Kansalaisyhteiskunnassa on halua saada rauha ja oikeutta: Paneelikeskusteluissa pohdittiin oikeudenmukaisen rauhan edellytyksiä Israelissa ja Palestiinassa
EAPPI sai toukokuussa 2024 vieraita, kun palestiinalainen pastori Sally Azar Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisesta seurakunnasta ja israelilaiset vaikuttajat Joel Carmel ja Ori Givati Breaking the Silence -järjestöstä osallistuivat järjestämiimme paneelikeskustelutilaisuuksiin Tampereella ja Helsingissä. Tampereen tilaisuus järjestettiin osana Kirkon juhlien ohjelmaa yhteistyössä Tampereen yliopiston TAPRIn (Tampere Peace Research Institute) sekä Tampereen seurakuntien kanssa kanssa.
Ihmisoikeusloukkaukset Länsirannalla lisääntyneet
Kaikki panelistimme osoittivat huolensa Gazan tilanteen vaikutuksesta oikeudenmukaisen rauhan syntymiselle. Humanitaarinen tilanne Gazassa on katastrofaalinen ja Länsirannalla ihmisoikeusloukkaukset ovat lisääntyneet merkittävästi.
”Esimerkiksi kesällä 2023 tiimini raportoi Jordanlaaksossa joka arkipäivä 5–15 ihmisoikeusloukkausta, mikä oli vain osa kaikista alueella tehdyistä loukkauksista. Kontaktimme kertoo, että ihmisoikeusloukkauksia on tapahtunut lokakuun tapahtumista alkaen paljon enemmän,” EAPPI-ihmisoikeustarkkailija Hanna kertoi. Jordanjoen laakso sijaitsee lähes kokonaan armeijan kontrolloimalla C-alueella ja kattaa kolmasosan koko Länsirannan pinta-alasta.
Sally Azar kuvasi elävästi elämäänsä pastorina Itä-Jerusalemissa. Esimerkiksi liikkumista on rajoitettu viime kuukausina aiempaa enemmän ja armeijan tarkastuspisteet ja tiesulut sulkevat hänet välillä työpaikalle, välillä kotiin.
Vaikeat elinolosuhteet, huono taloustilanne ja häirintä on Länsirannalla asuville palestiinalaisille niin tavallista, että ihmisoikeusloukkauksista on vaikeaa pitää kirjaa. Sally kertoi keskustelleensa perheensä ja ystäviensä kanssa siitä, miten miehityksen vaikeuttamaan arkeen turtuu. Hän kertoi välillä herättelevänsä itseään, ettei tottuisi miehityksen vaikutuksiin. ”Miehitys ei ole normaalia elämää!”
Sallyn mukaan seurakuntien määrä Jerusalemissa on vähentynyt 3000:sta 2500:aan puolessa vuodessa. Hän kertoi olevansa pettynyt kirkkojen vähäiseen tukeen palestiinalaisille kristityille. Hänen mukaansa jotkut palestiinalaispastorit ovat kokeneet jopa suoranaista syrjintää Euroopassa.
Miehittäjä valtaa enemmän maa-alaa siirtokuntalaisten avulla
Vuosien ajan C-alueella asuvia palestiinalaisperheitä tai kokonaisia yhteisöjä on joutunut pakenemaan kodeistaan ja siirtymään asumaan palestiinalaishallinnon alaisille A-alueille siirtokuntalaisten harjoittaman väkivallan vuoksi. Taakse jääneille asuinalueille ei voi lähdön jälkeen enää palata, sillä joko siirtokuntalaiset tai armeija tuhoaa ne ja ottaa alueen omaan käyttöönsä.
Ihmisoikeustarkkailijamme ja Breaking the Silence’n edustajat huomauttivat, että vaikka väkivaltaa toteuttaa usein siirtokuntalaiset, sillä on Israelin tuki. Armeija paitsi sallii myös edesauttaa palestiinalaisiin kohdistuvaa häirintää, väkivaltaa ja vandalismia.
”Meille annettujen todistusten mukaan toiminta on systemaattista ja tavoitteellista,” Joel Carmel kertoi. Breaking the Silence kerää Israelin armeijassa Länsirannalla ja Gazassa palvelleilta entisiltä – ja joissain tapauksissa myös nykyisiltä – sotilailta omakohtaisia kokemuksia ihmisoikeusloukkauksista, joita he tekivät tai todistivat armeijan palveluksessa.
Breaking the Silence’n ja EAPPIn kontaktien mukaan viime kuukausina Israelin armeijan turvallisuusviranomaisten velvollisuuksia C-alueella on siirretty entistä enemmän siirtokuntalaisille. Joel kertoi, että 7. lokakuuta seurauksena monet Länsirannalla palvelusta suorittaneet sotilaat sijoitettiin Gazaan tai Libanonin vastaiselle rajalle. Länsirannalle syntynyttä tyhjiötä paikataan yksiköillä, jotka muodostuvat pääasiassa siirtokuntien turvallisuudesta vastaavista vapaaehtoisista.
