu, että miehitystilanteessa miehitetyn alueen siviilien hyvinvoinnista on huolehdittava kaikin tavoin ja sen järjestäminen on miehittäjän vastuulla. C-alueella asuvilla palestiinalaisilla on ongelmatilanteissa mahdollisuus olla yhteydessä palestiinalaiskoordinaattoriin, joka välittää tiedon poliisille tai armeijalle. Aisha soittikin koordinaattorille usein siirtokuntalaisten häiritessä heitä. Joskus soitosta ei seurannut mitään, joskus paikalle lähetettiin poliisi tai armeija tai molemmat.

Viranomaiset olivat tietoisia Ein Shiblin naapurissa asuvien siirtokuntalaisten toimista ja joskus sotilaita jopa toimi siirtokuntalaisten saattajina, kun nämä halusivat vaellella palestiinalaisten kotien ympärillä. Useimmiten he väittivät etsivänsä kadonneita lampaitaan. Kerran pääsimme keskustelemaan sotilaiden kanssa ja he kertoivat heidän tehtävänsä olevan siinä tilanteessa turvata siirtokuntalaisia palestiinalaisilta – siis kahdelta vanhukselta, kahdelta lapselta ja muutamalta nuorelta naiselta, jotka niissä taloissa asuivat.

Myöhemmin saimme kuulla, että toinen sotilaista oli neuvonut Aishaa olemaan näyttämättä alkuperäisiä maanomistuspapereitaan siirtokuntalaiselle, jottei tämä voi väärentää itselleen samanlaisia. Israelin armeija on tietoinen ongelmista, joita erityisesti outposteissa asuvien siirtokuntalaisten ja palestiinalaisten välillä on. Siitä huolimatta kansainvälisen lain vastaista toimintaa tuetaan ja väkivallan annetaan tapahtua.

Hanna /EAPPI