Selkärankana kansainvälinen oikeus
Kansainvälistä humanitaarista oikeutta kutsutaan usein “sodan oikeussäännöiksi”, sillä humanitaarinen oikeus asettaa rajat, joita taistelijoiden (mukaan lukien valtaajavallan eli miehittäjän) ei tulisi rikkoa konfliktin aikana. Nämä säännöt perustuvat kansainvälisiin sopimuksiin, muun muassa Haagin sopimukseen (1907) ja Geneven sopimuksiin.
Humanitaarisen oikeuden perusperiaate on, että myös sodan aikana tulee olla olemassa sääntöjä ihmisten käytöksen ohjaamiseen, erityisesti siviilien kohtelun osalta. Humanitaarinen oikeus ei ota kantaa siihen, onko konflikti oikeutettu vaan keskittyy vain käytänteisiin.
Neljäs Geneven yleissopimus käsittelee siviilihenkilöiden suojelemista, myös miehityksen aikana. Sopimus pyrkii suojelemaan miehityksen alla elävää väestöä väkivallalta takaamalla siviilien inhimillisen kohtelun. Sopimus sisältää erikseen artikloita miehityksen alla elävän väestön arvokkuuden ja fyysisen koskemattomuuden suojaamiseksi sekä kieltää julkisen ja yksityisen omaisuuden (kiinteän ja irtaimen) tuhoamisen, paitsi sellaisissa tilanteissa, joissa se on ehdottoman välttämätöntä sotatoimien tai turvallisuuden kannalta.
Neljäs Geneven sopimus on täysin sovellettavissa koko Länsirannalla. Israel on ratifioinut Geneven sopimukset vuonna 1951. Kansainvälisen yhteisön jakaman yleisen ymmärryksen mukaan humanitaarisen oikeuden säännöt soveltuvat miehityksen kannalta Palestiinalaisalueilla. Vuodesta 1967 Israel on käyttänyt tosiasiallista kontrollia Palestiinalaisalueiden osalta, mukaan lukien Länsiranta, Itä-Jerusalem ja Gaza.
Joidenkin sodan oikeussääntöjen katsotaan olevan kansainvälistä tapaoikeutta, eli niiden katsotaan sitovan maailman kaikkia valtioita. Miehittäjän vastuulla on turvata yleinen järjestys ja turvallisuus miehitetyillä alueilla. Miehittäjää sitoo myös siviiliväestöön kohdistuvan kollektiivisen rangaistuksen kielto.
Kansainväliset ihmisoikeudet ovat humanitaarisesta oikeudesta erillinen oikeudenala. Ihmisoikeudet käsittävät laajan oikeuksien joukon, jotka pätevät niin rauhan kuin konfliktin aikana. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. EAPPI seuraa kentällä ihmisoikeuksien toteutumista.
Nämä kansainvälisen oikeuden säännöt ja periaatteet ovat EAPPI-ohjelman toiminnan pohjana.
EAPPI:n toiminnan kannalta oleellisia ihmisoikeuksia ovat muun ohella:
- Oikeus koulutukseen (Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 26, Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimus 13, Lapsen oikeuksien sopimus 28)
- Oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. (Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 25, Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimus 13, Lapsen oikeuksien sopimus 24)
- Oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. (Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 25, Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimus 11, Lapsen oikeuksien sopimus 27)
- Oikeus työhön ja suojaan työttömyyttä vastaan (Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 23, Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimus 6)
- Oikeus elämään (Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus 6)