Kaikki palestiinalaisalueilla sijaitsevat siirtokunnat ovat kansainvälisen lain vastaisia. Israelin laki sallii tietyt siirtokunnat ja vaikka niin kutsutut siirtokunnista erkaantuneet “outpostit” ovat myös Israelin lain vastaisia, Israel ei aina estä niiden syntymistä. Jotkut “outpostit” ovat olleet paikallaan jo vuosia ja kasvaneet lähes siirtokuntien kokoisiksi.
Joel’n mukaan siirtokuntien ja “outpostien” sijoittelu on Israelilta strateginen valinta. Vaikka Israel ei tunnusta “outposteja” siirtokunniksi, niissä voi olla kaikki elämiseen ja toimeentuloon tarvittava infrastruktuuri ja Israelin armeija tekee joissain tapauksissa yhteistyötä niiden kanssa. Tunnustettuja siirtokuntia puolestaan laajennetaan vähän kerrallaan ottaen siten lisää maa-alaa niiden käyttöön.
Kansainvälinen yhteisö avainasemassa
”Onko rauhaa näköpiirissä?” Kysymys nousee esiin Israelin ja Palestiinan tilannetta koskevissa keskusteluissa lähes poikkeuksetta. Antti Tarvaisen mukaan minkäänlaista rauhanprosessia ei ole eikä ole ollut käynnissä sitten 1990-luvun.
Panelistien mukaan ensimmäinen askel oikeudenmukaiseen rauhaan olisi se, että miehittäjävaltio ryhtyisi kunnioittamaan kansainvälisiä sopimuksia. Vieraamme toivoivat suurempaa painetta kansainväliseltä yhteisöltä rauhan puolesta. Kansalaisyhteiskunnan tila Israelissa on pienentynyt entisestään eikä Israelin valtiolla ole intressiä edistää rauhanprosessia. Antin mukaan ratkaisun edistämiseen tarvitaan muita valtioita, “esimerkiksi Israelin suurinta kauppakumppania EU:ta”.
Breaking the Silence’n mukaan Israelilla on kyky lopettaa ihmisoikeusrikkomukset. Joel nosti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa jaetut videot, joiden mukaan siirtokuntalaisia on estänyt avustusrekkojen kulun Gazaan ja tuhonnut avustusmateriaalia. Joel’n mukaan Israelin armeijan olisi halutessaan mahdollista estää vandalismi, sillä avustuskuljetuksiin kohdistuvaa häirintää suunnitellaan avoimesti.
“On äärimmäisen tärkeää, että kansainvälinen yhteisö asettaa rajat [sille, mikä on sallittua] ja pysyy niissä,” Joel sanoi. “Rajat eivät ole olleet riittävän selkeät, ja kun ne on ylitetty, mitään ei ole tapahtunut.” Hänen mukaansa valtiot voisivat esimerkiksi vaatia siirtokuntien lakkauttamista ja asettaa sanktioita. Yhdysvallat asetti sanktioita väkivaltaisille siirtokuntalaisille, mikä on pakottanut israelilaisia toimijoita, kuten pankkeja, valitsemaan puolensa.
Toivoa vai vain toivottomuutta?
Tilanteesta voi olla vaikea löytää toivoa, mutta kuten viime kuukaudet ovat näyttäneet, kansalaisyhteiskunnassa on halua saada rauha ja oikeutta alueen ihmisille.
“Kansainvälinen liikehdintä antaa minulle toivoa,” Sally sanoi.
Panelistit pitivät tärkeänä, että kansalaisyhteiskunta ja uskonnolliset yhteisöt jatkavat oikeudenmukaisen ja inklusiivisen rauhan puolesta puhumista ja vaativat päättäjiä kuulemaan kansalaisyhteiskunnan ääntä. Sally ja Antti painottivat vielä, että puheiden rauhasta tai ratkaisusta on perustuttava siihen, mikä tilanne Israelissa ja Palestiinassa on nyt, ei siihen, mitä on joskus ollut.
**
Panelisteina Kirkon juhlissa pidetyssä tilaisuudessa Is there hope for for peace in Israel and Palestine Tampereella 16.5.2024: Sally Azar (pastori, Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilainen seurakunta), Ori Givati (Advocacy Director, Breaking the Silence), Wassim Ghantous (tutkija, Tampereen yliopisto) ja Anne Heikkinen (EAPPI-ihmisoikeustarkkailija). Moderaattorina toimi Anitta Kynsilehto (TAPRI).
Panelisteina Hope and hopelessness – What is the current state of civil society in Israel and Palestine? -tilaisuudessa Helsingissä 17.5.2024: Sally Azar (pastori, Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilainen seurakunta), Joel Carmel (Advocacy Coordinator, Breaking the Silence), Antti Tarvainen (tutkija, FIME) ja Hanna (EAPPI-ihmisoikeustarkkailija). Moderaattorina toimi Sabina Bergholm (Kirkon Ulkomaanapu).
Teksti: Hanna / EAPPI